Suomen ortodoksisessa kirkossa on tällä hetkellä 38 seurakuntakanttorin tointa. Kanttoreista joka kolmas saavuttaa eläkeiän vuoteen 2030 mennessä. Uusia kanttoreita valmistuu vuosittain alle puolet siitä määrästä, joka tarvittaisiin korvaamaan eläkkeelle siirtyviä. Työn jatkajia siis kaivataan reilusti enemmin kuin ammattiin tällä hetkellä on opiskelijoita.
Pääväylä Suomen ortodoksisen kirkon kanttorin ammattiin on Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian koulutusohjelman kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehto. Kirkkomusiikin professorin tehtävistä vastaava Maria Takala-Roszczenko korostaa, että kyseessä on ammatti, johon koulutettavien on löydyttävä jo itsessään pienen ortodoksivähemmistön vielä pienemmästä musikaalisesta marginaalista.
– Aiemmin kanttorin ammattiin hakeuduttiin paljolti seurakunnan elämään kasvaneena, kirkkokuorossa laulaneena. Nyt side seurakuntaan voi olla heikompi, ja kokemusta jumalanpalveluksista voi olla niukasti. Monissa seurakunnissa 20-40-vuotiaat muodostavat tutkitusti passiivisen joukon. Kyse on laajemmasta yhteiskunnallisesta trendistä. Huolestuttaa, että juuri tämä – lauluäänenkin kouluttamisen kannalta ihanteellinen hakijajoukko – on vaarassa jäädä tavoittamatta.
Kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehdon valintakokeessa arvioidaan paitsi akateemisia valmiuksia, myös hakijan musiikillista lähtötasoa, äänen kehityskelpoisuutta ja sävelkorvaa. Huomioon otetaan myös kokemus ortodoksisen kirkkomusiikin laulamisesta. Teologian maisterin tutkinto tarjoaa monipuolisen kattauksen yleisiä akateemisia, teologisia ja musiikillisia opintoja. Koulutuksen kehittämisessä kuulostellaan herkällä korvalla kentän tarpeita.
– Kun aiempi kanttorikoulutus pappiseminaarin yhteydessä antoi vastauksen kysymykseen, mitä jumalanpalveluksessa tehdään, antaa nykyinen korkeakoulututkinto vastauksen myös kysymykseen, miksi näin tehdään. Kirkkomuusikko harjaantuu ensi sijassa vastuutehtäviin jumalanpalveluksessa, mutta myös paljon muuhunkin kuin laulamiseen ja laulattamiseen. Tradition ja historian, ortodoksisten perinteiden ja kielten tuntemus antaa valmiuksia työhön monikulttuuristuvassa kirkossa.
– Opinnoissa on mahdollista erikoistua työelämän kannalta relevantteihin taitoihin, kuten musiikkikasvatukseen, kuoronjohtoon, sävellys- ja sovitustyöhön, lauluun, ja myös tutkimukseen. Koulutuksen aikana kehittyvät myös akateemiset taidot kriittisestä ajattelusta vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoihin.
Erityisen tärkeänä Takala-Roszczenko pitää sitä, että kanttoriopiskelijoita pystyttäisiin jatkossa rekrytoimaan myös etnis-kielellisistä vähemmistöistä. Näistä ryhmistä löytyy usein kiinnostuneita, joilla on vahva kutsumus kirkon työhön. Sen sijaan olisi määrätietoisesti panostettava heidän mahdollisuuksiinsa kehittää akateemiseen opiskeluun tarvittavia suomenkielen taitoja. Jo nyt joitakin opintosuorituksia voi antaa venäjäksi. Tulevaisuudessa katse kääntyy myös orientaaliortodoksien suuntaan.
– Suomen ortodoksiselle kirkolle on suuri hyöty siitä, että sen työntekijöissä on erilaisten lähtökulttuurien tuntijoita, toteaa Takala-Roszczenko.
Pienemminkin askelin voi edetä
Valamon opiston rehtori Sirpa Koriala on saanut kanttorin koulutuksen, ja hän osallistuu aktiivisesti alan kehittämiseen. Hänellä on sekä kokemusta että näkemystä siitä, miten ratkaisuja mahdollisesti häämöttävään kanttoripulaan olisi lähdettävä hakemaan.
– Ainoana ortodoksisena kansanopistona olemme eturintamassa koulutusten ja lyhytkurssien räätälöimisessä nimenomaan oman kirkkomme tarpeisiin, huomauttaa Koriala.
– Itä-Suomen yliopistossa järjestetään korkeatasoista koulutusta, mutta sillä ei välttämättä kyetä vastaamaan erilaisissa elämäntilanteissa elävien opiskelijakandidaattien tarpeisiin. Pula osaavasta työvoimasta on monilla aloilla todellisuutta jo nyt. Opiskelijoista käydään kiristyvää kilpailua niin korkea-asteen kuin opistotason koulutuksessa. Meidän täytyy suunnitella harkiten, mihin panostamme.
