Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn tulevaisuus on puhuttanut kirkon piirissä alkuvuodesta lähtien, kun kirkon keskustalon mahdollinen myyntisuunnitelma tuli julki. Keskustalossa sijaitsevat sekä RIISA että kirkon palvelukeskus. Tuoreessa kirkolliskokousaloitteessa puolestaan museon tulevaksi sijaintipaikaksi on ehdotettu muun muassa Valamon luostaria Heinävedellä tai Helsinkiä.
Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Mikael sanoo, että Valamolla olisi valmius vastaanottaa RIISA tarvittaessa nopeallakin aikataululla, esimerkiksi jo ensi vuoden aikana. Tällöin luostarimuseo sulautettaisiin RIISAan, ja luostarin näyttelytoimintakin voisi tulla kirkkomuseon sisälle. Uutta rakennusta ei tarvittaisi.
Sekä RIISAn että Valamon kannalta olisi kuitenkin parempi, jos muuton valmisteluun olisi muutama vuosi aikaa.
Vuosien varrella RIISAn siirtyminen Valamoon on ollut esillä keskusteluissa aika ajoin.
– Eri ihmiset ja eri tahot ovat ehdottaneet, että eikö RIISAn olisi hyvä sijaita Valamossa. Näin ovat sanoneet sekä asiassa sananvaltaiset että tavalliset ihmiset, kertoo igumeni.
Tärkein perustelu on ollut, että Valamossa käy luonnostaankin paljon ihmisiä. RIISA olisi heille kiinnostava kohde, koska se on ortodoksinen museo. Igumeni Mikaelin mukaan Valamo mielletään eräänlaiseksi ortodoksisuuden keskuspaikaksi Suomessa, joten monien mielestä RIISA sopisi sinne hyvin.
– Arvelen, että joskus näin tulee tapahtumaan. On vain sellainen tuntuma, että ne ajautuvat kohti toisiaan jollain aikavälillä.
Asiaan liittyy sekä myönteisiä asioita että haasteita.
– Koska istun kahdella tuolilla, ajatusta on mietittävä tasapainoisesti, hän sanoo.
Edut RIISAn näkökulmasta
RIISAn näkökulmasta igumenin mielestä myönteistä olisi, että Valamossa käy paljon ihmisiä. Vuosittain siellä vierailee 80 000–100 000 pyhiinvaeltajaa. Tällöin RIISAssakin todennäköisesti kävisi enemmän maksavia asiakkaita kuin nykyään. Sen pääsymaksutulot kasvaisivat, mutta suurin osa rahoituksesta pitäisi silti tulla muualta.
RIISAn ja Valamon asiakasmäärät liikkuvat aivan eri mittaluokassa. RIISAssa käy vuosittain keskimäärin 6 400 asiakasta. Vuoden 2024 museotilaston mukaan kyseisen vuoden kävijämäärä oli 7 074, joista ilmaiskäyntejä 1 934.
Toisena hyötynä igumeni näkee Valamossa sijaitsevan konservointilaitoksen. Jos RIISA sijaitsisi Valamossa, yhteistyö niiden välillä voisi olla tiiviimpää.
Kolmanneksi hyödyksi RIISAn näkökulmasta hän mainitsee hieman yllättäen, että Valamossa RIISAlla voisi olla enemmän varastotilaa.
– Itsellänikin oli aiemmin käsitys, että heillä on isot varastotilat, mutta on osoittautunut, että näin ei olekaan. Tilakysymys ei siis muodostuisi esteeksi tänne siirtymiselle. Valamon olemassa olevia tiloja on mahdollista muuntaa uuteen käyttöön. Ja täällä voisi olla varastotilaa saman verran, jollei jopa enemmän kuin nykyisissä tiloissa, igumeni arvioi.
Mikäli RIISA muuttaisi Valamoon, luostarin oma museo kävisi hänen mukaansa tarpeettomaksi.
Luostarin näyttelytoiminta, eli vaihtuvat näyttelyt, voisi säilyä osana luostarin omaa toimintaa, mutta se voisi hänen mielestään ehkä luontevammin siirtyä RIISAn alaisuuteen.
Yksi ratkaistava kysymys liittyisi siihen, olisiko RIISA edelleen säätiö vai siirtyisikö se luostarin alaisuuteen, arkkimandriitta Mikael pohtii.
