Ajassa

Pyhä Nikolaos ja joulupukki yhdistetään toisiinsa, ja siihen on syynsä

Rakastettu pyhä toimi Myrrassa piispana, vaikka joutuikin välillä maanpakoon.
| Teksti: Helsingin ortodoksinen seurakunta | Kuva: Lapost/Wikimedia Commons
Pyhän Nikolaoksen ikoni

Pyhä Nikolaos syntyi 300-luvulla Vähässä-Aasiassa, joka on nykyään Turkin aluetta. Hän toimi 300-luvun alussa Myrran kaupungin piispana, mutta joutui viettämään vuosia maanpaossa keisari Diocletianuksen vainojen vuoksi. Pyhä Nikolaos pystyi kuitenkin palaamaan Myrran piispanistuimelle vuonna 313, kun keisari Konstantinos Suuri oli laillistanut kristinuskon.

Pyhä Nikolaos onkin alkukirkon rakastetuimpia ja tunnetuimpia pyhiä, sillä häntä kunnioitetaan paitsi merenkävijöiden suojelijana, myös erityisesti lasten, leskien, orpojen ja muiden yhteiskunnan heikompien auttajana. Tästä juontuu yhteys joulupukkiin, jonka esikuvana on pidetty Pyhää Nikolaosta. Pyhän Nikolaoksen nimen on ajateltu todistavan tästä yhteydestä joulupukin hahmon synnyssä: joulupukin englanninkielinen nimi, Santa Claus on hyvin äänneasultaan hyvin lähellä pyhän Nikolaoksen samankielistä St. Nicholas -nimeä.

Rakastettu nimi lapsille

Pyhän esipaimenen nauttimasta laajasta kansansuosiosta ja rakkaudesta todistaa myös laaja, sekä itäiseen että läntiseen Eurooppaan levinnyt Nikolaokseen viittaava nimistö. Lisäksi Pyhälle Nikolaokselle on pyhitty monia kirkkoja ja rukoushuoneita, ja niinpä Suomessa temppelijuhlaa vietetään pyhän Nikolaoksen päivänä esimerkiksi Imatralla, Ivalossa, Joensuussa, Kiuruvedellä, Kotkassa, Kuopiossa, Rautalammilla, Raumalla, Suomussalmella, Tampereella ja Vaasassa.

Suomessa monissa seurakunnissa järjestetään 6. joulukuuta erityisesti lapsille ja perheille suunnattu Nikolaos-juhla, jossa saattaa vierailla myös pieniä lahjoja jakava Pyhä Nikolaos.

Pyhä Nikolaos kuoli 6. joulukuuta 343, ja hänet haudattiin Myrran kaupunkiin. Pyhän Nikolauksen reliikit saivat levätä Myrrassa aina vuoteen 1087 saakka, jolloin italialaiset kaappasivat ne Barin kaupunkiin Italiaan. Reliikit ovat yhä samassa paikassa.

Lähde: Suomen ortodoksinen kirkko

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin ortodoksisen seurakunnan verkkosivuilla 4.12.2019, mutta ajattoman sisältönsä takia se soveltuu luettavaksi joulupaaston aikaan.