Jorma Karhapää ja Lea Tykkyläinen sukulaistensa Karhapäitten haudalla Kokonniemen kalmistossa
Ajassa

Pyhiinvaelluksella pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen jalanjäljillä

Karhapään sukuun kuuluva Anne-Mari Tiainen kävi Kokonniemen kalmistossa päivälleen 103 vuotta pyhän marttyyrin ja tunnustaja Johanneksen hautajaisten jälkeen.
16.12.2021 - 15:56 | Teksti: Anne-Mari Tiainen | Kuva: Anne-Mari Tiainen

Ilomantsin Hömötin kylässä syntynyt ja Tuupovaaran Sonkajanrannalla asuessaan ortodoksisena uskonnonopettajana ja aktiivisena kansanvalistajana elämäntyönsä tehnyt Johannes Vasileinpoika Karhapää (1884–1918) liitettiin ortodoksisen kirkon pyhien joukkoon vuonna 2019. Hän sai silloin nimen pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen. Pyhän maalliset jäännökset on haudattu Karhapäitten sukuhautaan ikiaikaiseen Kokonniemen kalmistoon Ilomantsissa.

Johannes Karhapään hautajaiset järjestettiin 103 vuotta sitten Ilomantsin kirkolla. Hänen hautajaispäivänsä on toisen valonkantajan ja uskonsa vuoksi tapetun eli pyhän neitsytmarttyyri Lucian päivä 13. joulukuuta. 

– Tänä vuonna muistimme päivää tekemällä pienen seurueen voimin pyhiinvaellusretken. Kävimme pyhän profeetta Elian kirkon luona llomantsissa ja sieltä menimme valontuojaksikin kutsutun pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen haudalle, kertoo Karhapään sukuun kuuluva Anne-Mari Tiainen

Vuoden pimeimpään aikaan tehty pyhiinvaellus oli monella tavalla valoisa ja siitä jäi vahva tunne, että valo ei enää vähene. 

– Olen pannut merkille, että sukulaisten lisäksi Karhapäitten haudalla on viime vuosina alkanut vierailla jonkin verran muitakin pyhiinvaeltajia. Kävijöiden tuomat kynttilät valaisevat joskus hautapaikkaa, ja kesällä sitä koristavat silloin tällöin tuoreet kukkaset. Aikaisemmin ainoastaan Johanneksen Kajaanissa asuva sukulainen Aira Karhapää hoiti ja kaunisti hautaa joka kesä yli 40 vuoden ajan. Lisäksi hän järjesti haudalla vuonna 1995 ensimmäisen Johanneksen muistopalveluksen nykyisen emerituspiispa Panteleimonin kanssa. Mukana olivat myös munkki Efraim ja Hilkka Kuusela eli "Pogostan Hilkka".

Metropoliitta Panteleimon painotti Aamun Koitossa vuonna 2005 julkaistussa "Unohdettu hauta" -kirjoituksessaan, että Johannes Karhapää on marttyyri ja tätä unohdettua uskonsankaria pitäisi muistaa enemmän. Nykyisin Iljan praasniekan aikaan ja muulloinkin pidetään Kokonniemessä ja pyhän Elian kirkossa palveluksia pyhän Johanneksen muistoksi.

Isoisien opastamina

Johannes Karhapään hautajaiskuva on otettu vuonna 1918 Ilomantsin kirkon pohjoispuolen seinustalla. 

– Ottamassamme uudessa kuvassa Johanneksen sukulainen Jorma Karhapää seisoo samalla paikalla, missä hänen isoisänsä Matti Karhapää on vanhan hautajaiskuvan mukaan seisonut, kertoo Tiainen.

−Siinä se on Ukko-Matti kirkon seinustalla seissyt ja ollut sukulaismiestään, syyttömänä murhattua Johannesta kunniallisesti hautaan saattamassa, miettii puolestaan Jorma Karhapää ja jatkaa:

−Ei ole Ukko-Matti osannut aavistaa, että satakunta vuotta myöhemmin Johannesta kunnioitetaan pyhänä miehenä, ja me käymme pyhiinvaeltamassa hänen jalanjäljillään menneitä aikoja ja tapahtumia muistelemassa.

Anne-Mari Tiainen jatkaa hautajaismuistelua:

−Ukkini Nikolai Karhapään kertoman mukaan Airion Jaakko on soittanut kirkonkelloja Johanneksen hautajaisissa tavallista kovempaa ja sanonut, että "pitäähän se miehelle viimeinen matka". 

Johanneksen kuukausia vankeudessa virunut ja henkisesti murtunut veli Jaakko ei pelon takia osallistunut hautajaisiin.

– Hän joutui vielä pitkään kansalaissodan jälkeen pelkäämään, että hänet taas vangitaan ja ehkä tapetaankin kuten veljensä. Muitakin Karhapään sukuun kuuluneita on pelon ja vainon vuoksi jäänyt pois Johanneksen hautajaisista, kertoo Tiainen.