– Oma käsitykseni on, että se säilyisi säätiönä ja maksaisi vuokraa tiloistaan luostarille. Säätiömuoto voisi olla myös rahoituksen hankkimisen kannalta parempi vaihtoehto RIISAlle.
Edut luostarin kannalta
RIISAn sijainti Valamossa toisi myös luostarille lisäkävijöitä, jotka tulisivat sinne sen vuoksi. Lisäksi luostarin vierailijoiden kausiluontoisuus painottuen erityisesti kesään tasoittuisi paremmin ympärivuotiseksi, arvioi igumeni Mikael.
– Kulttuurikeskuksen rakennus on valtavan suuri, ja siitä on suuret ylläpitokulut. Vuokraamalla osan tiloista RIISAlle saisimme siirrettyä kustannusvastuuta osittain toiselle taholle.
Kolmantena etuna arkkimandriitta Mikael mainitsee temaattisen loogisuuden: hyvin suuri osa RIISAn kokoelmasta on Valamosta peräisin ja Valamolle kuuluvaa. Lisäksi Valamo mielletään ortodoksisen kirkon sydämeksi.
Kaikkiaan igumeni Mikaelin mielestä RIISAn siirtymisessä Valamoon hyödyt olisivat suuremmat kuin haasteet.
– Luostarin näkökulmasta on vaikea löytää isoja haasteita. Yksi mahdollinen haaste voisi olla, että sen alueella toimisi toinen taho. Nythän konservointilaitos on sellainen, eikä se ole ollut ongelma. RIISA on kuitenkin ulospäin suuntautuneempi viestinnässään, igumeni pohtii.
RIISAn näkökulmasta haasteita voisi olla hieman enemmän. Yksi niistä liittyy työntekijöihin.
– Olisiko Valamo riittävän vetovoimainen verrattuna Kuopioon, että RIISAan saataisiin pätevää henkilökuntaa, igumeni pohtii.
RIISAn yhteistyö Kuopion kaupungin kanssa on myös toiminut erittäin hyvin, ja kaupungilta on saatu museolle rahoitusta. Igumeni Mikael arvelee, että Heinäveden kunnalla ei ehkä olisi samaa kiinnostusta eikä varaa tukea museota. Puuttuva rahoitusosuus pitäisi siis paikata jostain muualta saatavalla rahoituksella.
Kirkolliskokousaloitteessa esitettyyn yhteistyön selvittämiseen valtiollisten toimijoiden, kuten Kansallismuseon tai Kansallisgallerian, kanssa arkkimandriitta Mikael suhtautuu myönteisesti erityisesti, mikäli sillä tavoin olisi mahdollista saada rahoitusta museolle.
Sen sijaan kokoelmien pilkkomista ja hajasijoittamista pysyvästi valtiollisille toimijoille hän ei välttämättä näe hyvänä ajatuksena. Näyttelylainat olisivat kuitenkin mahdollisia normaaliin tapaan.
RIISA päättää itse omista asioistaan
Arkkimandriitta Mikael haluaa painottaa, että RIISA on säätiönä itsenäinen toimija ja sen hallitus tekee sitä koskevat päätökset.
RIISAn hallituksen jäsenenä arkkimandriitta Mikael tyytyy toteamaan, että hallituksessa on käyty keskustelua RIISAn tulevaisuudesta, mukaan lukien sen mahdollisesta uudesta sijaintipaikasta.
Hallituksessa on myös havaittu tuore kirkolliskokousaloite sekä se, että kirkko miettii parhaillaan, mitä keskustalolle tapahtuu.
Enempää hallituksessa käytyjä keskusteluja hän ei halua kommentoida kuin toteamalla, että museolle olisi haaste, jos muutokset tapahtuisivat kovin nopeasti.
Kirkolliskokousaloitteesta hän toteaa, että Suomen ortodoksinen kirkko on RIISAn päärahoittajia, ja voi siinä ominaisuudessa esittää toivomuksiaan sen toiminnasta.
Arkkimandriitta Mikaelin mielestä museo palvelee jo nyt kirkkoa ihan hyvin.
– Siellä esitellään kirkon historiaa ja nykyistä toimintaa. Ainoastaan tavoitettavuus voisi olla parempi eli sijainti esimerkiksi Valamossa tai Helsingissä.
– Varmasti on ihan hyvä miettiä ja selvittää asiaa aloitteessakin esitetyllä tavalla. Joka tapauksessa on hyvä tuoda esille laajasti eri näkökulmia ja käydä mahdollisimman kattavaa keskustelua.
