Vuoden lyhimmän päivän auringon valo lankeaa sisään kauniisti lasi-ikonin läpi. Vieressä tuikkivat olkikoristeilla kaunistetun joulukuusen kynttilät. Trapesassa on hiljaista, kuten vaikuttaa olevan kaikkialla muuallakin luostarissa. Joulukiireet eivät tunnu hetkauttavan luostarin harrasta tunnelmaa. Lintulan luostarin igumenia Ksenia kertoo Lintulan joulusta talvipäivänseisauksena kolme päivää ennen jouluaattoa.
Lintulan joulu alkaa aattoiltana
Jouluun valmistautuminen alkaa joulupaaston alkaessa, mutta varsinainen joulunaika alkaa 20.12. alkavasta joulun esijuhlasta, igumenia Ksenia kertoo. Samana päivänä vietetään myös luostarin oman suojelijan pyhän Johannes Kronstadtilaisen päivää. Joulun esijuhla näkyy varsinkin kirkkoveisuissa.
– Joulun esijuhlan kanonit ovat mukaelmia suuren viikon kanoneista. Ne voidaan laulaa suuren viikon sävelellä. Se tuo joulun sanomaan mukaan suuren viikon ja pääsiäisen järisyttävän tunnelman: suurena perjantaina Kristus kuolee ja haudataan, mutta yhtä vavahduttavaa on, että maailmankaikkeuden Luoja syntyy pieneksi lapseksi.
Lauantaina 21. päivä Lintulaan odotettiin parhaillaan Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenia, joka oli tulossa pitämään vigilian sekä sunnuntain liturgian. Sunnuntain liturgiassa lauloi Joensuun ortodoksinen mieskuoro, kuten kymmeninä aiempinakin vuosina. Maanantaina edessä oli vielä jouluvalmisteluja, kuten leipomista ja joulutervehdysten vaihtoa. Jouluaaton koittamista alleviivaa esimerkiksi jouluikonin ottaminen esille kirkkoon.
– Aattona on tavallista pidemmät palvelukset: kuninkaalliset hetket, ehtoopalvelus ja liturgia sekä suuri ehtoonjälkeinen palvelus ja vigilia. Jouluaatto on luostarissa ankara paastopäivä. Meillä ei aina ole yhteisiä aterioita, vaan jokainen hakee tarvittaessa ruokaa keittiöstä. On vanha perinne, että aaton ensimmäinen ateria nautitaan hämärässä vasta, kun taivaalla näkyy ensimmäinen tähti.
Lintulan luostarin joulu alkaa aattoiltana:
– Iltajumalanpalveluksen jälkeen nautimme yhdessä jouluvieraiden kanssa teetä tai kahvia sekä paastoruokaa, kuten pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Lisäksi laulamme yhdessä perinteisiä joululauluja ja suomen kielelle käännettyjä koljadoita. Pääasiassa joulumusiikkimme on kuitenkin kirkkomusiikkia.
Lintulassa on aina jouluvieraita. Luostarin joulu on kaikille avoin, mutta majoitustilaa on rajallisesti. Yösijoja löytyy talviaikaan vain kartanorakennuksen yläkerrasta sekä päärakennuksen papiston huoneista. Yöksi jäävät jouluvieraat osallistuvat luostarin joulunajan töihin. Yleensä he ovat vakiovieraita, jotka ovat osallistuneet aiempiinkin joulunviettoihin.
– Arkkipiispa Johannes vietti meillä joulut arkkipiispana ollessaan kuten myös eläkkeelle jäätyään. Hän tuli tänne, koska arvosti silloista igumeniaa Marinaa sekä Lintulan hiljaisuutta ja rauhaa. Arkkipiispa Johanneksen läsnäolo rikastutti joulun viettoa täällä. Hän oli hyvin sosiaalinen, ja tapasi ruokapöydässä muistella eri puolilla maailmaa viettämiään jouluja. Hän toi tänne myös omia tuttujaan jouluvieraiksi. Myös isä Feodor Iltola, igumenia Marinan serkku, vietti täällä useita jouluja, äiti igumenia muistelee.
Suuri joulukausi alkaa jouluaamusta
Lintulan luostarissa jouluaamun jumalanpalvelus alkaa aamukahdeksalta.
– Jouluaamun liturgian jälkeen meillä on kirkkokahvit. Juhlapöydässä on silloin kalaa ja juustoja. Lihaa me emme syö koskaan, emme edes jouluna. Joulupäivänä syömme myös laatikoita ja joululeivonnaisia, kuten joulutorttuja ja pipareita. Kaikki on luostarissa tehtyä. Omia juureksia emme tosin saa kasvatettua kuin vain kesäajan käyttöön, sillä puutarhanhoidossa pääpaino on yrttituotteissa. Toisena joulupäivänä eli 26. päivä on Jumalansynnyttäjän juhla. Silloin meillä on aamulla liturgia, ja illalla lauletaan akatistos Jumalansynnyttäjälle.
Joulupäivästä alkaa luostarin pisin paastoton jakso: seuraava paastopäivä on vasta 5. tammikuuta eli teofanian aattona.
