Uuden sukupolven "pyhän Johanneksen omenapuut" osoittivat ensimmäisiä elonmerkkejään keväällä Johannes Karhapään kuolinpäivän aikaan. Näin keväisen uutisen viestitti Aamun Koiton avustaja Anne-Mari Tiainen Tuupovaarasta. (Toim. huom. "Pyhän Johanneksen omenapuu" on omaisten käyttämä ilmaus, ks. piispainkokouksen päätös jutun lopussa.)
"Huomasin kahdeksas päivä huhtikuuta, että minulla kasvamassa olevat Johanneksen omenapuun vartetaimet eestyvät elolle ja versovat uutta elämää! Juuri Johanneksen kuoleman vuosipäivänä ensimmäiset silmut puhkesivat ja alkoivat viheriöidä pyrkien kohti keväistä ylösnousemuksen valoa", kirjoittaa Tiainen.
"Kolmen viikon kuluttua varttamisesta Johannes-jaloverson ja Antonovka-perusrungon välille oli siis kasvanut jo yhteys", hän iloitsee.
Tiaisen viesti jatkuu: "Johannes Vasileinpoika Karhapää kuoli ampumalla teloitettuna 8.4.1918 Joensuun Siilaisilla. Kyseinen päivämäärä on merkitty hautakiveen ja kirkonkirjoihin Johanneksen kuolinpäiväksi. Se on myös Karhapään suvun perimätiedon mukaan oikea päivämäärä, ja sopii täysin historiatietoihin kirjattuihin tapahtumiin, vaikka Johannes Karhapään kuolinpäiväksi on esitetty muitakin vaihtoehtoja eikä teloituspäivästä ole dokumentteja."
(Toim. huom. Tiedot pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen kuolinpäivästä vaihtelevat eri lähteistä riippuen. Pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen muistopäivää vietämme kirkossamme 8. maaliskuuta. Näin ollen tässä jutussa ”kuolinpäivällä” tarkoitetaan hautakiveen merkittyä päivää.)
Kantapuu on peräisin Laatokan Valamosta
"Johannes Karhapään Valamon luostarin puutarhasta, Laatokan Karjalasta tuoma alkuperäinen omenapuu eli vartetaimien kantapuu kasvaa Sonkajanrannalla, Tuupovaarassa", kirjoittaa Anne-Mari Tiainen.
"Sitä on Karhapään suvussa kutsuttu jo kauan Johanneksen omenapuuksi, ja se on ainakin 115-vuotias. Johannes Karhapää on tuonut omenapuun taimen vuonna 1908 kirkolliskokousreissultaan Valamosta. Hän on istuttanut taimen perheensä kotitalon lähelle, veljensä Jaakon kanssa asumalleen ja viljelemälleen Karhapäänvaaran tilalle. Se on ollut tiettävästi ensimmäinen omenapuu Sonkajanrannalla. Kyseinen omenapuu on nyt pyhän marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalaisen elävä kosketusreliikki."
Tiaisen mukaan Johanneksen omenapuun tarinan ovat hänelle kertoneet hänen äitinsä Aira, kummitätinsä Aune ja mummonsa Veera, Karhapäitä kaikki. He ovat Johannes Karhapään sukulaisia ja asuneet samassa Karhapäitten kahden talon pihapiirissä Nissilänvaaralla kuin missä Johannes ennen heitä.
Johanneksen työ kantoi hyvää hedelmää
Johannes Karhapään tekemä hengellinen työ kantoi hyvää hedelmää, vaikka se koitui hänen kohtalokseen. Hänen elämäntyönsä tärkeimmät konkreettiset tulokset ovat Sonkajanrannan koulu, joka valitettavasti paloi 1950-luvun alussa, ja tänä vuonna 108 vuotta täyttävä pyhän naisprofeetta Hannan kirkko. Henkisenä perintönään Karhapää jätti meille esimerkin horjumattomasta uskosta maailman sekasorron keskellä sekä sanoman ristiin ja ylösnousemukseen perustuvasta sovinnosta.
"Sonkajanrannan kirkonmäellä on jo muutaman vuoden kasvanut yksi uuden sukupolven pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen omenapuu. Johannes Karhapään kotipaikalleen aikoinaan istuttaman omenapuun elämä siis jatkuu kantapuun jalo-oksien avulla varttamalla tehdyissä uusissa Johanneksen omenapuissa. Kirkonmäellä on myös vuonna 1988 pystytetty Sovinnonristi-muistomerkki", selvittää Tiainen.
"Työsi, kärsimyksesi ja kuolemasi kirkon ja uskon puolesta voittivat vihan ja epäluulon. Yhä vieläkin sinä julistat veljesvihan sijaan ristiä, sovintoa ja ylösnousemusta. Sinun muistosi kirkastaa pyhän kirkon tässä maassa ja kaikkialla maailmassa."
Juttua täsmennetty 26.4.2023 klo 11:44 kuolinpäivän osalta ingressiin: Pyhän Johanneksen omenapuun taimet alkoivat versoa uutta elämää 8. päivä huhtikuuta, jota omaiset pitävät pyhän Johannes Karhapään kuoleman vuosipäivänä. – – – Kirkkomme viettää pyhän marttyyrin ja tunnustajan muistopäivää 8. maaliskuuta.
Vastaavasti lisätty leipätekstiin: Toim. huom. Tiedot pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen kuolinpäivästä vaihtelevat eri lähteistä riippuen. Pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen muistopäivää vietämme kirkossamme 8. maaliskuuta. Näin ollen tässä jutussa ”kuolinpäivällä” tarkoitetaan hautakiveen merkittyä päivää.
Huom. Juttua muokattu 4.9.2023 klo 22:09 Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksen päätöksen (31.8.2023) mukaisesti:
"Päätösesityksen mukaan piispainkokous toteaa, ettei jonkun myöhemmin pyhäksi todetun ihmisen istuttamia kasveja pidetä kosketusreliikkeinä ortodoksisessa perinteessä eikä niitä sellaisinaan tule esittää. Piispainkokous toteaa myös, että pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen muistoa vietetään vuosittain 8. maaliskuuta, kuten asia on määritelty kanonisoinnin yhteydessä. Sen lisäksi hänen muistoaan voidaan viettää hänen pyhien joukkoon liittämispäivinään 12.–13. heinäkuuta."
Taustaksi mainitaan, että "Joensuun ortodoksisen seurakunnan alueella on levitetty viime vuosina yksityisten ihmisten toimesta käsitystä ´pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen omenapuusta´kosketusreliikkinä. Sen lisäksi todetaan, että pyhän Johanneksen kanonisoinnin yhteydessä määriteltyä kuolinpäivää on kyseenalaistettu.""
Näin ollen jutun alkuperäinen otsikko "Pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen omenapuun taimet alkoivat versoa kuoleman vuosipäivänä" on täsmennetty muotoon "Pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen omenapuun" taimet alkoivat versoa aikaan, jota omaiset pitävät kuoleman vuosipäivänä.
Pääkuva ylhäällä 1: Pyhän Johanneksen omenapuu tuottaa vaaleankeltaisia, punaviiruisia omenoita. Punainen on marttyyrin väri. Kuva: Anne-Mari Tiainen
Pääkuva ylhäällä 2: "Alkuperäinen Johanneksen omenapuu ei pitkään aikaan tuottanut enää hedelmiä, mutta vuonna 2021 niitä alkoi jälleen tulla." Anne-Mari Tiainen tarkistelee vielä vihreää raakiletta. Kuva: Helena Romppanen