Ikonimaalari Katarina Koskivaara-Ilmonen näyttää tietokoneensa ruudulta valokuvaa antiikin ajan veistoksesta. Marmoriin ikuistettu nainen on verhoutunut olkapäälle laskostettuun päällysviittaan eli maforiin, joka peittää myös pään.
Maforin alta pilkistävät alusviitan helmat sekä aavistus alusmyssystä.
Seuraavaksi Koskivaara-Ilmonen vaihtaa näytölle kuvan ikonista: Jumalansynnyttäjän yllä on aivan samanlainen asu kuin veistoksen naisella.
Pukuhistorian tutkiminen kiinnostaa Koskivaara-Ilmosta, ja hän onkin löytänyt paljon yhtäläisyyksiä taideteoksiin ja ikoneihin kuvatuista vaatteista.
– Kaikki, mitä ikoneissa on, perustuu olemassa olleeseen esineeseen. Myös vaatteet, hän toteaa.
Pukuhistorian tuntemuksesta on ikonimaalarille paljon hyötyä. Tekemiseen tulee uusi ulottuvuus, kun tietää, miksi vaatteet maalataan tietyllä tavalla.
Konkretia auttaa myös Koskivaara-Ilmosen oppilaita. Varhaisten pyhien käyttämät vaatteet kun ovat nykyihmisen silmissä peräti hämmentäviä.
– Laskoksia menee joka suuntaan.
Ikoneissa näkyvät vaatteet kattavat tuhansien vuosien ajanjakson antiikista nykyaikaan. Niiden kuvaaminen perustuu antiikin vaateparsiin ja Bysantin taiteen konventioihin. Esimerkiksi laskokset pelkistetään tiettyjen periaatteiden mukaan.
– Kuvataiteessa konventio tarkoittaa, että kunkin aikakauden taiteilijoilla on oma työkalupakki eli tapa tehdä asioita. Sillä luodaan haluttu tyyli, Koskivaara-Ilmonen kertoo.
Tutut laskokset
Katarina Koskivaara-Ilmosen esittelemä marmorinainen kuuluu Louvren taidemuseon kokoelmiin. Teosten kuvia löytyy helposti internetistä, mutta on toinenkin keino perehtyä pukuhistoriaan: historian elävöittäjät.
Historian elävöittäminen tarkoittaa historian harrastamista niin, että luodaan jonkin aikakauden tai tapahtuman ympäristö mahdollisimman todenmukaisena. Elämänmenoa jäljitellään esimerkiksi pukeutumalla aikakauden asuihin.
Syyslomalla Roomassa Koskivaara-Ilmonen löysi Suodales-ryhmän, jotka elävöittävät etruskien ja Rooman valtakunnan aikaista historiaa. Maxentiuksen villan luona järjestettiin tapahtuma, jossa ryhmän jäsenet pukeutuivat antiikin pukuihin. Koskivaara-Ilmonen huomasi, että osallistujien vaatteet olivat aivan kuin ikoneissa, ja antoi kameransa laulaa.
– Joka laskos oli minulle tuttu.
Esimerkiksi tunikat eli aluspuvut laskostuivat juuri kuten Kristuksen yllä kuvatut. Ne olivat hihallisia versioita kreikkalaisten kitoneista.
Hihaton kitoni ristiinnaulitun Kristuksen yllä näkyy esimerkiksi arkkipiispa Elian koruristissä, jonka hän sai Oulun metropoliittana.
Jotkut Suodales-ryhmän naisista käyttivät aluspukua, jossa koristenauhat eli clavukset kulkivat olkapäiltä alas helmaan tai rinnan korkeudelle. Antiikin aikana clavukset oli kudottu kankaaseen, mutta myöhemmin ne korvattiin kirjonnalla.
Ikonissa clavuksen kuuluu jatkua alas helmaan vaatteen molemmilla olkapäillä, sekä edessä että takana. Kristuksen lisäksi clavuksia näkee ainakin apostolien ja arkkienkeli Mikaelin yllä.
Päähineet ovat arvoitus
Koskivaara-Ilmosen mukaan ei tiedetä varmasti, minkälaisia päähineitä myöhäisantiikin aikana tai Bysantissa käytettiin. Jumalanäidin maforin alle maalataan myssy, mutta pukuhistorioitsijat eivät ole yksimielisiä siitä, mikä se oikeastaan on.
Yksi mahdollisuus on päähine, jota ikonimaalarit kutsuvat kodikkaasti suihkumyssyksi. Toinen vaihtoehto on päätä ympäröivä topattu kangaspanta, joita näkee kruunun alla Bysantin keisarinnojen kuvissa.