Naapuritalon isäntä Jaakko Sissonen kuljetti Johanneksen kotona puhdistetun ja arkkuun kauniisti laitetun ruumiin Sonkajanrannalta hevosella ja reellä Ilomantsiin haudattavaksi. Alkumatka ajettiin Sonkajanrannanjärven jäätä pitkin. 

Suomen kansalaissodan jälkeisten levottomien aikojen vuoksi hautajaisia ei uskallettu pitää sisällä Ilomantsin ortodoksisessa kirkossa. Toisaalta useita kuukausia joukkohaudassa maannut ruumiskin on ollut niin huonossa kunnossa, ettei sitä ole oikein voitu viedä kirkkoon.

Johannesta tukeneiden ja Hömötissä asuneiden Dimitri ja Sandra Huurinaisen tyttären Niina Saavalaisen kirjeestä vuodelta 1988 löytyy muistelus hautajaisista: "Muistan selvästi sen ajan kun Johannes Karhapäätä haudattiin. Lienee siitä aikaa. Satoja hevosia oli jonossa kirkolle mennessä saattajineen."

Johannes Karhapään hautajaiset
Johannes Karhapään hautajaisväki Ilomantsissa Profeetta Elian kirkon seinustalla 13.12.1918. Arkun jalkopään kohdalla pappi Laurenti Pevtsovista oikealle on vainajan 8-vuotias poika Aleksi ja leski Anna Karhapää. Papista takaoikealle oleva tumma, pitkähiuksinen vanha mies on Johanneksen 70-vuotias isä Vasilei Karhapää. Arkun pääpuolen kohdalla arkun ja valkohuivisen naisen takana seisoo Johanneksen puoliveljen Feodorin poika Matti Karhapää.

Uusi pyhä synnyttää pyhiinvaelluskulttuuria

Tiainen kertoo useamman henkilön esittäneen toiveen, että Suomessa kehitettäisiin nyt uusien pyhien myötä myös uutta pyhiinvaelluskulttuuria.  

Pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen elämään liittyviä pyhiinvaelluskohteita ovat esimerkiksi syntymäkodin paikka Ilomantsin Hömötissä, asuintalon paikka ja hänen rakennuttamansa kirkko Tuupovaaran Sonkajanrannalla, teloituspaikka ja punaisten joukkohauta Joensuun Siilaisilla sekä Karhapäitten sukuhauta Ilomantsin Kokonniemessä.

Muutamissa näistä samalla seutukunnalla sijaitsevista paikoista pidettiinkin muistopalveluksia Johanneksen kanonisointijuhlallisuuksien yhteydessä.

−Pyhiinvaellus on matka, mutta siinä ei ole olennaista kuljettavan matkan pituus. Lyhytkin vaellus voi riittää rauhoittumiseen, ajatusten keskittämiseen ja tärkeiden asioiden äärelle syventymiseen. Pyhiinvaellushan on ennen kaikkea matka omaan sisimpään, muistuttaa Tiainen.

Pieniä pyhiinvaelluksia rukoushetkineen ja muistoaterioineen on "karhapääläisten" kesken pyhän Johanneksen jalanjäljille jo tehty, sillä suku haluaa vaalia hänen muistoaan elävänä. Karhapään suvun jäsenten ehdotuksesta Joensuun ortodoksinen seurakunta ja Pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen seura järjestivät viime heinäkuussa ristisaaton Karhapään kotikylässä Sonkajanrannalla. 

Monikymmenpäinen joukko vaelsi kirkonrakentaja-Johanneksen kulkemaa reittiä ja suurelta osin myös hänen aikaansaamaansa tietä pitkin Karhapään työn hedelmänä nousseen pyhän naisprofeetta Hannan kirkolta Karhapäänvaaralle, Jaakko ja Johannes Karhapään entiselle kotitilalle. Veljesten kotitalosta on jäljellä enää joitakin paikoiltaan pois siirrettyjä sokkeli- ja rappukiviä.

Syntymäkodin paikka Kaunisvaarassa

Kesällä 2021 muutamia Karhapään sukuun kuuluvia ja muita kiinnostuneita teki pyhiinvaelluksia Johannes Karhapään syntymäkodin paikalle, Ilomantsin Hömötin kylässä olevalle Kaunisvaaran tilalle. Se ei ole enää Karhapäitten omistama, mutta nykyinen omistaja suhtautuu myönteisesti pyhiinvaelluksiin ja niihin liittyvään toimintaan maillaan.

