Omien hautajaisten suunnittelu on alkanut kiinnostaa ihmisiä entistä enemmän. Asiasta uutisoi Yle jokin aika sitten. Monet evankelis–luterilaiset seurakunnat ovat alkaneet järjestää tilaisuuksia omien hautajaisten suunnittelua varten. Tällaisia tilaisuuksia on järjestetty ainakin Haminassa, Kouvolassa, Kirkkonummella, Järvenpäässä ja Vihdissä.
Sen sijaan ortodoksinen hautausperinne ei jätä kovin paljon tilaa yksilöllisille ratkaisuille.
– Minun tietooni ei ole tullut, että ihmiset olisivat esittäneet kovinkaan laajasti toiveitaan hautajaisten järjestelyistä, sanoo rovasti Teo Merras Helsingin ortodoksisesta seurakunnasta.
– Silloin tällöin joitakin toiveita kuulee esitetyn, mutta nämä ovat koskeneet lähinnä hautapaikkaa tai hautaustapaa. Ehkä yleisin kysymys koskee sitä, tuhkataanko vainaja vai suoritetaanko arkkuhautaus. Tässä taas monesti rajoittavana tekijänä on itse hautapaikka. Monien – kuten esimerkiksi Lapinlahden ortodoksisella hautausmaalla Helsingissä – hautapaikkojen osalta ensimmäinen hautaus määrittelee sen, voidaanko jatkossa hautaan haudata arkku vai uurna.
Yksilöllistä sävyä ortodoksisiin hautajaisiin liittyen on sen sijaan luotu esimerkiksi valmistamalla oma hautaristi tai -tekstiileitä.
– Hautaristien tai -tekstiilien valmistaminen on toki ollut vanha perinne ortodoksisessa kirkossa, mutta ainakaan meillä täällä kaupunkiympäristössä se ei ole ollut kovin yleistä, isä Teo kertoo.
Myös muistotilaisuuteen voi suunnitella yksilöllisiä piirteitä: esimerkiksi sotaveteraanit toivovat viimeistä iltahuutoa jne muistotilaisuuteen. Toiveita on mahdollista esittää niin ikään hautajaisväen pukeutumisen sekä laulajien suhteen – usein kanttori "joutuu" laulamaan yksin.
Kun kuolema koskettaa
Kuoleman kohdatessa omaisten on suositeltavaa olla mahdollisimman pian yhteydessä oman alueen pappiin tai päivystävään pappiin, jotta voitaisiin sopia muistopalveluksesta ja hautaustoimituksesta. Samalla pappi voi neuvoa omaisia paitsi hautaukseen liittyvissä, myös muissa käytännön järjestelyissä.
Ennen hautajaisia voidaan toimittaa muistopalvelus eli panihida. Tavallisesti muistopalvelus toimitetaan kirkossa, kappelissa, kotona tai sairaalassa. Tällöin anotaan Jumalaa ottamaan vainaja taivasten valtakuntaan ja antamaan hänelle anteeksi kaikki synnit, joita hän on eläessään tehnyt.
Piispalla, papilla tai diakonilla on palveluksessa suitsutusastia. Suitsutus on Jumalalle kannettu uhri, ja se symboloi rukouksen kohoamista taivaaseen. Panihidaan osallistuvalla saattoväellä on käsissään tuohukset, joiden liekki symboloi niin ikään rukousta.
Muistopalvelus toimitetaan yleensä joko kuolinpäivänä tai kolmantena päivänä kuolemasta, neljäkymmentä päivää kuolemasta sekä vuoden kuluttua kuolemasta. Lisäksi kirkkovuodessa on myös yleisiä vainajien muistelupäiviä.
Alku ikuiseen elämään
Ortodoksisessa perinteessä tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää hautauksen tarpeetonta viivytystä. Vainaja siunataan kirkossa, ja hautaustoimituksia toimitetaan kaikkina muina viikonpäivinä paitsi sunnuntaisin.
Hautauspalvelusta varten vainaja on tapana pukea omiin juhlavaatteisiinsa. Vainajan rintakehän päälle voidaan asettaa hänen nimikkopyhänsä ikoni, joka menee hautaan mukaan. Otsalle asetetaan taivaallista voittoseppelettä kuvaava nauha.
