Kesä on täällä, yöt ovat valoisia ja viikonloput täyttyvät erilaisista juhlista. Oppilaat ja opettajat ovat aloittaneet kesälomansa ja monella muullakin arki hellittää. Some on täynnä värikkäitä kuvia uimarannoista, jäätelöistä ja festaribileistä. Samaan aikaan kesän kirkkauden keskellä ortodoksinen kirkko tekee jotain yllättävää: se ehdottaa paastoa. Kyllä, apostolien paastoa.
Apostolien paasto alkaa viikko helluntain jälkeen eli tänä vuonna juhannusviikolla. Se ei yleensä saa samanlaista huomiota kuin suuri paasto ennen pääsiäistä tai joulupaasto. Opettajana monesti huomaa, että suuri osa oppilaista ei tiedä, että paasto kuuluu myös kesään. Apostolien paasto on vaatimaton, eikä siihen kuulu liturgisia huipennuksia, mutta juuri vaatimattomuudessa on sen voima. Ortodoksinen hengellisyys ei tähtää suorituksiin, vaan kasvuun kohti Jumalan kaltaisuutta. Paaston aikana tähän on hyvä mahdollisuus, kun tavallisen elämän keskellä suuntaudutaan pienin askelin kohti Kristusta.
Paastoaminen ei ole vain ruuasta pidättäytymistä, vaan rukousta, katumusta ja lähimmäisen rakastamista. Apostolien paasto ei ole raskas taakka, vaan lempeä mahdollisuus. Nyt on oiva tilaisuus pysähtyä, hengähtää sekä siivota omaa sydäntä ja mieltä. Kukaan ei vaadi, että pitäisi syödä vain selleriä tai rukoilla kahdeksan tuntia päivässä. Enemmänkin kyse on siitä, mitä omassa mielessä ja sydämessä liikkuu. Voisinko jättää pois jotain turhaa, kuten somen scrollaamisen, arjen stressaavan multitaskaamisen, herkkujen napsimisen tai Netflixin tuijottamisen? Voisinko sen sijaan käyttää aikaa ystävän auttamiseen, lahjoittaa itselleni turhia tavaroita hyväntekeväisyyteen tai kuunnella vaikka veljen innostusta uudesta työpaikasta? Paaston ydin on kehittyä ihmisenä: miten voisin olla parempi läheisilleni ja asettaa toisten tarpeet omieni edelle?
Apostolien paasto muistuttaa meitä kirkon ensimmäisistä lähetystyöntekijöistä, jotka helluntaina saivat Pyhän Hengen armon ja rohkeuden levittää evankeliumia. Sama kutsu koskee myös meitä. Jokainen voi pohtia, miten omalta osaltaan voisi tänä kesänä kantaa Kristuksen valoa maailmaan sanoilla, teoilla, rukouksella tai ihan vain lähimmäisen huomioimisella. Yöttömän yön aikaan on helppo toivottaa: valoisaa paaston aikaa!