Kirkko uskoo, että Jumalan pelastussuunnitelma oli selkeä alusta asti, ja siksi monien pelastushistorian ja henkilöiden merkitys selvisi ihmisille vasta Jumalan Pojan ihmiseksi syntymisen jälkeen ja sen valossa. Näin on myös Jumalanäidin, Neitsyt Marian elämän vaiheiden laita.
Raamatussa kerrotaan, kuinka ihminen menetti syntiinlankeemuksessa alkuperäisen yhteyden Luojaansa ja jätti sen seurauksena elinympäristönsä – Paratiisin. Kuitenkin Jumala lohdutti häntä antamalla ensimmäisen lupauksen pelastuksesta, joka tulisi naisen kautta (1.Moos.3:15).
”Me ylistämme Sinua, oi Jumalansynnyttäjä, joka vapautit meidät muinaisesta tuomiosta, saatoit esiäitimme entiseen asemaansa ja sovitit Jumalan ihmissuvun kanssa, sillä Sinä olet silta Jumalan tykö.”
Kirkon opetuksen mukaan Jumalanäidin, Neitsyt Marian rooli pelastushistoriassa ja Messias-Vapahtajan tuleva syntymä oli lukuisten vanhatestamentillisten profetioiden aiheena. Kuitenkin käsitys Jumalan syntymästä ihmiseksi ja sen kautta tulevasta pelastuksesta oli Vanhan Liiton aikana vielä tuntematon. Jumala valmisteli ihmistä tähän ihmeeseen monien koettelemusten kautta lähettämällä profeettoja, jotka askel askeleelta auttoivat ihmisiä vastaanottamaan sanoman todellisen Messiaan, ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan synnystä.
”Lainsäätäjä Mooses ei voinut muinoin yliluonnollisista näyistä käsittää Sinun suurta salaisuuttasi, oi kunniallisin Neitsyt, sillä hän ei ollut oppinut ajattelemaan Sinua maisin kuvauksin. Sentähden ihmeestä hämmentyneenä vain lausui: Kiitetty olet Sinä, isiemme Jumala!”
Kaunis ikoni ilmentää Jumalanäidin roolia upealla tavalla
Jumalanäidin roolin pelastushistoriassa tekee näkyväksi ikoni ”Jumalanäidin ylistys”, jossa Neitsyt Maria kuvataan istumassa valtaistuimella Kristus-lapsi sylissään Vanhan liiton profeettojen ympäröimänä niin, että jokaisella profeetalla on kädessään kirjekäärö ja tunnusesine, jonka hänen lausumassaan profetiassa kuvaili Jumalanäitiä. Kirjekääröihin on kirjoitettu kunkin profeetan lausuman profetian alkusanat.
”Profeettain jumalallinen kuoro vertasi Sinua vuoreen, taivaan porttiin ja hengellisiin portaisiin, sillä Sinusta ikään kuin vuoresta lohkesi ihmiskäsittä kivi, ja Sinun ikään kuin portin kautta kulki Herra, ihmeitätekevä Jumala.”
Keskeisimpiä Jumalanäitiä ennalta kuvaavista teksteistä luetaan ortodoksisissa kirkoissa vigiliassa Jumalanäidin syntymäjuhlan aattona. Tunnetuin niistä on Jaakobin näystä, joka näki taivaan ja maan yhdistävät portaat, joita pitkin enkelit laskeutuivat alas ja menivät ylös (1.Moos. 28:10-17).
Monet kirkon opettajat kautta aikojen pitivät kyseistä näkyä Neitsyt Marian kuvauksena, koska hänessä toteutui alkuperäinen Jumala eli ”taivas” ja ihminen eli ”maa”, kun hänestä tuli Jumalihmisen, Jeesuksen Kristuksen, äiti. Myös profeetta Hesekielin profetian suljetusta portista, josta yksin Jumala saattoi käydä, katsottiin kertovan Jumalanäidin ainaisesta neitsyydestä eli Jeesuksen Kristuksen ihmeellisestä sikiämisestä Pyhästä Hengestä ja syntymästä Neitsyt Mariasta (Hesek. 43:27 ja 44:1-4). Niin ikään tunnetaan kertomus talosta, jonka Jumalan viisaus on rakentanut, ja jonka uskotaan kuvailevan Jumalan sijoittumista Mariaan (Sananlaskut. 9:1-11).
Niiden lisäksi profeetta Mooseksen näkyä liekeissä olleesta orjantappurapensaasta, jota tuli ei kuluttanut, ja jonka kautta Jumala puhui hänelle (2.Moos.3:2-), tulkittiin myös vertaukseksi Jumalanäidistä, joka kantoi Jumalan Poikaa ruumissaan. Samaa tarkoitusta katsottiin palvelevan Jumalan Aaronin kautta aikaansaama todistusihme, jolloin hänen sauvansa puhkesi lehteen (4.Moos.17). Myös profeetta Jesaja puhui Jumalan merkistä, jolloin ”neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel” (Jes.7:17).
”Oi Puhdas, Sinusta lausutut jumalalliset ennustukset ovat täyttyneet syntymässäsi. Uskossa profeetat kutsuivat Sinua Valon häämajaksi ja portiksi, hengelliseksi kallioksi, palamattomaksi pensaaksi ja Daavidin juuresta versoneeksi sauvaksi.”
