Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous perustaa työryhmän selvittämään Suomen ortodoksisen kirkon hiippakuntien rakenteellisia muutostarpeita. Tämän vuoden kirkolliskokous oli koolla viimeisen kerran 26. marraskuuta 2025 Helsingissä.
Keskustelu kahden hiippakunnan mallista lähti liikkeelle kirkolliskokousaloitteen myötä ja säästöpaineiden siivittämänä.
Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Pekka Metson mielestä työryhmän kokoaminen on perusteltua.
– On positiivista, jos asiaa kartoitetaan mahdollisimman monipuolisesti. Työryhmän kokoonpanolla on varmastikin vaikutusta selvityksen lopputulokseen, mikä ei liene kovin epätavallista, Metso sanoo.
Juuri tästä syystä olisi tarpeen, että työryhmän jäsenillä olisi mahdollisimman monenlaisia näkemyksiä.
– Oleellinen kysymys on, miten hyvin työryhmän selvitys palvelee päätöksentekoa.
Pekka Metso voisi itsekin olla mahdollinen kandidaatti kyseisen työryhmän jäseneksi, mutta hän sanoo ”harkitsevansa tarkkaan”, lähtisikö mukaan, mikäli kutsu kävisi.
Ulkopuolisen vaikuttamisen mahdollisuus herättänyt huolta
Kahden hiippakunnan mallin mahdollisena tulevaisuuden uhkana on väläytelty esimerkiksi ulkopuolisen vaikuttamisen mahdollisuutta, jos piispainkokoukseen kutsuttaisiin täydentävä kolmas piispa ulkomailta. Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous on päätösvaltainen, kun se koostuu kolmesta piispasta.
Piispojen määrä ei ole kuitenkaan sidoksissa hiippakuntien määrään. Tällä hetkellä Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksessa on kaksi hiippakuntapiispaa: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia sekä Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni. Piispainkokouksen kolmas jäsen on apulaispiispa, Haminan piispa Sergei. Hän toimii tällä hetkellä Oulun metropoliitan tehtävien hoitajana. Kirkolliskokous päätti, ettei Oulun metropoliitan vaalia järjestetä tänä vuonna, koska hiippakuntarakenteen selvitystyö on alkamassa.
– En näe vaikuttamisen uhkaa ensisijaisena vaarana kahden hiippakunnan mallissa. Piispainkokouksen täydentäjää ei välttämättä tarvitse hakea ulkomailta, koska onhan meillä omassa kirkossamme eläkkeellä olevia piispoja, jotka voivat täydentää piispainkokousta. He tuntevat muun muassa kirkkomme hallinnon läpikotaisin – ja onhan meillä tälläkin hetkellä täysivaltainen piispainkokous, jota täydentää apulaispiispa, Metso sanoo.
Suomen ortodoksisen kirkon eläkkeellä olevia piispoja ovat nykyisen arkkipiispa Elian edeltäjä, emeritus arkkipiispa Leo, metropoliitta Ambrosius ja metropoliitta Panteleimon.
Metso mainitsee myös vielä yhden mahdollisuuden säilyttää piispainkokous täysivaltaisena kotimaisin voimin.
– Piispainkokousta voi täydentää myös titulaaripiispa, jolla ei ole omaa hiippakuntaa tai muita hallinnollisia velvoitteita. Titulaaripiispana voisi toimia esimerkiksi Valamon luostarin johtaja, Metso havainnollistaa.
Piispa Sergei: Harkitsematonta
Sen sijaan Haminan piispa Sergei asettui kirkolliskokouksen lähetekeskustelussa 24. marraskuuta selkeästi vastustamaan kahden hiippakunnan mallia. Hän pohjusti asiaa kertomalla, että tänä vuonna tuli kuluneeksi 45 vuotta Oulun ortodoksisen hiippakunnan perustamisesta. Hän kuvaili kahden hiippakunnan mallia ”harkitsemattomaksi”.
Piispa Sergei totesi, että paikalliskirkon perusrakenne edellyttää toimivaa ja määräjäsenistä piispainkokousta autonomisen toiminnan turvaamiseksi. Hän sanoi myös, että hiippakuntarakenteen yhdistäminen merkitsisi väistämättä piispan pastoraalisen vastuualueen merkittävää laajentumista, mikä heijastuisi suoraan seurakuntien hengelliseen elämään ja piispan läsnäolon mahdollisuuksiin paikallisyhteisöissä.
Piispa Sergein mukaan ”todellinen taloudellisuus” syntyy hallinnon kokonaisvaltaisesta uudistamisesta.