Valamossa sijaitessaan kirkkomuseo RIISA ja Valamon kirjasto muodostaisivat igumenin mielestä yhdessä ylivoimaisesti suurimman kirkkomme muistiorganisaation jopa Euroopan mittakaavassa.
Lisäksi Valamossa toimii myös Valamon opisto sekä Papinniemen konservointilaitos, jotka yhdessä edellä mainittujen kanssa muodostaisivat merkittävän ortodoksisen kulttuurin keskuksen, ja niiden sijainti samassa paikassa loisi hyviä yhteistyömahdollisuuksia, igumeni Mikael uskoo.
Muualta Suomesta katsoen näyttää, että kirkon hallinnollista toimintaa siirtyy vähin erin kohti Helsinkiä. Kirkolliskokousaloitteessakin RIISAn yhtenä mahdollisena sijaintipaikkana mainitaan Helsinki.
Arkkimandriitta Mikael ei ole kehityksestä huolissaan.
– Minun on vaikea olla kovin nurkkapatrioottinen. Omat juureni ovat kyllä osittain Pohjois-Karjalassa, mutta olen kotoisin myös Helsingistä, joten minun on vaikea kaivautua kovin syvälle poteroihin tässä asiassa, hän hymähtää.
– En ole asiaa kovin paljon miettinyt, mutta siinä voisi olla omat hyötynsä, jos keskustalo ja RIISAkin sijaitsisivat Helsingissä. Kirkon kokonaisuuden kannalta se voisi olla ihan perusteltua.
Myydäänkö keskustalon tontti?
Kirkollishallitus päätti 29.1.2025 selvittää erilaisia vaihtoehtoja Kuopiossa sijaitsevan keskustalon toimintojen toteuttamiseksi.
Päätöstä perustellaan sillä, että keskustalo on osin sopimaton nykyiseen käyttötarkoitukseensa ja tullut teknisen elinkaarensa peruskorjausvaiheeseen. Tarvittavien korjausten kustannukset seuraavan kymmenen vuoden aikana arvioidaan jopa 3,3 miljoonaksi euroksi.
Alueen korkean rakentamisen yleiskaava voi kirkollishallituksen mukaan mahdollistaa tontin kehittämisen, mikä puolestaan saattaisi tuottaa kirkolle merkittävän taloudellisen hyödyn.
Suunnitelma toteutustoimenpiteistä tuodaan kirkolliskokouksen päätettäväksi. On mahdollista, että kirkollishallitus tulee esittämään koko tontin myymistä.
Se ratkaisisi isoja taloudellisia ongelmia: keskustalon rahasyöppö kalliine korjauksineen katoaisi ja tilalle tulisi huomattava summa kirkon kipeästi kaipaamaa rahaa.
Museonjohtaja toppuuttelee siirtoa
RIISAn museonjohtaja Anne Laiti suhtautuu museon siirtosuunnitelmiin suurella varauksella.
– Museo on sijainnut perustamisestaan lähtien Kuopiossa, ja on nyt vuokralaisena kirkon palvelukeskuksen tiloissa. Vuoden 2025 museotilaston mukaan Kuopion kaupunginmuseoissa oli viime vuonna 120 000 kävijää, ja yritämme saada osamme näistä kävijöistä, Laiti sanoo.
Lisäksi hän painottaa, että museon muuttaminen toisiin tiloihin ei ole pikkujuttu.
– Museon muuttamisesta kuulee aika ajoin erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä, mutta museon muutto ei ole todellakaan mikään pikkuasia. Museo tarvitsee asianmukaiset näyttelytilat sekä kokoelman säilytystilat, joissa molemmissa on oltava esineistön vaatimat kosteus-, lämpö- ja ilmastointiolosuhteet. Sellaisia tiloja ei ole noin vain saatavilla, ja museotilojen olosuhteiden rakentaminen on hidasta ja kallista. Museoesineitä ei voi laittaa esille eikä varastoida mihin tahansa.
Laiti arvelee, että menestyksellinen etabloituminen pääkaupunkiseudulle kestäisi vuosia eritoten, koska RIISAlla ei olisi varaa tiloihin kaupungin keskeisillä paikoilla – ainakaan nykyisen rahoituksen turvin. Yksittäisiä näyttelyjä voidaan varmasti toteuttaa tulevaisuudessa eri museoiden kanssa yhteistyössä.
