Paavali oli poikkeuksellinen ihminen: energinen, ristiriitainen ja visionääri. Hänet tekee erikoiseksi jo se, että hänen oma äänensä kuuluu yhä edelleen. Paavali kirjoitti kirjeitä, ja ne ovat tärkein hänen elämänsä ja ajattelunsa lähde. Kirjeet ovat osa Uutta testamenttia ja niitä luetaan jumalanpalveluksissa.
Paavali julisti sanomaa Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemisesta. Hän kulki kaupungista toiseen itäisen Välimeren seuduilla, julisti ja opetti, perusti seurakuntia ja jossain vaiheessa jatkoi matkaansa. Perustamiinsa seurakuntiin hän piti yhteyttä kirjeiden välityksellä.
Vaikka kirjeet avaavat lukijalle yhteyden Paavalin elämään, käsityksiin ja tunteisiin, ei niiden tulkinta ole helppoa. Ymmärtämistä hankaloittaa kirjeiden tilannekohtaisuus ja retorisuus. Kirjeet ovat vastauksia seurakunnissa ilmenneisiin kysymyksiin, joten ne eivät ole yleisesityksiä Paavalin ajattelusta. Usein taustalla on jokin kiista. Retoriikka on vahvaa ja kiihkeät kirjeet ajavat Paavalin näkemystä. Hän ei tee vastapuolelle myönnytyksiä.
Mitkä kirjeet Paavali kirjoitti?
Kun tarkoitus on perehtyä Paavalin elämään ja ajatteluun, on keskityttävä kirjeisiin, joiden voi varmuudella sanoa olevan Paavalilta lähtöisin.
Aitoja kirjeitä on ainakin seitsemän: ensimmäinen kirje tessalonikalaisille, kirje galatalaisille, kirje filippiläisille, ensimmäinen ja toinen kirje korinttilaisille, kirje Filemonille ja kirje roomalaisille. Todennäköisesti ne on kirjoitettu 50-luvulla jaa.
Tutkijoiden keskuudessa on erimielisyyttä siitä, kirjoittiko kirjeet kolossalaisille, efesolaisille sekä toisen kirjeen tessalonikalaisille Paavali vai joku hänen seuraajistaan.
Useimpien tutkijoiden mielestä ensimmäinen ja toinen kirje Timoteukselle sekä kirje Titukselle eivät ole Paavalin kynästä lähtöisin. Niiden aihepiirit, käsitykset ja kirjoitustyyli poikkeavat merkittävästi aitojen kirjeiden sisällöstä ja kielestä. Lukijalle syntyy vaikutelma, että kristittyjen yhteisö elää toisenlaisessa tilanteessa kuin Paavalin ajan yhteisöt. Ne ajoitetaankin noin 100-luvun alkuun jaa. Myöskään kirjettä heprealaisille ei voi pitää Paavalin kirjoittamana eikä kirjeessä niin väitetäkään.
Vaikka Paavalin nimissä kirjoitetut kirjeet eivät tarjoa ensikäden tietoa Paavalin elämästä, ne kertovat hänen merkityksestään. Vastaavasti Apostolien teot kuvaa Paavalin elämää, mutta koska se on kirjoitettu myöhemmin ja usein ihannoiden, ei sekään ongelmitta sovellu Paavalin elämää kuvaavaksi lähteeksi.
Kääntymys ja oma tie
Mitä Paavalin elämästä tiedetään? Hän kertoo olevansa syntyperäinen juutalainen ja omistautuneensa juutalaisen lain opiskelulle ja noudattamiselle. Hän lukeutui fariseuksiin ja kirjoittaa vainonneensa Jeesukseen uskovia vimmaisesti (Gal. 1, Fil. 3).
Fariseukset olivat erikoistuneet juutalaisen lain eli Tooran tulkintaan. He eivät seuranneet Tooraa kirjaimellisesti vaan tulkitsivat sitä uusilla tavoilla muuttuvissa tilanteissa. Innovatiivisuus sävyttää Paavalinkin elämää. Hänen suuntansa muuttui, kun hän koki Kristuksen ilmestymisen ja kutsun apostoliksi.