– Oulun hiippakunta on pinta-alaltaan laajin hiippakunta, ja sen pitkät välimatkat jo edellyttävät piispan läsnäoloa Pohjois-Suomessa. – – – Kahden hiippakunnan mallissa Pohjois-Suomen ortodoksit joutuisivat toisarvoiseen asemaan muun Suomen seurakuntiin verrattuna.
Kirkolliskokouksessa kuultiin myös muita puheenvuoroja, joissa suhtauduttiin epäillen tai selkeän kriittisesti kahden hiippakunnan malliin. Turun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Ioannis Lampropoulos oli sitä mieltä, että kukoistava kirkko tarvitsee kolme piispaa. Hänen mielestään kolmen hiippakuntapiispan olemassaolo on perusedellytys kirkkomme tulevaisuudelle. Lisäksi hän epäili vahvasti, josko kahden hiippakunnan malli toisi säästöjä.
– Jos ajatellaan niin, että taloudelle saadaan säästöjä vähentämällä yksi hiippakunta, mä haluaisin oikeasti nähdä ne luvut – – – jos meillä on apulaispiispa edelleenkin – mistä ne säästöt siis tulee, kysyi isä Ioannis.
– Olisi hyvä miettiä tässäkin vaiheessa meidän kirkon tulevaisuutta. Kirkon tehtävä on kasvaa, isä Ioannis painotti.
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni puolestaan kritisoi puheenvuorossaan, että lähetekeskustelun joissakin puheenvuoroissa pyrittiin antamaan vaikutelma, että kahden hiippakunnan mallissa piispainkokouksen kanonista päätösvaltaisuutta ei voitaisi varmistaa.
Keskustelua haluttiin hänen mielestään ohjata siihen suuntaan, että kirkkolaki ja autonomia-Tomos-asiakirja eivät mahdollistaisi kahden hiippakunnan mallia.
Metropoliitta Arseni toi esille konkreettisia muutosehdotuksia kirkkolain muuttamiseksi siten, että Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous olisi kanonisesti päätösvaltainen, vaikka hiippakuntia olisi vain kaksi. Sanojensa vakuudeksi metropoliitta luetteli kirkkolain pykälät 6 §, 25 § ja 27 §.
– Elikkä näin ollen autonomiseen asemaan ei vaadita kolmea hiippakuntaa. Eihän kirkko olisi missään nimessä silloin vuonna 1923 saanut sitä, jos sitä olisi vaadittu. Toisin kuin käytetyissä puheenvuoroissa on annettu ymmärtää, kahden hiippakunnan mallissa ei välttämättä menetetä piispaa pohjoisesta. Onhan siellä apulaispiispa käytössä jo nytkin. Sehän on kyse siitä, minne apulaispiispa asetetaan.
Koska kirkko on säästöpaineiden edessä eritoten rajusti vähentyneen valtionavun takia, Pekka Metso heittää lopuksi ilmoille ajatuksen, että leikkauksia kohdennettaisiin ylätason hallintorakenteeseen.
– Onko piispallinen hallinto sellainen, ettei ole soveliasta ajatellakaan siihen kohdistettavan säästötoimenpiteitä? Minusta tällaistakin voisi ajatella solidaarisuuden näkökulmasta. En tosin tiedä, laskisivatko kustannukset suoraan kolmasosalla, jos hiippakuntien määrää vähennettäisiin kolmesta kahteen.
– Entä voisiko esimerkiksi piispan vierailua seurakunnassa hyödyntää seurakunnan resurssien vapauttamiseksi? Esimerkiksi siten, että piispa vapauttaisi papin vaikkapa vapaapäivälle?
Raportti on määrä esittää kirkolliskokousseminaarissa
Kahden hiippakunnan mallia selvittävän työryhmän raportti tulee esittää vuoden 2026 kirkolliskokousseminaarissa, joka pidetään elokuussa.
Työryhmän on määrä laatia ehdotus mahdollisesta uudesta hiippakuntajaosta, ja sen tulee sisältää vaihtoehtoisia malleja nykyisen hiippakuntarakenteen uudistamiseksi.
Kirkolliskokous velvoittaa työryhmän huomioimaan ainakin kolmannen piispan lainsäädännöllisen ja kanonisen aseman sekä sen, millaisia konkreettisia vaikutuksia hiippakuntarakenteen muuttamisella olisi. Näillä tarkoitetaan esimerkiksi taloudellisia, toiminnallisia ja työnjaollisia vaikutuksia. Lisäksi tarvitaan arvio mahdollisista säästöistä tai kustannuksista.
Voit katsoa kirkolliskokouksen 2025 istunnot Suomen ortodoksisen kirkon YouTube-kanavalta.
Lue lisää kirkolliskokouksen 2025 päätöksistä Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilta.
Kuvituskuva kirkolliskokouksesta 2025: Arkkipiispa Elian klobukki ja ikoni.