– Museot näyttäytyvät usein asiakkaille etupäässä näyttelytoiminnan kautta, vaikka se on vain yksi osa museoiden toimintaa. Museon tärkein tehtävä on kokoelmistaan huolehtiminen, joka vaatii työtä, aikaa ja varoja. Kokoelmien kuntoa seurataan jatkuvasti, ja esineiden säilymisen kannalta niiden konservointi on välttämätöntä.
RIISAn pääasiallinen tehtävä on huolehtia Suomen ortodoksisen kirkon kulttuuriperinnöstä, ja 90 % RIISAn kokoelmasta on kirkon omistamaa. Museon toiminta perustuu kirkon ja kirkkomuseon säätiön yhteistoimintasopimukseen.
RIISAn pääasiallinen tehtävä on huolehtia Suomen ortodoksisen kirkon kulttuuriperinnöstä, ja 90 % RIISAn kokoelmasta on kirkon omistamaa. Laiti lisää, että RIISAn henkilökunta toimii aktiivisesti Itä-Suomen museoverkosto IMUssa, kansainvälisessä museoliitossa ICOMissa (International Council of Museums) sekä osallistuu Museoliiton järjestämiin koulutuksiin. Viiden hengen henkilökunnassa on neljä museoammatillisesti pätevää ja yksi markkinoinnista ja asiakaspalvelusta vastaava työntekijä.
– RIISA saa ortodoksisen kirkon avustuksen lisäksi museoammatillisesti hoidettujen museoiden valtionavustusta sekä avustuksen Kuopion kaupungilta. Näyttelypalkkioihin haetaan Museoviraston avustuksia.
Laiti tuo esiin myös RIISAn nykyisiä toimintoja ja tapahtumia: helmikuussa avautui Marjatta Tapiolan näyttely Pyhän Antonioksen kiusaukset, ja Kuopion 250-juhlavuoden kunniaksi museon aulaan on koottu Ortodoksien pääkaupunki -näyttely, joka esittelee valokuvin ja tekstein ortodoksisuuden historiaa Kuopiossa. Molemmat näyttelyt ovat avoinna vuoden loppuun. Kokoelmanäyttelyssä toistaiseksi esillä oleva pyhittäjien Sergei ja Herman Valamolaisten kenotafi eli muistoarkku siirtyy Valamoon syyskuussa.
Laitin aikana RIISAn aukiolo on laajennettu aiemmasta 16 viikkotunnista 42 viikkotuntiin, mikä on heijastunut kävijämääriin myönteisesti.
– Näyttelytoiminnassa panostetaan upean kokoelman esittelyn lisäksi vaihtuviin nykytaiteen näyttelyihin. Näyttelyillä on ja tulee olemaan kosketus ortodoksisuuteen ja humanistiseen maailmankatsomukseen. Museoon saadaan erilaisilla tapahtumilla myös aivan uusia kävijäryhmiä.
RIISA osallistuu aktiivisesti Kuopion alueen matkailumarkkinointiin sekä verkostoituu alueen muiden museoiden ja kulttuuritoimijoiden kanssa.
– Keskeisin tavoite on avata RIISA huomattavasti aiempaa laajemmalle yleisölle, vahvistaa ortodoksisen kirkon myönteistä julkisuuskuvaa ja nostaa museon profiilia. RIISA on Pohjoismaiden ainoa ortodoksinen kirkkomuseo, ja Euroopassakin niitä on vain muutama – ainakin Belgiassa ja Serbiassa. Olisi hienoa saada määrärahoja siihen, että museota voitaisiin kunnolla markkinoida ulkomaille.
Aloitteen tekijä kannustaa avoimeen keskusteluun
RIISAn mahdollista uutta sijoituspaikkaa koskevan kirkolliskokousaloitteen teki kirkolliskokousedustaja ja kirkollishallituksen varajäsen Jefim Brodkin, joka toimii myös Helsingin ortodoksisen seurakunnan valtuuston puheenjohtajana.
Aloitteessa esitetään muun muassa, että RIISA siirtyisi joko Valamon luostariin tai vuokratiloihin Kuopiossa tai Helsingissä. Tätä perustellaan esimerkiksi sillä, että museo voisi saada enemmän näkyvyyttä Valamossa tai Helsingissä.
