Pyhän marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalaisen muistopäivän (8.3.) tai pyhien joukkoon lukemisen juhlan aikoihin (12.–13.7.) nousee toisinaan esiin kysymys, miksi hänen hautaansa ei ole avattu ja pyhäinjäännöksiään siirretty reliikkiarkkuun kirkkokansan kunnioitettavaksi.
Asia on pulpahdellut esiin säännöllisesti vuodesta 2019 lähtien, jolloin Johannes Karhapää liitettiin pyhien joukkoon nimellä pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen.
Joensuun Siilaisella vuonna 1918 kansalaissodan melskeissä surmatun Karhapään hautaa ei kuitenkaan olla avaamassa. Karhapäitten sukuhauta, joka on myös Johannes Karhapään maallisen majan viimeinen leposija, löytyy Ilomantsista Kokonniemen ortodoksisesta kalmistosta.
Haudan avaamisessa toimivaltainen elin on Itä-Suomen aluehallintovirasto (AVI), mutta Suomen ortodoksinen kirkko ei ole hakenut lupaa Karhapäitten sukuhaudan aukaisemiseen.
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni vahvistaa, että hiippakunnassa ei ole meneillään hanketta pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen hautareliikkien nostamiseksi.
– Marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalaisen pyhäinjäännösten nostoa en suunnitellut alun perinkään kahdesta syystä. Ensinnäkään Kokonniemestä ei ole hautausmaakarttaa, joten täsmäkaivausta ei olisi voitu tehdä. Toisekseen vierekkäin on haudattu useita saman perheen jäseniä, joilla kaikilla on sama DNA, joten jos marttyyrin luissa ei ole luodin aiheuttamaa vauriota, ei Johanneksen luita voida tunnistaa, perustelee metropoliitta Arseni.
Lisäksi hän huomauttaa, ettei ole varmaa, olisiko haudassa juuri mitään löydettävissäkään: hautauksesta on aikaa jo yli sata vuotta, minkä lisäksi paikan maaperä on kostea.
Reliikkejä ei saa jakaa
Myös vainajan sukulaisilla on sananvaltaa asiassa.
– Pyhäinjäännösten noston voi päättää sen hiippakunnan piispa, jonka alueella hauta sijaitsee, jos asialle saadaan myös lähiomaisten suostumus – mikäli heitä on elossa. Suomessa asia rinnastetaan AVI:ssa hautapaikan vaihtoon tai siirtoon, ja siitä päättää AVI anomuksen perusteella, metropoliitta Arseni selventää.
– Koska hauta ikään kuin siirretään paikasta toiseen, on sen paikka oltava AVI:n ehtojen mukainen eikä jäännöksiä ole lupaa jakaa, vaan ne on säilytettävä kokonaisena uudessa ”haudassa”, joka voi siis olla lukittu reliikkiarkku.
Pyhällä Johannes Sonkajanrantalaisella on elossa olevia sukulaisia. Karhapään suku on tiettävästi vastustanut haudan avaamista. Karhapäitten sukuhautaan on haudattu kuusi aikuista ja ainakin kolme lasta alle kymmenen neliömetrin kokoiselle pienelle aukiolle. Tämä tiedetään sekä perimätiedon että paikalla olevien hautamuistomerkkien perusteella, mutta hautojen tarkoista sijainneista ei ole tietoa. Kokonniemen kalmisto on luonnontilainen metsähautausmaa, jossa ei ole selvää hautapaikkajärjestystä.
Lisäksi Kokonniemen kalmisto on Museoviraston suojelun ja valvonnan alainen muinaismuistokohde, jonka maaperään kajoaminen vaatisi myös Museoviraston luvan.
”Omiensa joukossa”
Monen Karhapään sukuun kuuluvan henkilön mielestä ei ole suotavaa kaivaa auki yli sata vuotta rauhassa levänneiden suvun jäsenten hautapaikkaa. Asia on tuotu suvun toimesta esille sekä päätösvaltaiselle viranomaiselle että kirkolliselle esivallalle.
