Viime kirkolliskokous hyväksyi kirkon tavoite- ja toimintasuunnitelman vuosille 2021-2025. Kirkollishallitus on puolestaan antanut ohjeita seurakuntien toiminta- ja taloussuunnitelman laatimiseen ja määrännyt, että siinä on systemaattisesti toimeenpantava kirkon yhteistä tavoite- ja toimintasuunnitelmaa siten, että kaikki sen Kutsuva kirkko- ja Kukoistava kirkko -alakohdat tulevat johdonmukaisesti huomioiduiksi.
Ensimmäisiä vuoden 2021 kirkolliskokouksen jälkeisiä toiminta- ja taloussuunnitelmia kirjoitetaan juuri nyt seurakunnissa. Niiltä edellytetään pyhäkkökeskeisyyden ja paikallisyhteisöjen vahvistamista, seurakuntalaisten laajempaa kuulemista ja osallistamista, etsivää diakoniaa, papiston opettajaroolin korostamista ja tasokasta jumalanpalveluselämää. On aika irtautua "siiloajattelusta", missä kukin toimintamuoto on omassa siilossaan eikä välttämättä liity seurakunnan muuhun elämään lainkaan.
Kohti kokonaisvaltaisuutta
Kokonaisvaltainen seurakuntaelämä edellyttää, että jumalanpalvelukset, diakonia ja opetus koskettavat kaikkea. Neuvostojen on prosessin aikana kuultava työntekijöitä ja luottamushenkilöitä, ja lopulta hiippakunnan piispa saa esityksen luettavakseen ennen kuin seurakunnanvaltuusto sen käsittelee.
Kysymys on varsin suuresta muutoksesta toiminnan suunnittelussa. Enää ei riitä luettelo eri kerhoista ja seuroista tai lista eri pyhäköissä pidettävistä jumalanpalveluksista. Nyt odotetaan lyhyttä ja ytimekästä suunnitelmaa, jossa on selkeästi todettu seurakunnan tärkeimmät tehtävät ja se, kuinka ne aiotaan hoitaa.
Kirkolliskokous ja kirkollishallitus antavat nyt joitakin suuntaviivoja seurakuntatyön suunnitteluun ja toimeenpanoon. Huomion keskipisteeksi halutaan seurakuntatyö; se ruohonjuuritason toiminta, minkä takia kirkko on olemassa. Parhaillaan seurakunnissa pohditaan sitä ydintoimintaa, mikä lopulta tulee mahdolliseksi piispojen, kirkkoherrojen, kiinteistölautakuntien ja neuvostojen osoittamilla resursseilla.
Toivottavasti kirkolliskokouksen ja kirkollishallituksen paimennus ohjaa seurakuntia paneutumaan uudella tavalla seurakuntatyön luonteeseen – myös siihen, mitä missäkin tehdään ja miten. Esillä ovat kaikkien osallistaminen pyhäkköjen ympärillä ja muissakin paikallisyhteisöissä, entistä parempi tiedon vaihto työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten kesken, määrätietoinen opetus ja ohjaus niin kirkkoon liittyville, jo liittyneille kuin jo vakiintuneille ortodokseille. Piispojen ja pappien työhön kuuluu perinteisesti hallinnollinen, sakramentaalinen ja opetuksellinen ulottuvuus. Nyt halutaan erityisesti korostaa hengellisen opettajan roolia, joka voi toteutua luontevasti myös etänä.
Seurakuntatyön käsite on joskus ollut hyvinkin monitulkintainen, ja miltei mitä tahansa on voitu kutsua seurakuntatyöksi. Seurakuntien toimintasuunnitelmissa kokonaisuus on saattanut jäädä epäselväksi eikä tuloksia ole voitu arvioida. Suunnittelu ja raportointi on toteutettu eri seurakunnissa eri tavalla, eikä niitä siksi ole voinut verrata keskenään. Jää nähtäväksi, onko tähän tulossa parannusta. Joka tapauksessa seurakuntien suunnitelmat vuodelle 2023 tulevat yhdessä antamaan kokonaiskuvan kirkkomme elämästä.
Toiminta- ja taloussuunnitelmassa tulee edelleen nimensä mukaisesti olla myös taloussuunnitelma. Sekin on hyvä nähdä seurakuntatyötä tukevana – ei sen kanssa vaihtoehtoisena eikä ainakaan vastakkaisena. Viime kirkolliskokouksen linjaukset edustavat kirkkomme tahtoa nostaa varsinainen seurakuntatyö arvoonsa. Seurakunnilta voimme nyt odottaa uusia malleja siitä, kuinka seurakuntatyötä tehdään näillä resursseilla, näissä olosuhteissa ja yhdessä niiden seurakuntalaisten kanssa, jotka Jumala on kirkkomme vastuulle antanut.