Uusin Johannes Karhapäähän liittyvä tutkimus on julkaistu viimeisessä Ortodoksia -aikakauskirjassa nro 62*. Tutkimuksen aiheena oli ennen käyttämätön, pääosin venäjänkielinen lähdeaineisto, muun muassa Suomen ortodoksisen kirkkomuseon arkistosta.
Erityisen tärkeitä ovat ne asiakirjat, joista kuuluu pyhän Johanneksen oma ääni. Niitä löytyy arkistoista hyvin niukasti. Kirkkomuseon arkistoon kuuluva Karjalan Veljeskunnan vuosikertomus 1909–1910 sisältää Johannes Karhapään kertomuksen Sonkajanrannan nuorisoseuran toiminnasta. Kertomus oli käännetty venäjän kielelle, eikä alkuperäistä tekstiä löytynyt.
"Viime vuonna ainoastaan Sonkajanrannassa oli 23 runsasväkistä rukouskokousta, joissa laulettiin kirkkolauluja, luettiin saarnoja suomalaisista ortodoksisista julkaisuista, pidettiin puheita uskon eri kysymyksistä. Seura kävi useasti Ilomantsin kirkossa ja kaunisti laulamalla tämän kirkon sangen surkeaa jumalanpalvelusta. Nykyään seura on aloittanut taistelun baptisteja vastaan, koska he aloittivat levittämään propagandaa Ilomantsin seurakunnassa."
"Sunnuntaina 25. heinäkuuta seuramme kävi toimittamassa jumalanpalveluksen Koverossa, jossa toimii seuran Korvavaaran osasto. Ortodoksinainen, populin Ilja Toroskaisen vaimo, pyysi rakkaudella seuran toimenpiteitä hänen palveluksessa toimivan, alaikäisen tyttärensä pelastamiseksi. Baptistit väkisin viekoittelevat tyttöä liittymään heidän uskontoonsa, eivätkä he tottele tytön vanhempien tahtoa. Naisen rauhattoman sydämen lohdutukseksi seura ortodoksisuuden puolustajana ilmaisi puheenjohtajan (Johannes Karhapään) kautta täydellisen valmiutensa kiihkeästi auttaa. Kun saatiin tietoa, että samana iltana erään entisen luterilaisen talossa pidetään kahdeksan baptistisaarnaajan kokous, jossa kyseinen tyttö on mukana, niin seura puheenjohtajan johdolla päätti lähteä sinne hakemaan tyttöä sieltä isän pyynnöstä. Matkan varrella kävimme kyseisen Toroskaisen pirtissä, jossa lauloimme Taivaallista kuningasta saadaksemme rukousapua perheen yhdistämiseksi. Isän ohjeistuksesta tulimme paikalle. Kun yksi puhujista lopetti puheensa, siis minä, seuran puheenjohtajana, pyysin lupaa sanoa muutaman sanan, mutta sain kielteisen vastauksen. Sanoivat, etteivät anna minulle lupaa puhua, koska kokous ei ole päättynyt. Sitten, varmaan kiusasivat meitä ja pitivät kokousta vielä kolme tuntia. Lopulta myös talon isäntä sanoi, että ortodoksisen seuran puheenjohtaja pyysi luvan sanoa muutaman sanan. Useiden vastalauseiden jälkeen suostuivat."
