Kuvataiteilija Elina Merenmiehen viimeisin ulkomaanmatka viime vuoden lopussa suuntautui Egyptiin. Siellä hän maalasi ison ikonin koptiortodoksisen kirkon ulkoseinään sekä vieraili lähes 2000 vuotta vanhassa Pyhän Katariinan kreikkalaisortodoksisessa luostarissa.
– Ortodoksina voin mennä oman kirkon ehtoolliselle toisessakin maassa. Kuulun isoon seurakuntaan, Merenmies sanoo.
Orientaaliortodoksisiin kirkkoihin kuuluvan koptikirkon liturgiaan Merenmies osallistui ensimmäisen kerran Egyptissä.
‒ Egyptissä liturgia on hieman toisenlainen kuin meillä tavallisesti käytössä oleva, se on vanhempaa alkuperää. Tunnistin uskontunnustuksen ja Isä meidän -rukouksen. Liturgia tuntui hyvältä, mutta erilaiselta, kirkkolaulu on poikkeuksellista.
Merenmies on monesti osallistunut myös apostoli Jaakobin liturgiaan, jossa samoin on mukana vanhoja elementtejä kuten koptikirkon liturgiassa. Lisäksi hän on osallistunut lukuisiin eri kielillä toimitettuihin palveluksiin myös Suomessa.
Merenmies syntyi luterilaiseen perheeseen ja teki henkilökohtaisen uskonratkaisun nuorena aikuisena, jolloin hän asui Ranskassa. Siellä hän kävi katolisessa kirkossa.
‒ Mietin silloin katoliseen kirkkoon liittymistä, mutta jokin pisti aina vastaan, Merenmies kertoo.
Kertomus pilvipatsaasta kiehtoi
Ortodoksisuus veti Merenmiestä puoleensa jo vähän yli parikymppisenä. Mieleen on jäänyt vierailu Uspenskin katedraalissa kauan sitten.
‒ Olin turistivierailulla. Odottamatta koin jotain todella voimakasta, menin johonkin toiseen tilaan, Merenmies kuvailee.
Merenmiestä ovat vanhat tekstit kiehtoneet aina. Hän luki jo nuorena mielenkiinnolla niin Homerosta kuin Vanha testamenttiakin. Erityisesti kertomus pilvipatsaasta, joka johdatti Israelin kansaa Egyptin autiomaassa, kiinnosti.
‒ Halusin aina löytää oman pilvipatsaani; että elämässäni on jokin valtava voima, jokin vastaansanomaton asia, joka näyttää minulle tien erämaassa ja joka tekee iloiseksi. Ja sitten kaikista maailman paikoista juuri Uspenskin katedraalissa näin pilvipatsaan!
Tuolloin Merenmies asui Prahassa.
‒ Olin vähän hölmistynyt kokemuksestani jo siksikin, että se tapahtui Suomessa. Mutta tapani mukaan olin varovainen. Ajattelin, että tämä pannaan nyt mietintään, ei mitään kohkaamista.
Kului useampi vuosi. Merenmies innostui puutarhanhoidosta.
‒ Eniten minua ilahduttivat aina kukat, jotka olivat Uspenskin väreissä. Huomasin, että kaikki, mikä innosti minua, oli usein alttarin ja ikonostaasin väreissä eli muun muassa sinervää, ruskeaa, oranssia, harmaata, punaista ja kultaa – olipa sitten kyse kukista, vaatteista tai maalauksistani, Merenmies sanoo.
Tytär halusi Kristuksen luo ja ehtoolliselle
Myöhemmin Merenmies meni jälleen Uspenskin katedraaliin ”sattumalta” auttaessaan ystäväänsä, joka pyysi saada autokyydin ortodoksiseen kirkkoon. Siellä hän kohtasi lämpimän ilmapiirin, joka sai kokemaan olon tavattoman tervetulleeksi.
‒ Taas ajattelin, että ei hätiköidä. Mietin ortodoksisuutta enemmän ja enemmän. Yksi tuttavani oli ortodoksi, ja vähitellen kirkkoon liittyminen alkoi näyttää mahdolliselta, Merenmies kertoo.
