”Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki yhdessä” (1. Kor. 12:26). Apostoli Paavalin sanat saavat kipeän merkityksensä, kun profeetta Elian kirkossa Damaskoksen Duweilassa yli kaksikymmentä ihmistä menetti henkensä ja lukuisat muut haavoittuivat. Tämä traaginen hyökkäys rukoilevia ihmisiä vastaan pyhässä paikassa kutsuu meitä yhteiseen suruun.
Ilmaisemme vilpittömän osanottomme Antiokian patriarkaatille ja sen johtajalle Johannes X:lle. Rukoilemme Kristusta lohduttamaan surevaa kirkkoa.
Kun tarkastelemme maailman moninaisia kriisejä ja konflikteja, yksi totuus nousee kerta toisensa jälkeen esiin – se perustavanlaatuinen viisaus, jonka ekumeeninen patriarkkamme on ilmaissut sanoilla: ”Rikos, joka tehdään uskonnon nimissä, on rikos uskontoa vastaan.”
Lähi-idän tilanne on muuttunut entistä synkemmäksi. Syyrian kristittyjen kärsimyksen lisäksi seuraamme huolestuneina jännitteiden kasvua Iranin ja Israelin välillä sekä jatkuvaa inhimillistä tragediaa Gazassa. Jokainen menetetty ihmishenki on Jumalan kuvan kantaja, jonka arvo on mittaamaton. Kuten pyhät isämme ovat opettaneet, väkivalta synnyttää vain lisää väkivaltaa, ja vain rakkaus ja anteeksianto voivat katkaista koston kierteen.
Jokaisessa konfliktissa ovat läsnä inhimilliset kasvot ja tarinat. Palestiinalainen äiti, joka valvoo kuolleen lapsensa ruumiin äärellä Gazassa, israelilainen perhe, joka elää jatkuvan uhan alla, syyrialainen kristitty, joka ei enää uskalla astua kirkkoon – he kaikki jakavat saman pyhän kuvan ihmisestä. Kirkkona seisomme elämän pyhyyden puolella ja puolustamme ihmisarvoa kaikkialla, missä sitä uhataan. Vastustamme kaikkea syrjintää ja vihapuhetta, olipa se kohdistettu kehen tahansa.
Kehotamme jokaista seurakuntaa rukoilemaan koko Lähi-idän kristittyjen puolesta, jotka elävät jatkuvan uhan alla. Muistakaamme yhtä lailla kaikkia sodan ja väkivallan uhreja riippumatta heidän uskonnollisesta tai etnisestä taustastaan. Pyytäkäämme Jumalaa antamaan viisautta ja rohkeutta päättäjille, että he etsisivät oikeudenmukaisia ja kestäviä ratkaisuja, jotka turvaavat kaikkien ihmisten oikeuden elää arvokkaasti ja turvallisesti.
Jokainen meistä voi omalta osaltaan edistää rauhaa olemalla rakkauden ja sovinnon välikappale omassa ympäristössään. Rauha ei synny vain poliittisissa instituutioissa, vaan lukemattomissa pienissä teoissa – kun valitsemme ymmärryksen tuomitsemisen sijaan ja näemme vieraassa ihmisyyden pelkojemme takaa. Jokainen kohtaaminen on tilaisuus joko jakaa maailmaa tai kutoa sitä takaisin yhteen.
Kun elämän varjot pitkittyvät ja maailman pahuus tuntuu vyöryvän yli kaiken hyvän, palaamme evankelista Johanneksen sanomaan: ”Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa” (Joh. 1:5). Tämä valo ei ole etäinen haave, vaan läsnä oleva mahti, joka osoittaa joka hetki: rakkaus voittaa vihan, totuus kukistaa valheen, ja elämä ylittää kuoleman.
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni
Haminan piispa Sergei
Kannanotto julkaistiin ensimmäisenä Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilla.
Kuvassa vasemmalta oikealle: Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia ja Haminan piispa Sergei.