"Minä sanoin: ´Ortodoksisen seuran puheenjohtajana ja uskomme puolustajana olen tuskallinen teistä, luvattomista ortodoksien villitsijöistä, koska te ilman mitään oikeutta viekoittelette sekä aikuisia että alaikäisiä kylvämällä puheillanne sekavuutta ja riitoja ortodoksien keskuudessa. Tämänkin illan puheissa kiellätte kirkko-opettajien ja paimenten, rakkaan isän ja äidin tottelemista ja kuulemista, vaan vaatisitte tottelemista teille, niin kuin kykenisitte lahjoittamaan ihmisille autuuden Pyhiä Lahjoja käyttämättä, kirkon opetuksen kieltämällä. Vastatkaa, luovutteko tämän tytön viettelystä.´ Tähän baptistit vastasivat: ´Kastamme kaikki lampeen upottamalla kysymättä keneltäkään mitään, iästä huolimatta, vain henkilön omalla suostumuksella. Tahdotko, että sinutkin kastamme? Kiihtelys-kylässä kastoimme erään naisen, joka sanoi olevansa ortodoksi [ - - ].´ Tähän minä huomautin: ´Mutta tämän tytön te varastitte suoraan isältä.´Silloin Ilja Toroskainen kysyi tyttäreltään Marialta (19 v.): ´Tunnistatko sinä minut isäksesi?´ Tytär vastasi tunnistavansa, johon isä sanoi: ´Mikäli tunnistat, siis isänä ja alaikäisen huoltajana minä haen sinut lahkolaisten seurasta. Tyttö sanoi, ettei lähde isän kanssa ja alkoi huutaa, mutta isä väkisin otti kiinni tytön baptistien vastustuksesta huolimatta.´
"Minä sanoin, että alaikäisen tytön pitää olla isänsä uskonnon suojeluksessa ja autoin isää muiden seuran jäsenten kanssa tappelemaan lahkolaisia vastaan. Poistuessaan talosta seura lauloi Jumalalle kunniaa laulamalla Ylistäkää Jumalan nimeä runsasväkisen joukon läsnä ollessa. Kansa oli meidän puolellamme, kaikki rukoilivat kyyneleet silmissä ja kiitivät Jumalaa alaikäisen tytön pelastuksesta vihollisten verkoista. Päätettiin lähettää tyttö seuraavana päivänä ortodoksisen papin luo Ilomantsiin. Pidimme useita koskettavia puheita uskonnosta ennen kuin lähdimme nukkumaan samalla kiittäen Jumalaa siitä, että saimme mahdollisuuden taistella pyhästä uskosta."
”Näin kilvoittelee Sonkajanrannan nuorisoseura pyhässä kirkossa. Mutta he kaikki ovat vain tavallisia köyhiä ihmisiä, maatyötä tekeviä eikä hyvää koulutusta saaneita."
"Totisesti – Jumalan voima tapahtuu heikkojen kautta", kommentoi Johanneksen kertomusta Karjalan Veljeskunnan vuosikertomuksen kirjoittaja.
Kovaa kritiikkiä aikalaisilta
Johannes Karhapään toiminta ortodoksisuuden hyväksi sai kovaa kritiikkiä aikalaisilta, jotka pitivät sitä ”venäläistyttämispuuhana”.
Johannes Karhapään toiminnasta on myös vastakkaisia aikalaiskuvauksia. Näin esimerkiksi Mantsisaaren seurakunnan kirkkoherra Pjotr Šmarin* kirjoitti Kareljskija izvestia -lehteen (15.4.1914) Sonkajanrannan nuorisoseuran kuorosta:
Sonkajanrannan kuoro, varsin vahva ja sointuva, on harvinainen ja iloinen ilmiö ei vain pelkästään Karjalan syrjäseuduilla, mutta jopa koko keisarikunnassa. Harvoin olen nähnyt sellaisen älyllisen, innoittaneen ja hurskaan nuorison kuin täällä. Nuoret kävivät kirkkolauluharjoituksissa, opiskelivat nuotteja, uskonnollisia ja historiallisia aiheita. Meidän seudullamme näemme sellaista hyvin harvoin kirkossa, he yleensä viettävät aikansa korttipeleissä, juopottelussa ja huliganismissa.
Lisätietoja ja uusia näkökulmia antavia faktoja Johannes Karhapäästä, hänen toimintaympäristöstään ja hänen aikalaisistaan voi lukea yllä mainitussa Ortodoksia-lehden artikkelista.
Kirjoittaja on Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn amanuenssi.
* Ilona Pelgonen. ”Rakkaudella ja sydämen lämmöllä puhuja esitti Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan.” Johannes Karhapään ja Sonkajanrannan koulun toiminta uuden aineiston valossa.
*Mantsinsaaren seurakunnan kirkkoherra 1910–1916. Hänet pidätettiin useita kertoja Neuvostoliitossa uskonnonvainojen aikana vuosina 1920–1930 ja surmattiin vuonna 1938 Karagandan vankileirissä. Vuonna 2000 Pjotr Šmarin liitettiin pyhien joukkoon ”pyhä marttyyri Varus” -nimellä.
Pääkuva ylhäällä: Pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen kanonisaatiojuhla. Kuva: Vladimir Sokratilin
Tekstiä muokattu 8.2.2023 klo 08:54 muuttamalla aiempi Karvavaaran nimi Korvavaaraksi.
Juttu on julkaistu ensi kertaa 6.3.2023, mutta ajattoman sisältönsä vuoksi se sopii luettavaksi vuosittain pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen muistopäivän aikoihin.