Kysymyksiä Merenmiehen mielessä herätti se, miten hänen neljävuotias, vilkas tyttärensä suhtautusi kirkonmenoihin.
‒ Kysyin Jumalalta: ”Mitä teen? Olet ennenkin näyttänyt tien, näytä myös nyt.”
Pari kuukautta myöhemmin Merenmies lähti tyttärensä kanssa kesälomalla vierailulle Tenholan vanhaan kirkkoon, jossa tytär näki ristiinnaulittua Kristusta kuvaavan suuren veistoksen ja kysyi, kuka tuo on.
‒ Vastasin: "Kristus". Välittömästi tyttäreni sanoi: ”Äiti! Minä olen Kristuksen prinsessa. Olen aina tiennyt olevani prinsessa, mutta en tiennyt, mikä prinsessa.” Sitten hän käyskenteli majesteetillisesti ympäri kirkkoa, Merenmies kertoo.
Samana iltana riehui valtava myrsky, joka kaatoi kymmeniä puita. Tytär pelkäsi myrskyä, ja Merenmies ehdotti avuksi yhdessä rukoilemista ensimmäistä kertaa. He rukoilivat, ja tytär nukahti heti myrskyn metelissä.
‒ Aamulla hän sanoi Kristuksen lopettaneen myrskyn ja haluavansa mennä sinne, missä Kristus on.
Äiti ja tytär menivät ensin eräänä lauantaina Uspenskin katedraaliin, jossa tytär juoksi Kristuksen Golgatan ikonin luo ja jäi sen eteen lattialle makaamaan. Kirkossa käyminen jatkui. Ihmisten mennessä eräänä sunnuntaiaamuna liturgiassa ehtoolliselle tytär sanoi haluavansa mukaan.
Tämän jälkeen Merenmiehen oli helppo tehdä ratkaisu. Äiti ja tytär liitettiin ortodoksiseen kirkkoon seuraavan vuoden kesäkuussa.
‒ Yksinhuoltajana aikani oli rajallista, enkä pystynyt sitoutumaan säännölliseen katekumeeniopetukseen. Opin ortodoksiksi lukemalla, matkimalla ja kysymällä.
Ratkaisu osoittautui nopeasti oikeaksi.
‒ Minulla oli vahva tunne, että tämä on nyt hyvä. Koin tulevani nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin olen.
Ortodoksisuudessa Merenmiestä viehättää myös se, että halutessaan saa olla myös hiljaa ja todella keskittyä palvelukseen, mutta toisaalta ovat olemassa myös kirkkokahvit ja yhteisöllisyys.
Vahvaa johdatusta
Merenmies uskoo vahvaan johdatukseen elämässä. Hän ei tiennyt omaavansa ortodoksisia sukujuuria. Nyt on hiljattain ilmennyt, että äidin isoisä olikin kotoisin Pietarista, ja käynyt Pietarin taideakatemian.
‒ Ehkä olen aina ollut ortodoksi, Merenmies heittää.
Hän oli jo lapsena kiinnostunut esimerkiksi juutalaisuudesta ja juutalaisesta musiikista.
‒ Elokuvat Jeesuksesta ja Mooseksesta kiehtoivat, ja kristittyjen sekä juutalaisten vainot järkyttivät. Vähemmistöjen asema on minulle edelleen tärkeä kysymys, Merenmies kertoo.
Hän kokee ortodoksisen elämäntavan tuoneen paljon uutta elämään.
‒ Ortodoksisuus on saanut itsestäni esiin ihan uusia puolia: se on tuonut elämääni ihan erilaista järkeä, säännöllisyyttä ja kykyä tehdä uusia asioita.
Yksiselitteistä vastausta siihen, miksi ortodoksisuus kiehtoo esimerkiksi juuri taitelijoita, Merenmiehellä ei ole.
‒ Ortodoksisessa kirkossa estetiikka on tärkeässä roolissa; kirkkomusiikki ja ikonitaiteen kauneus ovat vastassa kaikkialla.
