Yle uutisoi vastikään, että Suomen ortodoksiseen kirkkoon on liittynyt korona-ajan jälkeen paljon nuoria ja nuoria aikuisia. Tällä hetkellä Suomen ortodoksisen kirkon 56 000 jäsenestä yli 30 prosenttia on alle 29-vuotiaita, ja vuosittain kirkkoomme liittyy noin 900–1 000 uutta jäsentä. Joissakin seurakunnissa jopa puolet katekumeeniopetukseen osallistuvista on nuoria tai nuoria aikuisia – ja edustettuina ovat etenkin nuoret miehet.
Tämä käy yksiin viimeaikaisten tutkimustulosten kanssa: suomalaiset nuoret miehet ovat huomattavasti uskonnollisempia kuin naispuoliset ikätoverinsa. Tämä käy ilmi muun muassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tutkimuskeskuksen vuoden 2022 julkaisusta Spiritualiteetti 2020-luvun Suomessa ja kaupunkiseurakuntien empatia- ja tunnettuuskyselystä.
Maallistuminen luo tyhjiön
Turun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Ioannis Lampropoulos arvelee ilmiön liittyvän kaikkien nuorten osalta nimenomaan nuoruuteen kuuluvaan etsikkoaikaan.
– Nuoret ylipäätään etsivät ja hakevat vastauksia. Kuitenkin katekumeenien ikä vaihtelee yleensä välillä 14–55.
Isä Ioannis huomauttaa 2000-luvun ilmiön olevan se, että lapsia ei kastetta.
– Kuitenkin näiden lasten vanhemmat ja ne lapset löytävät tiensä meidän kirkkoomme. Kysymykseen siitä, onko merkittävää eroa miesten ja naisten välillä Suomen ortodoksiseen kirkkoon liittymisessä, voisi vastata selkeämmin, kun kyseinen data on käytössä muutaman vuoden ajalta.
Isä Ioannis pohtii syitä, miksi juuri nuoret ihmiset kiinnostuvat ortodoksisesta kirkosta.
– Elämme maallistuneessa maailmassa, josta ihmiset itse ovat päättäneet repiä irti pyhyyden kokemukseen. Pitkällä aikavälillä se tyhjiö, mikä jää jäljelle, alkaa vaikuttaa ihmisen elämään. Nuoret, jotka ovat syntyneet 2000-luvun alussa ovat kokeneet, että heidän elämästään puuttuu jotain, ja jotkut heistä löytävät tiensä meidän kirkkoomme. Nuoret etsivät vastauksia netistä ja somesta – ja jotkut niistä vastauksista ohjaavat heidät meidän kirkkoomme. Kirkkomme on oltava valmis vastaanottamaan ja ohjaamaan heitä, isä Ioannis painottaa.
Aamun Koitto uutisoi viime viikolla, että netin ja sosiaalisen median merkitys on kasvussa myös kirkkoon ja uskontoon liittyen. Etenkin videomuodossa oleva materiaali löytää katsojia. Jo monet kirkkomme aktiivit hyödyntävätkin näitä kanavia.
Traditio ja estetiikka viehättävät
Lisäksi Aamun Koitto on jo aiemminkin kartoittanut sitä, mikä ortodoksisessa kirkossa vetoaa sen jäseniin tai kirkkoon liittyviin. Esimerkiksi romanialaissyntyinen Mihaela-Viorica Ruşitoru listasi aimo liudan asioita, jotka viehättävät häntä suomalaisessa ortodoksisuudessa: pääsiäisaikaan kuuluvat perinteet, ristisaatot ja etenkin eri-ikäisten ihmisten kohtaamiset.
Varsin usein mainitaan myös traditiossa pitäytyminen, yhteys alkukirkkoon ja ylipäätään se, ettei kirkkomme yritä olla ”kaikille kaikkea”. Myös ortodoksisen liturgian kauneus sekä se, että jumalanpalvelukset puhuttelevat niin monia aisteja, ovat osa ortodoksisen kirkon vetovoimaa.
Toki ortodoksisen kirkon vetovoimatekijöitä täytyy tiedustella myös kirkkoon liittyneiltä.
23-vuotias Ella Törmäkangas liitettiin ortodoksiseen kirkkoon puolisen vuotta sitten.
– Ortodoksisessa kirkossa parasta on pysyvyys ja muuttumattomuus. Entisenä uushenkisyydessä olleena pelkkä omien tunteiden ja ajatusten seuraaminen ja sen kaiken petollisuus tuli tutuksi, sillä ne helposti vievät väärään suuntaan, kohti ylpeyttä ja itsekkyyttä. On turvallista ja ihanaa, että ortodoksina voin luottaa Jumalaan ja siihen, että Hän tietää paremmin, mikä on minulle hyväksi, ja voin nojata kirkon opetukseen elämän aallokoissa, Ella Törmäkangas sanoo.
– Olen ollut kirkon jäsen vasta vähän aikaa ja toivonkin, että pikkuhiljaa ortodoksisuuden maailma alkaa avautua enemmän sen todeksi elämisen kautta, sillä oma hengellinen kilvoitukseni on vasta hyvin alkutekijöissään.
Kiitosta saa myös oma seurakunta.
– Meillä Tampereella myös seurakuntalaisten yhteisöllisyys on ainakin minun sydämessäni täyttänyt sellaisen yhteisöön kuulumisen aukon, jota en ennen kirkkoon liittymistä tiennyt olevan olemassakaan.
Tiina Vistbacka, 37, tuskailee, kuinka parhaiten osaisi muotoilla tuntemuksensa sanoiksi.
– Ortodoksisessa kirkossa parasta on sen vuosisatainen ja -tuhantinen historia; se, että se on Kristuksen itsensä perustama Kirkko, joka on säilyttänyt apostolisen uskon. Sakramenttien ja runsaan liturgisen elämän kautta kilvoittelu konkretisoituu ainutlaatuisella tavalla. Yhdistettynä nämä tuovat uskoon ja elämään ihan omanlaistaan kokonaisvaltaisuutta, syvyyttä ja osallisuutta – pyhittymistäkin. Armo ja Jumalan rakkaus ovat Kirkon jäsenenä jotenkin paljon todempia kuin ennen, Vistbacka sanoo.
Myös käytännön asioilla on merkitystä.
– Suurperheen äitinä olen ollut vallan riemuissani siitä, miten lapset ovat tervetulleita kirkkoon juuri sellaisina kuin he ovat, siis lapsina, saaden osallistua kirkon elämään ja sakramentteihin siinä missä aikuisetkin.
Vistbacka on ollut Suomen ortodoksisen kirkon jäsen vajaat kaksi vuotta.
– Alan vasta ymmärtää, miten vähän vasta tiedänkään ja miten lähtökuopissaan kilvoitukseni onkaan. Tampereen seurakunnasta olen löytänyt itselleni kodin ja yhteisön, ystäviäkin. En oikein edes enää muista, miten tyhjää elämä olikaan ennen kotiin löytämistä.
Pääkuva ylhäällä: 23-vuotias Ella Törmäkangas liitettiin ortodoksiseen kirkkoon puolisen vuotta sitten. Kuvassa on Ellan lisäksi isä Heikki Honkamäki.