Kaikkia näitä ja monia muita vanhatestamentillisia tekstejä peilaavat 799-800-luvun jälkeen laaditut Jumalanäidin syntymän juhlan jumalanpalvelustekstit. Ne selittävät ikään kuin eri näkökulmista tapahtuman merkitystä ihmiskunnan pelastushistoriassa.
Evankelistat keskittyivät Kristuksen elämään
Evankelistat eivät kerro mitään Neitsyt Marian elämän alkuvaiheista, koska heidän kertomuksensa fokusoitui ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen elämään, toimintaan ja opetukseen. Sen sijaan jo toisella vuosisadalla seurakunnissa laajasti tunnettiin Jaakobin evankeliumi (kirjoitettu 100-luvun loppupuolella) ja Tuomaksen evankeliumi (100-luvulta), jotka taustoittivat Jumalanäidin elämänvaiheita.
Vaikka Kirkko ei virallistanut näiden apokryfisten tekstien liturgista käyttöä, osaa niissä kerrotuista asioista pidetään todenperäisinä. Siksi monet kyseisistä teksteistä käännettiin eri kielille jo alkukirkon aikana. Myöhemmin kirkkoisät saattoivat hyödyntää tätä tietoa laatiessaan jumalanpalvelustekstejä ja opetuspuheita Jumalanäidin juhlapäivinä.
”Uskovaiset, ylistäkäämme psalmein ja kiitosvirsin Jumalansynnyttäjän jaloa syntymää ja kumartakaa uskossa Häntä, joka lupasi Daavidille, että Hän syntyy Daavidin sukukunnasta.”
Neitsyt Marian syntymä Joakimin ja Annan perheeseen oli monien Vanhan Liiton ajan odotusten täyttymys. Kirkkoisät kiinnittivät huomion siihen, että perheessä yhtyivät kaksi tärkeintä vanhatestamentillista palvelutehtävää: Daavidin suvun jalo kuninkaallisuus ja Aaronin suvun korkea ylipapillisuus, sillä Marian isä Joakim oli Daavidin sukua, ja hänen äitinsä Anna puolestaan Aaronin sukua.
”Tämä on pelastuksemme alku, sillä katso, sukupolvia sitten Äidiksi, Neitseeksi ja Jumalan astiaksi määrätty syntyy hedelmättömästä. Iisain kannosta versonut vesa on puhjennut kukkaan! Riemuitkoon esi-isä Aadam ja Eeva iloitkoon, sillä Aadamin kylkiluusta tehty saa autuaan tyttären ja perillisen. Eeva sanoo: ”Minulle on syntynyt Lunastaja, joka vapauttaa minut tuonelan kahleista.” Iloitkoon Daavid ja soittaen ylistäköön Jumalaa, sillä Neitsyt syntyy hedelmättömästä äidistä meidän sielujemme pelastukseksi.”
Jaakobin evankeliumin mukaan hartaus ja uhrautuminen muiden puolesta olivat arkea Marian perheessä. Rikas Joakim saattoi tuoda kaksinkertaisen uhrin Jumalalle (1.luku). Siitä huolimatta Marian vanhemmat olivat pitkään lapsettomia, mikä oli suuri koettelemus siihen aikaan, koska lasten uskottiin olevan Jumalan siunaus, ja lapsettomuutta taas pidettiin Jumalan rangaistuksena vakavasta synnistä.
Usko Messiaan synnystä Aabrahamin jälkeläisestä ajoi lapsettomat pariskunnat miltei toivottomuuden partaalle. Siksi Marian syntyminen hedelmättömistä vanhemmista koettiin kaikessa paradoksaalisuudessaan olevan erityinen Jumalan siunaus Häneen toivonsa panneille Joakimille ja Annalle: vastaus heidän rukouksiinsa sekä merkki Marian tulevan tehtävän erityisyydestä.
”Joakimin ja Annan harras rukous ja monet huokaukset hedelmättömyyden ja lapsettomuuden tähden tulivat otollisina Heran korviin. Joakim rukoili hartaasti ylhäällä vuorella ja Anna kesti ylenkatsetta puutarhassa, mutta nyt heistä on syntynyt maailmaan elämän tuottava hedelmä. Nyt hedelmätön synnyttää Jumalansynnyttäjän, meidän Elämämme kasvattajan.”
Näin ”sukupolvia sitten Äidiksi, Neitseeksi ja Jumalan astiaksi määrätty” oli tarkoitettu syntymään, kun aika oli täyttynyt, jotta hänestä syntyisi ihmiseksi Jumalan Poika, Vapahtaja ja odotettu Messias, Jeesus Kristus.
”Edeltä määrätty maja, jossa meidän sovituksemme Jumalan kanssa oli tapahtuva, alkoi nyt olemisensa. Hän tuli synnyttää meille inhimillisen muodon ottava Sana, jonka kautta me olemme olemattomuudesta olemiseen tulleet. Hänelle me laulamme ja kaikkina aikoina Häntä ylistämme.”
Lue myös isä Marko Mäkisen Minisaarna Jumalansynnyttäjän syntymän juhlana.