Ei tietysti ole erikoista, että Paavali oli juutalainen – niin olivat Jeesus itse ja hänen ensimmäiset seuraajansa. Kuitenkin Paavalin käsitys ylösnousemuksesta ja Jeesuksen seuraamisesta poikkesi ratkaisevasti Jeesuksen ensimmäisten seuraajien näkemyksistä.
Todennäköisesti Paavalista tuli Kristuksen seuraaja 30-luvun alussa jaa., joitakin vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen. Kirjeessä galatalaisille Paavali painottaa omaa tietään ja suoraa yhteyttä Kristukseen. Hän korosti saaneensa valtuutuksena suoraan Kristukselta, ei toisilta ihmisiltä.
Paavali kertoo, että Kristus-kohtaamisen jälkeen hän ei mennyt Jerusalemiin vaan lähti omille teilleen Arabiaan (nykyisen Jordanian alueelle), Syyriaan ja nykyisen Turkin alueelle.
Toisin sanoen Paavali kielsi aikansa tärkeimpien hahmojen ohjauksen. Pietari eli Keefas, Herran veli Jaakob sekä Johannes olivat alkuseurakunnan johtajat Jerusalemissa. Paavali ei hyväksynyt heidän auktoriteettiaan.
Kohtaaminen ja näkemyserot
Vasta kolmen vuoden kuluttua Paavali kertoo tavanneensa Pietarin Jerusalemissa, jossa hän sanoo nähneensä myös Jaakobin, Herran veljen.
Paavalin ja Jerusalemin johtajien välisessä erimielisyydessä oli kyse juutalaisen lain noudattamisesta. Jeesuksen seuraajien joukkoon oli liittynyt yhä enemmän ei-juutalaisia. Pitikö heidän noudattaa juutalaisia ruokasääntöjä? Tuliko ei-juutalaisina kääntyneiden miesten ympärileikkauttaa itsensä?
Jeesukselle ja hänen ensimmäisille seuraajilleen juutalaisen elämäntavan noudattaminen oli itsestään selvää. Paavali päätyi toiselle kannalle. Olennaista oli liittyminen Kristukseen kasteessa. Sen sijaan juutalainen elämäntapa ei ollut välttämätön eikä suositeltava heille, joiden tausta oli muualla kuin juutalaisuudessa.
Konflikti Antiokiassa
Seuraava kohtaaminen Jerusalemin johtajien kanssa oli vasta neljäntoista vuoden kuluttua, vuoden 48 paikkeilla. Paavalin mukaan toisessa tapaamisessa sovittiin työnjaosta: Pietari ja muut vastaisivat evankeliumin julistamisesta juutalaisille, Paavali kumppaneineen ei-juutalaisille. Tilanne kuitenkin kärjistyi pian konfliktiksi.
Paavali kertoo, että Pietari oli tullut Antiokiaan, jossa niin juutalaiset kuin ei-juutalaiset Jeesuksen seuraajat söivät yhdessä. Paavalin mukaan myös Pietari oli aiemmin syönyt yhteisessä pöydässä. Kun kuitenkin joitakin jerusalemilaisia tuli Antiokiaan, Pietari vetäytyi yhteisiltä aterioilta ja sai muut juutalaiset mukaansa. Paavali haastoi Pietarin avoimesti.
Tutkimuksessa on keskusteltu paljon Antiokian välikohtauksesta ja laajemmin juutalaisuuden merkityksestä Paavalille. Aiemmin ajateltiin, että Paavali teki selvän eron juutalaisuuteen. Nykyään nähdään, että hänen suhteensa juutalaiseen elämäntapaan ei ollut näin yksioikoinen.
Perinteinen näkemys Paavalin suhteesta juutalaiseen lakiin pohjautuu reformaatiossa syntyneeseen tulkintaan, joka painottaa yksilön pelastusta. Nykyään monet ajattelevat, että kyse oli yhteisöstä. Paavalin mielestä uskovien yhteisöä ei tarvinnut rakentaa juutalaisen elämäntavan varaan.
