Vuoden 2024 loppu on pitänyt arkkipiispa Elian kiireisenä. Hänet valittiin Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispaksi 28.11.2024. Heti seuraavalla viikolla isä esipaimen osallistui presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanotolle ensimmäistä kertaa arkkipiispana sekä omiin läksiäisiinsä Pyhän Kolminaisuuden katedraalissa Oulussa. Tästä viikon päästä eli 15.12. oli vuorossa toimeen asettaminen eli intronisaatio Uspenskin katedraalissa Helsingissä.
Näin ei olekaan ihme, ettei isä esipaimen ole vielä ehtinyt löytää asuntoa Helsingistä. Hän viettää tulevan joulun ystävien luona – sekä tietenkin Uspenskin katedraalissa, jossa hän toimittaa palvelukset sekä jouluaattona että jouluaamuna. Toisena joulupäivänä arkkipiispan on tarkoitus ajaa Korsnäsiin, jossa hänen maaseutukotinsa on. Matkalla hän pysähtyy vanhempiensa haudalle Hämeenlinnassa.
– Jouluni ovat hyvin perinteisiä. Naapurit Korsnäsissä tuovat aina pihaani kuusen, minkä kannan sisälle aatonaattona. Koristelen kodin kauniiksi, valmistan jouluruokia – pidän etenkin laatikoista ja kalaruoista, kuten graavilohesta –, käyn kirkossa ja kuuntelen joulumusiikkia. En ole tavanomaisen joulumusiikin ystävä, vaan pidän erityisesti koljadoista eli itäeurooppalaisista kristillisistä joululauluista. Nuo Ukrainassa sekä esimerkiksi Puolassa laulettavat joululaulut ovat minulle hyvin rakkaita. Koljadoita on tehty suomeksikin.
Isä esipaimenen joulu noudattelee tuttuja perinteitä myös vuonna 2024, vaikka hän pääseekin kotiin Vaasaan poikkeuksellisesti vasta välipäiviksi.
Muistoissa lapsuuden onnelliset joulut
Monet arkkipiispa Elian jouluperinteet ovat kulkeneet mukana lapsuudesta saakka. Perinteiden lisäksi hän vaalii muistoja lapsuuden onnellisista jouluista, jotka nousevat pintaan varsinkin joulunpyhien aikaan.
Arkkipiispa Elia eli silloinen Matti Wallgrén syntyi Kajaanissa 8. joulukuuta vuonna 1961.
– Se oli sellaista yhtenäiskulttuurin aikaa. Perheissä oli paljon lapsia ja kaikissa kodeissa vietettiin joulua samaan tapaan. Kuusi haettiin sisään vasta aatonaattona eikä joulun viettoa alettu nykyiseen tapaan etuajassa, yksiä pikkujouluja lukuun ottamatta. Haudoilla ei perheemme tosin käynyt, sillä ne olivat Karjalassa tai evakkoon lähteneiden sukulaisten osalta satojen kilometrien päässä.
Lapsuuden ensimmäisiin jouluihin kuului myös joulupukin vierailu.
– Kyllä minä itkin katkerasti, kun kävi ilmi, että joulupukki on naapurimaatilan karjakko! Olin ehkä 5–6-vuotias, kun tunnistin pukissa tutun lehmän hajun. Se oli kova pettymys ja samalla myös viimeinen kerta, kun meillä kävi pukki, arkkipiispa muistelee hyväntuulisena.
Lahjoja tuli silti myöhemminkin ja itse asiassa kaksi kertaa kuussa, koska arkkipiispa viettää joulukuussa myös syntymäpäiviään. Nykyään arkkipiispan joulu on lahjaton – hän ei ostele eikä halua lahjoja. Hän ehti kuitenkin antaa isälleen suuren lahjan ennen tämän poisnukkumista.
– Isäni oli aina rukoillut toisesta pojastaan pappia. Hän oli hyvin kiitollinen siitä, että toive toteutui, ja liittyi sitten itsekin ortodoksiseen kirkkoon. Sain antaa hänelle monta kertaa ehtoollista, sairasvuoteellekin.
Vuodet ja joulut maailmalla
Arkkipiispa Elialla on takanaan monenlaisia jouluja – myös yksinäisiä sekä kaukana koti-Suomesta vietettyjä. Ennen pappisuraansa hän ehti nimittäin toimia opettajana Ruotsissa ja Helsingissä. Takana on myös aikoja matkaoppaana. Ne työt veivät kesäisin ja jouluisin useimmiten Tšekkiin.