−Sieltä hieman vaikeakulkuisen matkan päästä kuusikon keskeltä löytyivät kaikki rakennusten paikat, kuten seppäsukumme miesten vanhan työhuoneen eli pajan pohja ja navetan jämerä kivinen alaosa. Pyhän miehen syntymäkodin kivirappusten ylimpään askelmaan Lauri Karhapää hakkasi taltalla merkinnän "JOHANNES 1884", selostaa Jorma Karhapää.

Syntymäkodin rappunen, jossa teksti JOHANNES
Pyhiinvaelluksella Ilomantsin Hömötin kylässä sijaitsevalle Kaunisvaaran tilalle Lauri Karhapää hakkasi pyhän miehen syntymäkodin ylimpään porraskiveen taltalla merkinnän "JOHANNES 1884".

−Oli vaikuttavaa käydä Johanneksen syntymäpaikalla ja sukumme juurilla, esi-isiemme mailla. Siellä on ollut Karhapäitten tämän sukuhaaran kantatila ainakin 1700-luvulta asti. Lauri osasi kertoa hyvin paljon mielenkiintoista tietoa ja eloisia tarinoita Kaunisvaaran tilasta, Jorma Karhapää jatkaa.

Johannes Karhapään kanonisoinnin jälkeen, syksystä 2019 lähtien pieni joukko Karhapään sukuun kuuluvia ja muitakin hartaita seurakuntalaisia on kokoontunut liki joka sunnuntai Sonkajanrannan kylässä sijaitsevaan pyhän naisprofeetta Hannan kirkkoon toimittamaan pyhän marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalaisen muistoksi akatistosta. Aktiivinen, yleensä alle kymmenpäinen joukko lukee ja laulaa pyhän Johanneksen kunniaksi kirjoitetun akatistoshymnin, joka kuvailee runollisessa muodossa Johanneksen maallisia elämänvaiheita ja hänen siirtymistään taivaallisten esirukoilijoiden joukkoon.

Teloitettiin sisällissodan uhrina

Johannes Karhapää tapettiin Suomen kansalaissodan melskeissä vuonna 1918 ortodoksisen uskonnon puolesta toimimisensa vuoksi, mutta taustalla olevat asiat ovat hyvin monisyisiä. Johanneksen ”synneiksi” laskettiin se, että hän oli hakenut ja saanut Venäjältä tukea erityisesti kotikylänsä Sonkajanrannan hyväksi ja hankkinut sinne koulun, kirkon ja tien.

Johannes Karhapään murhaaminen liittyi Suomen silloiseen poliittiseen tilanteeseen. Suomi oli ollut Venäjän keisarin alainen suuriruhtinaskunta ja suomalaiset ortodoksit olivat kuuluneet Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Kansallisuusaatteen voimistuttua ortodoksisuus yhdistettiin negatiivisessa mielessä venäläisyyteen. Myöhemmin historian tutkijatkin ovat todenneet, että Karhapää oli vakaumuksellinen ortodoksi, jolla ei ollut poliittisia tavoitteita. Hän oli tsaarin vallan kannattaja, eikä siis "punikki" tai bolsevikki. 

Johanneksen kuolinilmoitus
Johannes Karhapään kuolinilmoitus Suomen Sosialidemokraatti -lehdessä 20.1.1919. (Lähde: Kansalliskirjasto.fi) 

Suomen itsenäistymisen jälkeen syttyneen kansalaissodan melskeissä 33-vuotias Johannes Karhapää ammuttiin punaisten joukkohautaan Joensuun Siilaisilla. Häntä oli syytetty venäläisten kanssa vehkeilystä ja vastustajat olivat nimitelleet Karhapäätä "ryssän kätyriksi". Hänen elämänsä päättyi ampumalla tehtyyn telotukseen yön pimeydessä joskus maalis-huhtikuussa 1918. Hautakiveen on merkitty hätkähdyttävän voimakas ilmaisu "MURHATTU JOENSUUSSA", mutta nimenomaan se on totuus Johannes Karhapään kohtalosta: hänet murhattiin syyttömänä ja ilman oikeudenkäyntiä.

Pyhän marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalaisen perintö

  • Älä riitele
  • Etsi sovintoa
  • Anna anteeksi

"Sielunvihollisen riehuessa ja yllyttäessä veljen veljeään vastaan sinä, pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes, jouduit petollisten ihmisten käsiin, jotka vihansa tähden syöksivät lukuisia ihmisparkoja kuolemaan ja hautaan.” (Ote akatistoshymistä pyhälle marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalaiselle)

Ylhäällä pääkuvassa koverolainen Jorma Karhapää ja ilomantsilainen Lea Tykkyläinen sukulaistensa Karhapäitten haudalla Kokonniemen kalmistossa Johanneksen hautajaispäivän muistohetkessä 13.12.2021. Kuva: Anne-Mari Tiainen

Johannes Karhapään potrettikuva
Johannes Vasileinpoika Karhapää 1884–1918