– Historiallisesti joulu ja teofania ovat samaa Jumalan ilmestymisen juhlaa. Ne vain eriytyivät toisistaan myöhemmin. Jouluna juhlitaan sitä, että Jumala syntyy luolaan ja ilmestyy ihmisenä ja teofaniana sitä, että Pyhä Kolminaisuus ilmestyy, kun Kristus kastetaan ja hän aloittaa maallisen julistustyönsä. Silloin Pyhä Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen muodossa ja Isän ääni todisti Jeesuksesta: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.”
– Meillä on täällä jumalanpalvelukset teofanian aattona ja teofaniapäivänä, jolloin on myös suuri vedenpyhitys. Sen jälkeen vihmotaan pyhitetyllä vedellä kaikki sisätilat, niin keittiö, kauppa, kynttilätehdas, majoitustilat kuin keljatkin. Teofaniajuhlaankin osallistuu vieraita. Vähän vaihtelee, onko vieraita enemmän jouluna vaiko teofaniana. Arkkipiispa Johanneksen aikana jouluna oli enemmän vieraita kuin teofaniassa, nyt on toisin päin.
Äiti Melania tuli luostariin vuonna 1965
Tänä vuonna 91 vuotta täyttänyt äiti Melania on kilvoitellut luostarissa vuodesta 1965 lähtien. Hänen tullessaan Lintulassa ei ollut vielä nykyistä asuntolaa eikä kirkkoa.
– Vietimme joulua kartanorakennuksen saliin rakennetussa kirkossa, äiti Melania kertoo.
Hän muistaa myös riisipuuron ja sekahedelmäsopan, joilla silloinen sisaristo herkutteli jouluisin.
Kartanorakennuksessa ei ollut trapesaa, joten sisaret viettivät joulua lähinnä omissa huoneissaan silloin, kun eivät kokoontuneet jumalanpalveluksiin tai tehneet kuuliaisuustöitä.
Äiti Melanian kuuliaisuustyöt liittyivät karjanhoitoon, joten ensimmäiset joulut kuluivat navettatöissä.
Itse Lintulassa vuodesta 1993 kilvoitellut igumenia Ksenia vahvistaa asian.
– Muistan sen, kun itse oivalsin, että juhlapäivät eivät yleensä ole lepopäiviä luostarissa. Niihin liittyy aina juhlavalmisteluja ja vieraiden vastaanottamista. Mutta juhlan valmistelu yhdessä luo myös juhlan tunnelman.
Skeemanunnaksi vuonna 2018 vihityn äiti Melanian ei kuitenkaan enää tarvitse osallistua luostarin töihin. Suureen skeemaan vihitty nunna saa keskittyä rukous- ja jumalanpalveluselämään.
Äiti Melanialla on nyt edessään 60. joulu Lintulassa.
– Odotan sitä kuin pikkulapsi, hän toteaa naurusuin.
Muutakin odottamisen aihetta on. Lintulaan on esimerkiksi tulossa yksi uusi sisar, mahdollisesti vielä vuoden 2024 aikana. Myös arkkipiispa Eliaa odotellaan kylään. Isä esipaimen ei ole aikaisemmin toimittanut liturgiaa Lintulassa, mutta on vastannut myöntävästi intronisaatiojuhlan yhteydessä esitettyyn kutsuun.
Suurin lahja on Kristuksen syntymä
Lintulan tuohustehdas on suljettu jo joulukuun alussa. Tuohusten valmistuksen on tarkoitus jatkua teofanian jälkeen. Sen sijaan Lintulan joulukauppa on ollut auki itsenäisyyspäivänä sekä kolmena joulua edeltävänä sunnuntaina. Tavanomaisen tuotevalikoiman ohella siellä on myyty taatelikakkuja ja muita joululeivonnaisia. Joulukauppa ja muut joulun valmisteluun liittyvät työt ovat tulleet sisarille tavanomaisten kuuliaisuustehtävien päälle.
Joulustressiä ei luostarissa kuitenkaan koeta:
– Joulu ei näy täällä ennen kuin vasta viikkoa ennen, kun alamme leipoa ja tuomme kuusen sekä trapesaan että kirkon eteiseen. Tätä aiemmin joulusta muistuttaa vain yksi valaistu pikkukuusi luostarin pihalla. Valmistaudumme jouluun yhdessä, mutta jokainen valmistautuu myös erikseen eli omassa mielessään joulun sanomaa mietiskellen. Maailman stressi puuttuu, kuten myös pikkujoulut. Luostarissa maltetaan odottaa joulun alkamista. Sitten kun se koittaa, juhla-aika jatkuu teofaniaan asti.
Luostarin jouluvieraille nunnat pyrkivät antamaan pieniä lahjoja, mutta muuten lahjat eivät kuulu Lintulan jouluun.
– Suurin lahja on joulu itse – se, että Kristus tuli ihmiseksi. Muistan, kun itse nuorena vietin ensimmäiset jouluni keittiövuoroissa. En päässyt kaikkiin jumalanpalveluksiin, mutta aattoiltana keljassani luin Romanos Melodoksen koko joulukontakin. Siinä se joulun sanoma on: sillä meidän tähtemme on syntynyt Lapsukainen, iankaikkinen Jumala. Hän voi syntyä myös sydämiimme, uudistaa sisimpämme ja valaista elämäämme. Tämän joulun sanoman myötä tahdon toivottaa kaikille lukijoille hyvää Kristuksen syntymäjuhlaa!
Pääkuva ylhäällä: Äiti Melania (vas.) ja igumenia Ksenia muistelivat yhdessä Lintulan luostarin aiempia jouluja.