– Olen viettänyt kymmenen joulua Prahassa, joista kahdeksan matkaoppaana. Vein ryhmiä joulupalveluksiin ja konserttisaleissa pidettäviin joulupotpuri-konsertteihin. Ainakin silloin 1990-luvulla joulu oli selkeästi perhejuhla, jolloin koko Praha ja itse asiassa koko Tšekki meni kiinni jouluksi! Itsekseni osallistuin jouluyön messuun katolisessa kirkossa, koska ortodoksista palvelusta ei järjestetty, mutta heti jouluaamuna osallistuin ortodoksiseen liturgiaan. Tšekissä on ihan omanlaisia jouluperinteitä, kuten tapa syödä karppia jouluaattona. Karppi ostetaan elävänä. Sitten se viedään vettä täynnä olevassa muovipussissa kotiin, jossa sitä pidetään ammeessa ennen sen valmistamista ruoaksi. Karpin kanssa syödään perunasalaattia.
Tšekissä vietetyistä jouluista jäi muistoksi joitain joulukoristeita, mutta ei paikallisia perinteitä – ei edes joulukarppia, jonka mausta arkkipiispa ei kerro koskaan pitäneensä. Vaikka hän asui vuosia Ruotsissa, siellä ei tullut koskaan vietettyä yhtään joulua. Sieltä oli helppo tulla koto-Suomeen, jossa silloin vielä elossa olleet vanhemmat asuivat.
– Yhden joulun vietin Pietarissa eli silloisessa Leningradissa. Se ei ollut kirkollinen joulu, koska Neuvostoliitossa ei juuri vietetty kirkollisia juhlia. Venäläiset olisivat muutenkin juhlineet joulua vasta tammikuun 6. päivä. Menimme jouluaattona muistaakseni sirkukseen! Eräänä toisena jouluna olin Hollannissa jo edesmenneen tätini vieraana. Siellä lapset saavat lahjat jo pyhän Nikolaoksen päivänä 6. joulukuuta tai sen aattona. Sinterklaas ja Musta Pekka tuovat siellä lahjat. Tätimme kanssa vietimme kuitenkin niin sanottua suomalaista joulua.
Joulun jumalanpalvelukset ovat rakkaita
Arkkipiispa Elia on ollut ortodoksisen kirkon jäsen vuodesta 1994. Papiksi hänet vihittiin vuonna 2003, munkiksi 16.11.2014 ja Oulun hiippakunnan piispaksi 11.1.2015. Oulun metropoliittana vierähti siis melkein kymmenen vuotta, sillä metropoliitan läksiäisiä vietettiin Oulussa 8.12.2024. Läksiäisjuhla osui yksiin arkkipiispa Elian syntymäpäivän ja diakoni Artturin papiksi vihkimisen kanssa. Seurakunnan järjestämistä juhlista jäi arkkipiispa Elian kertoman mukaan hyvä muisto.
Seuraava edessä oleva kirkollinen juhla on siis joulu. Arkkipiispa Elia kertoo, ettei ole jouluihminen siinä mielessä, mitä jouluihmisellä yleensä tarkoitetaan, mutta kirkollinen joulu on hänelle tärkeä.
– Rakastan joulun jumalanpalveluksia, laulua ja kirkon tunnelmaa. Minun jouluni on kirkossa. Sen sijaan joulun kaupallistuminen ärsyttää. Ikään kuin joulu olisi kaapattu kaupallisiin tarkoituksiin. Lisäksi joulua aletaan viettää etuajassa, joten jouluna kaikki ovat jo kyllästyneitä jouluruokiin. Tapanina joulu korjataan jo pois, vaikka se on oikeastaan vasta alkanut. Tarkoitus ei ole kuitenkaan valittaa tai kritisoida ketään: kaikki saavat tietenkin viettää joulua siten kuin haluavat.
Aiempina vuosina isä esipaimen on pitänyt joulun jumalanpalveluksia Vaasassa tai Oulussa. Nyt arkkipiispalla on edessään ensimmäinen joulu Uspenskissa. Vaikka joulu pitää viettää kaukana omasta kodista, sitä ei kuitenkaan tarvitse viettää yksin, ja välipäiviksi pääsee kotiin maalle. Vasta ensi vuoden puolella on aika etsiä Helsingistä uusi koti arkkipiispalle sekä arkkipiispan kissoille.
Aamun Koiton lukijoille arkkipiispa Elia toivottaa onnea sekä iloa edessä olevaan suuren juhlaan.
– Toivotan teille kaikille oikein hyvää joulua! Muistakaa omaisianne ja rukoilkaa tämän levottoman maailman puolesta. Etenkin ukrainalaisten lasten ja kaikkien sodista ja levottomuuksista kärsivien lasten kohtalo suorastaan ahdistaa. Rukoillaan, että myös heille koittaisi joulu. Kristus syntyy – kiittäkää!
Pääkuva ylhäällä: Arkkipiispa Elia tuomassa jouluikonia alttarista kirkkosaliin Valamon luostarin Kaikkien Valamon pyhien kirkossa (Vanhassa kirkossa). Kuva on otettu heti sen jälkeen, kun hänet oli valittu arkkipiispaksi marraskuisen kirkolliskokouksen yhteydessä.