Suomessa ja maailmalla
Merenmies asuu nykyään pysyvästi Suomessa. Hänellä on ollut koti Lallukan taiteilijakodissa vuodesta 2016 lähtien. Hän on opettanut maalausta 12 vuotta Kuvataideakatemiassa, minkä jälkeen hän on ollut vuodesta 2020 lähtien rehtorina Helsingin Vapaassa taidekoulussa, missä hän myös opettaa maalausta.
Taideopinnot Merenmies aloitti vuonna 1987 Helsingin yliopiston piirustuskoulussa, opiskeli ulkomailla ja valmistui Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi vuonna 1999.
Nuorena Merenmies koki Suomen käyvän ahtaaksi.
‒ Lähdin Suomesta, koska halusin nähdä erilaisia kulttuureita ja olla toiminnassani kansainvälinen. Minulla oli myös nuorena taiteilijanalkuna suuri tarve vapautua itseeni kohdistuvista ennakkokäsityksistä. Menin löytämään oman tieni, Merenmies kuvailee.
Hän on asunut muun muassa Belgiassa, Tšekinmaalla ja Ranskassa.
Etelä-Euroopassa moni asia on toisin. Rooman matkalla sairaskohtaus vei hänet jouluaattona sairaalaan, jossa vastaanotto oli lämmin ja tavattoman huolehtiva. Kukaan ei ollut menossa viettämään joulua perheen kesken, vaan joulumieli ja ilosanoma olivat siellä, sairaalan käytävillä.
‒ Täytyy sanoa, että Suomessa varsinkin joulunvietto on usein jotenkin oudon sisäänpäin kääntynyttä. Laajemminkin on tuntunut, että suomalaisesta kulttuurista osittain puuttuvat empaattiset tavat kohdata toisia. Toivon, että tänne tulevat ulkomaalaiset viimeistään opettavat suomalaisia välittämään enemmän toisistaan.
‒ Suomalaisuus voi olla aika jäyhää. Esimerkiksi Egyptissä tuntui ihmisten vilpitön rakkaus.
Nykyään Merenmies uskoo maailman, myös Suomen, muuttuvan sen kautta, miten yksittäiset ihmiset toimivat – esimerkin kautta.
Egyptin historia kiehtoo ja koskettaa
Egyptissä Merenmies vieraili myös Kairon lähellä sijaitsevissa Wadi Natrounin vanhoissa koptiluostareissa.
‒ Baramoksen luostarin Pyhän Neitsyt Marian kirkossa tutkin vanhoja freskoja. Liikutuin. Toivottavasti nämä ikivanhat luostarit säilyvät tulevaisuudessakin.
Vierailu Pyhän Katariinan luostarissa Siinailla oli yksi matkan kohokohdista.
‒ Olin luostariin jo etukäteen yhteydessä, ja minulla oli piispan suosituskirje, jota ei lopulta tarvittukaan edes ehtoolliselle osallistumiseen. Luostarin kirkossa minulla oli vahva tunne Jumalanäidin läsnäolosta; siitä, että olin kotona, Merenmies kertoo.
Egyptissä Merenmies haluaisi nähdä seuraavilla matkoilla myös muita kuin kristillisiä nähtävyyksiä.
‒ Esimerkiksi Luxor ja faaraoiden rakennuttamat temppelit kiinnostavat etenkin muodon ja arkkitehtuurin takia. Myös Pyhän Katariinan luostarissa kirkkotila oli kiehtova; sen mittasuhteet olivat täydelliset.
Merenmies on pitänyt näyttelyitä Suomessa ja maailmalla 1990-luvulta lähtien. Hänen teoksiaan on useissa merkittävissä yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa kotimaassa ja ulkomailla. Vuodesta 2001 lähtien hän on kuulunut helsinkiläisen taidegalleria Galerie Anhavan taiteilijoihin.
Merenmiehen Egyptin-matkalla valmistuneita piirustuksia sekä viimeisen parin vuoden aikana itäisen Välimeren maiden pyhiinvaellusmatkojen inspiroimia maalauksia on nähtävillä Merenmiehen näyttelyssä Galerie Anhavassa 7.3.–30.3.2025.