Marjatta Tapiola valmistui taidemaalariksi Suomen Taideakatemian koulusta vuonna 1974. Sittemmin hänestä on tullut yksi Suomen tunnetuimmista taidemaalareista. Hän on saanut useita palkintoja, kuten Kuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2006 ja vuonna 2004 sekä Pro Finlandia -mitalin että Suomen Kulttuurirahaston palkinnon.
Tapiolan töitä löytyy niin Ateneumin kuin Sara Hildénin taidemuseon kokoelmista. Lisäksi Tapiola on arvostettu muotokuvamaalari, joka on maalannut esimerkiksi Sauli Niinistön puhemiesmuotokuvan vuonna 2013. Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa RIISAssa 21. joulukuuta 2025 saakka auki oleva näyttely on Marjatta Tapiolan ensimmäinen yksityisnäyttely Kuopiossa.
Maalattiin alun perin Sofiaa varten
Kuusiosainen Pyhän Antonioksen kiusaukset -maalaussarja valmistui Kulttuurikeskus ja kokoushotelli Sofian vuonna 2023 auenneen uuden gallerian ensimmäiseksi näyttelyksi.
Emeritus metropoliitta Ambrosius ehdotti tätä näyttelyä Marjatta Tapiolalle. Kun Tapiola mietti, mitä hän oikein tekisi näyttelyyn, hän tuli lukeneeksi rakastamansa W.G. Sebaldin runoteosta Luonnon mukaan (1988, suom. Kari Aronpuro 2022). Teoksessa Sebald kuvailee Colmarin kaupungissa nykyisin nähtävillä olevaa Mathias Grünewaldin maalaamaa Isenheimin alttaritaulua (n. 1512–16).
– Innostuin hirveästi ajatuksesta – suorastaan rakastin tätä ideaa – maalata Grünewaldin alttaritaulu Sebaldin kertomuksen mukaan näkemättä itse alttaritaulua! En katsonut alkuperäistä alttaritaulua, ennen kuin kaikki maalaukset olivat valmiina. Loppua kohden muutuin toki uteliaaksi. Kun sitten lopulta näin alttaritaulun, tulin siihen tulokseen, että muut Grünewaldin työt ovat minulle läheisempiä – etenkin Kristus-kuvat.
Metropoliitta Ambrosius on kirjoittanut blogissaan pyhän Antonioksen (Antoniuksen) kohtaamista demoneista ja näyttelyn hänessä itsessään herättämistä ajatuksista. Marjatta Tapiolakin on jatkanut aiheen parissa.
– On ollut ilo saada grafiikat ja vain Sofiassa aiemmin esillä olleet maalaukset RIISAan.
Ikonit porttina Kirkkoon
Marjatta Tapiola liittyi ortodoksiseen kirkkoon 1980-luvulla.
– Olin jo pitänyt pari, kolme näyttelyä. Taiteilijan ammatti tuntui kuitenkin liian raskaalta. Mitä tehdään maalarilla, joka ei halua maalata? No, minä päätin alkaa maalata ikoneita uskovaisille, mutta sitten siinä kävikin niin, että minusta tuli ortodoksi.
– Opiskelin ikonimaalausta kansanopistossa Helsingissä ja Valamon opistossa. Ikonimaalaus on erittäin vaativa taidelaji. Se vaatii täysipäiväistä rukousta ja keskittymistä. Minulle, maailmassa elävälle taiteilijalle, se oli liian suuri ja pyhä haaste. Suhtaudun erittäin kunnioittavasti ikonimaalaukseen. Erityisesti ihailen Rublevia, mikään ei voi olla hienompi kuin hänen ikoninsa.
Ikonimaalaus siis jäi, mutta Marjatta Tapiola oli jo alkanut lukea kirjoja ortodoksisesta kirkosta. Erityisen läheisiksi kirjoiksi, joiden lukemista Tapiola suosittelee kaikille kirkkoon liittymistä harkitseville, hän mainitsee muun muassa arkkipiispa Paavalin kirjan Rukous ikonin edessä, Filokalian, Tito Collianderin koko tuotannon ja Valamon vanhuksen kirjeitä -teoksen. Suosituksen saavat myös isä Alexander Schmemannin Maailman elämän edestä sekä Suuri paasto.
Tapiola alkoi myös käydä kirkossa.
– Aloin käydä ehtoopalveluksissa Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Helsingissä. Kotimatkalla ateljeesta rohkenin mennä työvaatteissani sinne takariviin. Näytin varmaankin vähän suttuiselta. Ikonien, palvelusten ja lukemisen kautta löysin ortodoksisen kirkon ja oman paikkani siinä. Tässä auttoi se, että löysin rippi-isän, joka tunsi äitini jo pidemmältä ajalta. Sitä kautta hän tiesi jo valmiiksi kaiken minusta.
– En aluksi ymmärtänyt ortodoksisesta kirkosta mitään, vaikka olinkin jonkin verran puhunut näistä asioista minulle läheisen Torsti Lehtisen kanssa. Hän kuului ortodoksiseen kirkkoon. Itse tulen ihan “huippuluterilaisesta” taustasta. En varsinaisesti etsinyt mitään, vaikka ortodoksiseen kirkkoon liittymistäni edelsikin yhteydenotto luterilaiseen pappiin. Halusin keskustella mieltäni eräästä askarruttaneesta asiasta, mutta petyin vastauksen latteuteen.
Enää Marjatta Tapiolan on mahdotonta ajatella mitään muuta kirkkoa.
– Kirkko on kantava voima elämässäni. Taiteilijana oleminen olisi paljon raskaampaa ilman rukousta ja kirkkoa.
Nykyään Sysmässä asuva taiteilija ei pääse fyysisesti kirkkoon yhtä usein kuin haluaisi.
– Seuraan striimattuja palveluksia, sillä minun kirkkomatkani on 100–150 kilometriä. Kuulun Saimaan ortodoksiseen seurakuntaan, mutta sen alueelle kuuluvat Savonlinnan ja Mikkelin kirkot ovat minusta kauempana kuin Lahden ja Helsingin kirkot. Käyn niissä, kun mahdollista. Tampereelle minulla on 2,5 tunnin matka. Koska käyn siellä vain arkena, en pääse palveluksiin sielläkään. Päijät-Häme on hieman haastavaa aluetta ortodokseille.
Marjatta Tapiolalle myönnettiin vuonna 2014 taiteilijaneläke, mutta hän ei ole lopettanut työntekoa.
– Tämä vapaan taiteilijan elämä vaatii kurinalaisuutta. On tehtävä paljon töitä pärjätäkseen. Taiteilija on just niin hyvä kuin hänen viimeinen näyttelynsä!
– Joka vuosi haaveilen, että tänä vuonna keskityn joulupaastoon ja käyn usein kirkossa – ja aina se suunnitelmat romahtavat, mikä on kurjaa. Joulunpyhinä pidän kuitenkin vapaata. Kaikkina muina pyhinä saatan maalata, mutten koskaan jouluna tai pääsiäisenä.