Monen kulttuurin kasvatti
Monet tutkijat näkevät monikulttuurisuuden Paavalin hahmossa: kahden kulttuurin kasvatti liikkuu kulttuurien rajoilla ja haastaa valtavirran.
Näin voi lähestyä Paavaliakin. Juutalaisuus oli olennainen osa hänen identiteettiään ennen ylösnousseen kohtaamista ja sen jälkeen. Paavali ei lakannut olemasta juutalainen, vaikka piti ei-juutalaisten kääntymistä juutalaisuuteen tarpeettomana.
Yhtä lailla Paavali oli kotonaan Välimeren kreikankielisessä maailmassa. Hän hallitsi kreikkalaisen retoriikan käytäntöjä ja hänen ajattelussaan on yhteyksiä ajan filosofikouluihin.
Paavalin käsitykset eivät aina ole ristiriidattomia tai helppoja hahmottaa. On ilmeistä, että hän haki näkemystään.
Paavalin seurakunnat
Kysymys Paavalin monikulttuurisesta identiteetistä on tärkeä, sillä se auttaa ymmärtämään, miksi ja miten sanoma Kristuksesta levisi juutalaisen yhteisön ulkopuolelle ja kasvoi pienestä juutalaisesta liikkeestä valtakunnanlaajuiseksi uudeksi uskonnoksi.
Kirjeet avaavat ikkunan Paavalin perustamiin seurakuntiin Korintissa, Tessalonikissa, Filippissä ja Galatiassa. Niiden avulla voidaan tutkia ensimmäisten yhteisöjen rakennetta, sosiaalisia suhteita ja kulttuurisia käytäntöjä. Paavali mainitsee nimeltä monia henkilöitä, ja kirjeistä käy ilmi esimerkiksi naisten keskeinen rooli. Kirjeet paljastavat yhteisöjen verkoston ja tarjoavat näkymiä ensimmäisten kristittyjen maailmaan.
Paavalin myöhemmät vaiheet
Kristus-kohtaamisen jälkeen Paavali julisti evankeliumia lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Ilmeisesti viimeiseksi jäi tärkein, Rooman seurakunnalle osoitettu kirje. Siinä Paavali esittäytyy, avaa näkemyksiään ja kertoo suunnitelmistaan matkustaa Roomaan ja sieltä edelleen Espanjaan julistamaan evankeliumia.
Suunnitelmat eivät ilmeisesti toteutuneet. Ei tiedetä, mitä Roomalaiskirjeen jälkeen tapahtui – apostolin jäljet katoavat historian hämäriin.
Apostolien tekojen (luvut 20–28) perusteella on päätelty, että Paavali olisi suunnannut Jerusalemiin, jossa hänet pidätettiin. Lopulta Paavali olisi kuljetettu vankina Roomaan.
Ensimmäiset viittaukset Paavalin kuolemaan löytyvät 2. Timoteuskirjeestä ja 1. Clemensin kirjeestä. Eusebios kertoo, että Paavali mestattiin ja Pietari ristiinnaulittiin Roomassa keisari Neron vainoissa eli vuoden 64 paikkeilla.
Paavalin merkityksestä
Kristillisen teologian perusta on Paavalin kirjeissä: hän pohti Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemisen merkitystä sekä sanoitti esimerkiksi kasteen, lain, synnin ja armon olemusta. Paavalin tunnustus “Jeesus on Herra” loi pohjan myöhemmille uskontunnustuksille.
Idän kirkon perinteessä Paavali on tärkeä mystikko ja askeetti, joka korosti kokemusta ja henkilökohtaista yhteyttä Kristukseen.
Uuden testamentin varhaisin ydin muodostuu Paavalin kirjestä. Evankeliumit ja Apostolien teot on kirjoitettu joitakin vuosikymmeniä myöhemmin, ja Paavalin vaikutus niissä näkyy selvästi. Paavali innoitti kristittyjä kirjoittamaan ja hänen hahmonsa seikkailee myös monissa kaanonin ulkopuolisissa kirjoituksissa.
Kuvituskuvassa ylhäällä pyhät apostolit Pietari ja Paavali.