– Ilmiselvää on, että ortodoksien kirkon kanttorin työssä ei ole kyse vain teknisestä osaamisesta, vaan myös työn hengelliseen ulottuvuuteen kasvamisesta. Tälle kasvulle tulee antaa aikaa, eikä kanttorin ammattiin ole pikakaistaa. Kuitenkin meillä pitäisi olla valmius miettiä myös eri oppimispolkuja. Valamon opistolla järjestettiin 1990-luvulla pidempiä kirkkomusiikin kursseja, joille osallistuvat saivat valmiuksia toimia seurakuntakanttoreiden sijaisina. Me opistolla lähdemme mielellään toteuttamaan vastaavantyyppistä, tai vaikka aivan uudenlaistakin koulutusta, mikäli se kirkon piirissä ja seurakunnissa koetaan tarpeelliseksi.
– Valamon opisto voi tarvittaessa kohdentaa monenlaisia koulutuksia kirkon tarpeisiin. Olemme esimerkiksi perehdyttäneet opintoseteliavustuksen turvin uusia suomalaisia – erityisesti orientaaliortodokseja – mahdollisuuksiin opiskella kirkkomme ammatteihin. Kanttorin työtä ajatellen syrjäseuduilla tarpeet voivat olla toisenlaiset. Laita-alueille voi muutenkin olla eri syistä vaikea saada työntekijöitä. Hyvät perusvalmiudet kirkkomusiikissa omaavat, jumalanpalveluselämään kiinnittyneet paikalliset kuoroharrastajat ovat tällöin resurssi, joiden valmiuksia varakanttorina toimimiseen voitaisiin tavoitteellisesti vahvistaa.
Raikasta ajattelua tarvitaan
Sirpa Koriala korostaa kokonaisuuden hahmottamisen tärkeyttä ja tosiasioiden kohtaamista.
– Tarvitaan raikasta, tulevaisuusorientoitunutta ajattelua. Liikkeelle on lähdettävä tarvekartoituksesta ja sisältöjen neuvottelusta, esimerkiksi yhdessä kanttorien kanssa. Mikä on meidän vahvuutemme, mitä muut eivät osaa ja mitä kirkon työssä ja seurakunnissa tarvitaan? Pitäisikö koulutuksen järjestämisessä pohtia vielä enemmän keinoja, joilla eri-ikäisten kirkon työhön sitoutuneiden osaaminen sekä työkokemus tunnistetaan ja heidät saadaan kirkon tehtäviin esimerkiksi pätevöitymiskoulutuksen kautta?
Korialan mukaan ensiarvoista olisi myös kirkon päättävien tahojen yhteinen sitoutuminen yhteiseen asiaan. On ratkaistava, mihin suuntaan asioita halutaan viedä. Piispat näyttävät suuntaa hiippakunnissaan. Koko valtakunnan alueella toimivan opiston rehtorina Koriala kuitenkin toivoo, että toimenpiteet kanttorien riittävyyden turvaamiseksi saataisiin kirjatuiksi myös valtakunnallisesti.
Tärkeintä on kyky löytää kyky
Tätä juttua tehdessä sattui Jyväskylän Kristuksen ylösnousemuksen kirkon kirkkokahveille saman pöydän ääreen istahtamaan useita laulun leiviskällä varustettuja. Näkemyksiä kanttorin työstä ja koulutustarpeista sanoitettiin sekä kokemuksen syvillä rintaäänillä että nuorempien innostuksella:
– Ihmeellistä, että saa olla laulamisessa hyvä, ja että siitä ihan maksetaan palkkaa!
– Jokainen kohtaa työurallaan myös vaikeita hetkiä. Haastavissa tilanteissa on hyvä muistaa etsiä kokemuksilleen positiivisia merkityksiä. Kertomukseen omasta työstään voi hakea rakentavia näkökulmia. Hyvä on muistaa myös, että kirkon kutsumusammateissakin on saatavilla edunvalvontaa. Ortodoksisten kanttorien liitto on saanut paljon hyvää aikaan.
– Kyllähän pitkä koulutus pitää sisällään myös turhautumisen riskin. Seurakuntien esimiehille on johtamistaidollinen haaste tehdä tilaa maisteriskanttoreille, jotka osaavat kirkkomuusikon ydintehtävien ohella paljon muutakin.
Työn arvostus on avainsana
– Arvonanto kanttorin työlle voisi osaltaan vaikuttaa ammatin houkuttelevuuteen. Papit saavat kultaristejä ja koruristejä, mieskanttorit voivat edetä papin tehtäviin, mutta entä naiset? Hyvä puoli koulutuksen tason nostamisessa tosiaan onkin, että nyt myös naiset voivat halutessaan jatkaa ainakin kohti väitöskirjaa ja tutkijan uraa.
Kanttorin ammattiin ja siitä eteenpäinkin voi siis edetä eri mittaisin askelin. Kirkkolaulujen laulamisesta se luontevasti alkaa. Jäljellä on yksi kysymys: Olisiko Sinulla joku, jota kannustaa lähtemään alalle? Olisiko Sinulla kyky löytää kyky?
Pääkuva ylhäällä: Maria Takala-Roszcenko. Kuvaaja: Aleksander Roszcenko
Juttua muokattu 27.1.2022 klo 12:10 korjaamalla ingressistä ja leipätekstistä kielioppivirhe.