– Kirkkomuseolla on tärkeitä tehtäviä kirkon kannalta muun muassa siinä, että se tuo esiin ortodoksisuutta ja kirkkomme pitkää historiaa Suomessa. Tätä varten sen pitäisi olla mahdollisimman monien saavutettavissa. Tätä varten pitäisi mielestäni pohtia museon toimintaa esimerkiksi yhteistyössä muidenkin toimijoiden kuin kirkon kanssa, Brodkin perustelee.
Hän huomauttaa, että RIISAssa on museotilastojen 2024 mukaan käynyt kyseisenä vuonna noin 7 000 kävijää, joista niistäkin lähes 2 000 on ollut ilmaiskäyntejä.
– Kirkkomuseon kaltaista erikoismuseota ei toki voi suoraan vertailla vaikkapa taidemuseoiden kanssa, mutta toivoisin, että tulevaisuudessa kirkkomuseo tavoittaisi laajemmankin joukon kiinnostuneita, Brodkin sanoo.
Hän mainitsee aloitteessaan myös, että kirkon kulttuurihistoriallisen perinnön saattaminen laajemman yleisön saataville luo kirkolle positiivista julkisuutta ja välittää tietoa ortodoksisesta uskosta.
Hiukan ihmetystä saattoi herättää esityksessä muotoilu: ”Kirkon kulttuurihistoriallisesti arvokkaan perinnön tallettaminen tuleville sukupolville tulee järjestää asiallisella tavalla, ja siinä tulisi hyödyntää mahdollinen tuki yhteiskunnalta.”
Brodkin tarkentaa asiaa.
– Myönnän, että tuo ”asiallisella tavalla” voidaan tulkita myös kielteisesti ja se olisi pitänyt kirjoittaa muotoon: ”järjestää jatkossakin asiallisella tavalla”. Tällä viittaan siis erityisesti kirkon tulevaan taloustilanteeseen ja toisaalta kirkollishallituksessa tälläkin hetkellä käynnissä olevaan selvitykseen keskustalon tulevaisuudesta. Asianmukaisten näyttely- ja säilytystilojen ylläpitäminen vaatii tavallista toimistotilaa suurempia kustannuksia, ja mielestäni tässäkin asiassa olisi syytä miettiä yhteistyökumppaneita, mahdollisesti vuokratiloja tai jollain tavalla hajautettua tai esimerkiksi kiertävää ja digitaalista toteutusmahdollisuutta. Nämä ovat toki kaikki sellaisia asioita, joita museon täytyy itsenäisesti pohtia, mutta aloitteeni tarkoitus on saada kirkon keskushallinto tukemaan ja edistämään tällaisen keskustelun käymistä.
Kulttuurikeskus Sofia ei havittele museoa
Myös Helsingin Vuosaaressa sijaitseva Kulttuurikeskus Sofia on päätynyt spekulaatioihin RIISAn mahdollista uutta sijoituspaikkaa koskien.
Sofian osalta emeritus metropoliitta Ambrosius kertoo, että kulttuurikeskuksen näyttelyissä kävi vuonna 2024 yhteensä 6 800 ihmistä, ja eri kulttuuritapahtumissa lisäksi yli 3 400.
– Näissä luvuissa eivät ole hartauksissa kävijät, kokoushotellivieraat eivätkä majoittuvat turistit.
Emeritus metropoliitan mukaan Sofia ole tarjoamassa tilojaan museolle.
– Mielestämme RIISAn paikka ainakin näillä näkymin olkoon Kuopiossa. Museolla on nyt uusi, pätevä johtaja.
Kuitenkin isä esipaimen painottaa, että Sofia haluaa tehdä aktiivisesti työtä ”kirkkomme mission ja tulevaisuuden hyväksi avoimella mielellä”.
– RIISA tallentaa ja välittää kirkon ”muistia”. Sekin on tärkeä tehtävä – traditio, joka kertoo Pyhän Hengen työstä sukupolvesta toiseen.
Lähteet:
Suomen ortodoksinen kirkkomuseo RIISA, museotilasto.fi
https://ort.fi/wp-content/uploads/2025/03/Poytakirja-29.1.2025_www.pdf (§7)
Pääkuva 1 ylhäällä: Jumalanäidin Konevitsalaisen ikonin riisa on mestarillinen taidonnäyte. Kuva: RIISAn valokuva-arkisto
Pääkuva 2: Suomen ortodoksisen kirkon keskustalo sijaitsee Karjalankadulla Kuopiossa. Kuva: Joni Ylimäki