Omaiset perustelevat näkemystään myös sillä, että Johannes Karhapään ruumis on jo kertaalleen kaivettu esille ja siirretty Siilaiselta punaisten joukkohaudasta joulukuussa 1918 yli kahdeksan kuukautta ampumalla tehdyn teloituksen jälkeen. Tuolloin Johanneksen ruumis tunnistettiin hänen Jaakko-veljensä Anni-vaimon neulomien villasukkien mustien raitojen avulla. Ruumis on siirretty ensin kotiin Sonkajanrannalle puhdistettavaksi, puettavaksi ja arkkuun laitettavaksi ja viety sitten Ilomantsiin siunattavaksi ja haudattavaksi.
– Kummallekin Johanneksen ruumiin Siilaiselta hakeneelle naiselle eli Anna-leskelle ja Jaakon Annille on ollut kunnia-asia saada Johannes siunattuun maahan, kertoo Aira Karhapää, jolle Johannes on isosetä.
Niin ikään Johannes Karhapään Jaakko-veljen Ilomantsissa asuvan pojanpojan Lauri Karhapään näkemys on, että Johannes levätköön sukuhaudassa siunatussa maassa. Laurin Anni-mummo oli toinen Johanneksen ruumiin joukkohaudasta etsineistä ja hakeneista naisista.
– Siellähän se Johannes on sukuhaudassa omiensa joukossa, pukee sanoiksi monen sukunsa jäsenen ajatukset Sonkajanrannalla syntynyt ja kasvanut Aune Karhapää, jonka isosetä Johannes Karhapää niin ikään on.
Pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen muistamiseen on monia kauniita tapoja, kuten akatistosten ja muiden palvelusten toimittaminen sekä ristisaatot ja pyhiinvaellukset hänen jalanjäljillään. Karhapäitten sukuhauta säilyy pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen ja muiden haudassa ikiuntaan nukkuvien muistelupaikkana ja pyhiinvaelluskohteena.
Toinenkin oma pyhä Johannes
Kuopion ja Karjalan hiippakunnassa on aiemmin nostettu kirkkomme toisen oman pyhän, pyhittäjä Johannes Valamolaisen reliikit metropoliitta Arsenin siunauksella.
Skeemaigumeni, isä Johannes kuoli Heinävedellä Valamon luostarissa vuoden 1958 kesäkuussa 84 vuoden ikäisenä, ja hänet haudattiin luostarin hautausmaalle. Vuonna 2019 myös skeemaigumeni Johannes luettiin pyhien joukkoon nimellä pyhittäjä Johannes Valamolainen. Kanonisaatiojuhla järjestettiin touko-kesäkuun vaihteessa Valamon luostarissa.
Tuolloin Valamon luostarin igumenina toimi piispa Sergei, joka toimii tällä hetkellä Oulun metropoliitan tehtävien hoitajana. Piispa Sergei kertoi Aamun Koitolle antamassaan haastattelussa reliikkien puhdistamisesta, ennen kuin ne siirrettiin juhlallisesti luostarin pääkirkkoon.
Pyhittäjä Johannes Valamolaisen reliikkiarkku sijaitsee Valamon luostarin Kristuksen kirkastumiselle pyhitetyssä pääkirkossa, kirkkosalin puolelta katsottuna vasemmalla – lähellä ihmeitätekevää Valamolaisen Jumalanäidin ikonia. Pyhittäjä Johannes Valamolaisen muistopäivää vietetään 5. kesäkuuta.
Mahdollisia uusia pyhäehdokkaita on niin ikään kartoitettu metropoliitta Arsenin johdolla. Asian tiimoilta on aiemmin väläytelty eri nimiä: runonlaulaja Larin Paraske, Petsamon luostarin igumeni Paisi ja Valamon luostarin igumeni Hariton ovat olleet esillä tässä yhteydessä.
Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!
Pyhittäjä Johannes Valamolainen, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!
Pääkuva ylhäällä:
Johannes Karhapään viimeinen maallinen leposija on Ilomantsissa Kokonniemen kalmistossa, Karhapäitten sukuhaudassa. Vasemmalla on lasten hautakivi ja oikealla aikuisten hautakivi, jossa Johanneksen kohdalla lukee "murhattu Joensuussa". Kuva: Anne-Mari Tiainen