“Uusi testamentti on läpeensä poliittinen ja sillä on radikaali sosiaalieettinen sanoma. Jeesus liikkui köyhien duunareiden, seksityöläisten ja halveksittujen parissa.”
Jyri Komulaisen huomio Suomen Kuvalehdessä (50/2020) oli aiheellinen. "Pelastus tapahtuu köyhien kautta", hän kiteytti.
Vuonna 2020 julkaistiin ortodoksinen yhteiskuntaopetus Maailman elämän edestä -asiakirja.
Laupeudentyö ei ole vain "rauhallisen omantunnon vaalimiseksi", vaan muodostaa "välttämättömän väylän itse pelastukselle" ja jopa "korvaamattoman tien" kohti Jumalaa, toteaa asiakirja.
Kristuksen "erityinen omistautuminen epätoivoisten ja osattomien palvelemiseen ei suinkaan ollut [...] satunnainen piirre", vaan se oli hänen sanomansa ja tekemisensä ytimessä. Hän samastui "oman aikansa pahiten syrjäytyneisiin, poliittisesti voimattomiin ja sosiaalisesti näköalattomiin ihmisiin".
Nykyajan ortodoksiset uskonopit harvemmin ottavat tällaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä osaksi esitystään, edes sen reunamille.
Asiakirjan huomiot ovatkin tarpeelliset. Ortodoksista teologiaa on jo tovin hallinnut “introvertti käänne”, kuten eräs ortodoksiteologi arvioi.
“Elämä voi muuttua täysin uudeksi vain hengessä”, kirjoittaa Ilarion Alfejev kirjassaan Uskon mysteeri: Johdatus ortodoksiseen dogmaattiseen teologiaan (2008). “Maailman uudistuminen ja ihmisten onnellisuus” ei riipu “ulkonaisista seikoista, vaan sisäisestä kilvoittelusta”. Maailma kuitenkin helposti unohtuu, kun parannetaan “omaa itseään, jotta maailma muuttuisi sisältäpäin”.
Ortodoksisuus mielellään kertoo muinaisista sairaaloista, kirkkoisien saarnoista köyhien puolesta tai vaikkapa pyhien laupeudenteoista. Myönteistä ihmiskuvaa myös korostetaan.
Georges Florovski kuitenkin kysyi, kuvaavasti nimetyssä kirjoituksessaan ”The Social Problem in the Eastern Orthodox Church", miksi idässä sitten oli niin vähän yhteiskunnallista toimintaa, ja miksi ajatusten rikkaus jäi ilman riittävää toteutusta?
Uskottavuus perustuu auttamiselle
Uusi asiakirja syystäkin arvostelee kirkkoa rakentavasti. Se näkyy lauseissa, kuten esimerkiksi "kirkko ei voi olla", sen "on vedottava" ja "vaikka se ei aina olisikaan poliittisesti viisasta, kirkon olisi oltava valmis".
Asiakirjassa näkyvät ajankohtaiset tarpeet erityisesti Yhdysvalloissa. Monet asiakirjan vaatimat asiat kuitenkin jo toteutuvat Suomessa ja muissa pohjoismaissa, edes jotenkin.
Pohjoismaissa on julkinen terveydenhuolto, työntekijöiden hyvät oikeudet, pienet tuloerot ja julkinen koulutus. Pohjoismaat ovat hyvinvointiyhteiskuntina monella tavalla esimerkillisiä.
Maallinen yhteiskunta on pohjoismaissa kasvavassa määrin ottanut vastuuta monenlaisesta avuntarpeesta. Tämä on iso haaste kirkoille, joiden uskottavuus on jo varhain perustunut epätoivoisten ja osattomien auttamiselle.
Koko Suomen ortodoksisen kirkon tulisi tehdä enemmän. Iso luterilainen kirkko tekee paljon. Nyt ei kuitenkaan ole kyse koosta, vaan siitä, mitä asetetaan keskiöön, kirkon koosta riippumatta.
"Kirkon on mahdotonta aidosti seurata Kristusta tai tehdä häntä läsnäolevaksi maailmassa, mikäli kirkko ei aseta moraalisen, uskonnollisen ja hengellisen elämänsä ehdottomaan keskiöön köyhimmistä ja heikoimmista huolehtimista."
Lisätietoja:
Voit tutustua lähemmin blogissa mainittuun 45-sivuiseen asiakirjaan ”For the Life of the World” (”Maailman elämän edestä”). Asiakirja jakautuu yhdeksään osaan, joissa käsitellään muun muassa ortodoksista ihmiskuvaa, ihmisoikeuksia, kirkon suhdetta teknologiaan sekä yhteiskunnallisia kysymyksiä sodasta ja köyhyydestä. Dokumentit on kääntänyt suomeksi TT Ari Koponen.
Kirkollishallinnon istunnon pöytäkirjasta 3.2.2021 ilmenee, että Suomen ortodoksisen kirkon tavoite- ja toimintasuunnitelma 2021 – 2025 määrittää kirkon arvoiksi lähimmäisenrakkauden, avoimuuden ja vastuullisuuden.