Hautauspalveluksen alkaessa pappi ja kuoro menevät vainajaa vastaan kirkon ovelle. Arkku kannetaan kirkkoon papin suitsuttaessa ja kuoron laulaessa Pyhä Jumala -veisua. Arkku asetetaan keskelle kirkkoa siten, että vainajan kasvot ovat alttarille päin.
Kirkon perinteen mukaan arkku avataan ja vainajan kasvoilla oleva liina voidaan siirtää sivuun. Arkku on avoinna, mikäli sille ei ole ilmeistä estettä kuten esimerkiksi vainajan oma toive.
Kirkon vahtimestari jakaa saattoväelle tuohukset. Ne palavat yhteisen rukouksen merkkinä siihen saakka, kunnes toimituksessa seuraa vainajan hyvästeleminen.
Hautaustoimituksessa rukoillaan edesmenneelle syntien anteeksiantoa ja iankaikkista elämää. Pappi pitää myös lyhyen puheen.
– Hautajaisten kulku on meillä hyvin selkeä. Itse toimituksen osalta ei liikkumavaraa kovinkaan paljoa ole. Yleensä keskustellaan lähinnä siitä, missä vaiheessa kukat lasketaan: ennen toimitusta vai sen jälkeen haudalla. Tässä suhteessa on tapahtunut selkeä muutos tuhkausten myötä. Nykyään usein kukat lasketaan ennen toimitusta avoimen arkun äärelle, isä Teo kertoo.
Hautauspalveluksessa ovat vahvasti läsnä Kristuksen ylösnousemuksen antama toivo. Hautaustoimituksen liturginen väri on ylösnousemusta kuvastava valkoinen – kuten pääsiäisenä.
Vaikka hautaan siunaustoimitus on kirkon pyhä toimitus, se ei ole sakramentti.
Hyvästit arkun äärellä
Suunnilleen hautaan siunaamistoimituksen puolivälissä pappi kehottaa halukkaita hyvästelemään vainajan avoimen arkun äärellä. Ensin vainajan hyvästelevät lähiomaiset ja sukulaiset ja heidän jälkeensä ystävät ja tuttavat.
Hyvästellessä voi tehdä siunaavan ristinmerkin vainajan yllä, suudella hänen rinnalleen asetettua ikonia tai vainajaa, koskettaa hänen kättään tai poskeaan – tai vain kumartaa arkun äärellä.
Hyvästelyn jälkeen hyvästelijät voivat vielä kääntyä lähiomaisiin päin ja kumartaa heille kevyesti osanoton merkiksi. Jos arkku on kiinni, hyvästijättöjä ei ole tarpeen toimittaa.
Hyvästijätön jälkeen pappi siunaa ruumiin laittaen hänen ylleen hiekkaa ristinmuotoisesti. Pappi laittaa kasvoliinan takaisin paikoilleen ja arkku suljetaan. Arkunkantajat kulkevat papin ja laulajien jäljessä kirkosta poistuttaessa. Muu saattoväki seuraa arkkua.
Muistokukkien lasku suoritetaan joko ennen ruumiinsiunauksen alkua, heti toimituksen päätyttyä tai haudalla. Muistosanoiksi sopivat hyvin esimerkiksi: ”Saata oi Kristus sinun palvelijasi sielu lepoon, pyhien joukkoon, missä ei ole kipua, ei surua, eikä huokauksia, vaan on loppumaton elämä ” tai ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ”.
Ortodoksinen kirkko suosii perinteistä arkkuhautausta, mutta omaisten toivomuksesta myös tuhkaus on sallittua. Hautaan lasketun vainajan kasvot ovat itään päin. Ennen haudan päälle asetettavaa väliaikaista suojakupua toimitetaan litania. Sen päätteeksi pappi ja saattoväki voivat heittää arkulle maata. Omaiset voivat myös luoda haudan umpeen itse, joskin seurakunta viimeistelee haudan peittämisen. Mikäli mahdolliset muistolauseet on luettu jo kirkossa kukkien laskemisen yhteydessä, niitä ei lueta haudalla uudelleen.
Vainajan haudalle hankitaan ortodoksisen perinteen mukaan risti.
Hautauksen jälkeen noin neljäkymmentä päivää kuolemasta toimitetaan haudalla tai kirkossa muistopalvelus, jossa kaikkien vainajien läheisten toivotaan olevan mukana. Myös tässä yhteydessä voidaan järjestää varsinainen muistotilaisuus.
Panihidan toimittamista voi pyytää myös kuoleman vuosipäivinä.