Valokuvassa eräs historian elävöittäjä on peittänyt päänsä ohuella valkoisella liinalla, jota helmin koristeltu panta pitää paikoillaan. Pantaan on myös kiinnitetty useita lyhyitä, otsalla roikkuvia helminauhoja. Samantyyppisiä päähineitä käytetään kreikkalaisissa kansanpuvuissa tänäkin päivänä.
Toisinaan ikonien naiset peittävät päänsä pitkällä, turbaaniksi kiedotulla kankaalla.
– Niitä näkee ainakin jouluikoneissa Kristusta hoitavien kätilöiden päässä, Koskivaara-Ilmonen sanoo.
Joskus Jumalansynnyttäjän vyötäröllä näkyy ylimystön käyttämä pieni koristeellinen huivi eli mappa. Se oli antiikissa myös käyttöesine: kilpa-ajot käynnistyivät, kun toimitsija nosti kätensä ja pudotti mapan.
Ikonitaiteessa näkyvät myös Bysantin hoviasut, esimerkiksi pyhiksi kanonisoitujen keisari Konstantinoksen ja keisarinna Helenan kuvissa. Upeasti kirjotut rannekkeet tai rannekorut eli perikarpiat koristavat muun muassa pyhää Nikolaos Ihmeidentekijää. Bysantista periytyvät myös kapeat hihat.
Kaularusettiin laskos
Vaikka ikoniin kuvatun pyhän asu olisi nykyaikainen, ikonimaalari noudattaa samoja konventioita kuin antiikin asua maalatessaan. Niinpä pyhän marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalaisen vaatteiden laskokset laaditaan säntillisesti.
Paidan kaulukseen Katarina Koskivaara-Ilmonen maalaa pienet vaalennukset, sillä kangas ei voi olla vain litteää valkoista.
Kaularusetti kapenee keskeltä, joten siihen tulee pieni laskos. Samoin puvuntakin olkatoppaukseen, johon osuu valo.
– Nykyaikaisen puvuntakin hihat vaalennetaan samalla tavalla kuin hihat muussakin bysanttilaisessa kuvataiteessa, Koskivaara-Ilmonen toteaa.
Jos pyhä Johannes maalataan kokonaan, housunlahje ei voi olla suora tuubi.
– Täytyy näkyä, että vaatteen sisällä on ihminen. Siksi lahkeeseen tehdään laskoksia ja pienet vaalennukset.
Miehen vai naisen asussa?
Sellaistakin sattuu, että pyhän vaateparsi muuttuu vuosien varrella kokonaan toiseksi. Niin kävi 1700-luvulla eläneelle pyhälle autuaalle Ksenia Pietarilaiselle.
Ksenia oli naimisissa eversti Andrei Feodorovitsh Petrovin kanssa mutta jäi 26-vuotiaana leskeksi. Hän omisti elämänsä Jumalalle, puki päälleen miehensä univormun ja vaelsi pitkin Pietarin katuja. Myös ikoneihin Kristuksen tähden houkka Ksenia maalattiin miehensä asussa.
Wienin yliopistossa opettava teologian tohtori, sisar Vassa Larin kirjoitti joitakin vuosia sitten Facebookissa kiinnostavasta havainnostaan: Googlen kuvahausta ei enää löytynyt kuvia ikoneista, joissa Ksenia esiintyi asepuvussa.
Sen sijaan hänet kuvattiin perinteisenä venäläisenä babushkana yllään vihreä hame ja punainen nuttu tai päinvastoin – asussa, jota hänen kerrotaan käyttäneen sen jälkeen, kun puolison puku hajosi.
Viime aikoina internetiin on taas ilmestynyt kuvia asepukuisesta Kseniasta.
Koskivaara-Ilmoseltakin tilattiin hiljattain Ksenian ikoni. Hän maalasi pyhälle venäläisen jalkaväen sotilaan asun 1700-luvun lopulta. Yllä on asetakki, jalassa säärystimet ja solkikengät.
Inspiraatiota taiteilija sai historian elävöittäjiltä, jotka eläytyivät Ruotsin ja Venäjän väliseen Riilahden meritaisteluun vuodelta 1714.
– Miehen vaatteisiin pukeutuminen oli osa Ksenian kilvoitusta, hänen oma valintansa. Miksi siis Ksenian miehenpuku katosi välillä ikoneista? Vastauksia voi vain arvailla, Koskivaara-Ilmonen hymähtää.
Pääkuva ylhäällä: Katarina Koskivaara-Ilmonen maalasi pyhän autuaan Ksenia Pietarilaisen asussa, jota venäläiset jalkaväen sotilaat käyttivät 1700-luvun lopulla. Kuva: Hanna Lehto-Isokoski
Kirjoituksen lähteenä on käytetty myös Valamon luostarin kustantamaa teosta Pyhä autuas Ksenia Pietarilainen (2003).
Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa painetussa Aamun Koitossa 1/2025. Suurin osa painetun lehden jutuista tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.