Maanantai 22.7.2024. Matteuksen kymmenennen viikon maanantai.
(Matt. 21:18–22)
Evankeliumissa Jeesuksen tulee varhain aamulla nälkä. Hän näkee viikunapuun, mutta löytää siitä ainoastaan lehtiä. Hän sanoo, ettei puu enää ikinä tee hedelmää, ja se kuivettuu. Opetuslapset hämmästyvät tätä. Jeesus toteaa, että jos heillä olisi uskoa, he eivät epäilisi ja voisivat käskemä jopa vuorta nousemaan ja paiskautumaan mereen: mitä tahansa se uskossa rukoillen pyytävät, sen he saavat.
***
Viikunapuun kuivettaminen muistuttaa siitä, että puu on tarkoitettu kantamaan hedelmiä. Elämällä ja yhteisöllämme on hyvä tarkoitus ja päämäärä, joka toteutuu löytäessämme kutsumuksemme.
Kuvaus vuoren paiskautumisesta mereen on vertauskuva uskon ja rukouksen tärkeydestä. Rukoileva ihminen kasvaa uskossa, ja uskova ihminen oppii rukoilemaan.
Tähän meitä johdattelee yhteys kirkkoon ja kirkon rukouselämään. Kirkon apostolisuus ja usko saavat muotonsa keskinäisessä rukouksessa ja rukouksen aikaansaamissa monissa ihmeissä.
Tiistai 23.7.2024. Matteuksen kymmenennen viikon tiistai.
(Matt. 21:23–27)
Evankeliumissa oppineet kysyvät millä valtuuksilla Jeesus toimii. Hän esittää heille vastakysymyksen. Jos he vastaisivat siihen, hän lupaa kertoa valtuuksistaan. Jeesus kysyy: Oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä? Oppineet alkavat neuvotella ja päätyvät siihen, että jos he sanoisivat ”taivaasta”, Jeesus ihmettelisi, miksi he eivät uskoneet Johannesta. Jos he taas sanoisivat ”ihmisistä”, he joutuisivat pelkäämään kansaa, joka piti Johannesta profeettana. Siksi he vastaavat: ”Emme tiedä”. Tämän vuoksi Jeesus ei kerro heille millä valtuuksilla hän toimii.
***
Evankeliumin oppineiden asenne oli väärä, sillä he etsivät syitä voidakseen tuomita Jeesuksen.
Jeesuksen tunteminen siinä määrin kuin se on ihmisille mahdollista voi toteutua, jos tahdomme seurata häntä.
Taistelu uskon ja epäuskon välillä käydään sisimmässä ja tahdossa. Sille, joka tahtoo edes hapuillen seurata Jeesusta, avautuvat vähitellen Jumalan tuntemisen salaisuudet.
Keskiviikko 24.7.2024. Matteuksen kymmenennen viikon keskiviikko.
(Matt. 21:28–32)
Evankeliumissa Jeesus esittää vertauksen miehestä, joka pyysi poikaansa menemään viinitarhaan työhön. Poika ei halunnut, mutta tuli sitten toisiin ajatuksiin ja meni. Toiselle pojistaan hän sanoi samoin. Poika lupasi mennä, mutta ei mennytkään. Jeesus kysyy, kumpi pojista teki isänsä tahdon mukaan? Oppineet toteavat, että edellinen pojista.
Silloin Jeesus sanoo porttojen ja tullimiesten menevän Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin kansan oppineet. Johannes avasi heille vanhurskauden tien, mutta oppineet eivät tahtoneet uskoa häntä. Kansan halveksitut sen sijaan uskoivat. Vaikka oppineet näkivät sen, he eivät tulleet katumukseen edes jälkeenpäin eivätkä uskoneet Johannesta.
***
Jumalan valtakunta on valmistettu syntisille, epäonnistuneille ja pettyneille, niille, jotka jo paljon menetettyään tulevat toisiin ajatuksiin ja uskovat.
Hurskaina pidetyt sen sijaan voivat jäädä matkan varrelle etääntyessään Jumalasta väärien asenteidensa vuoksi.
Katumus, omien puutteiden huomaaminen ja tunnustaminen voi avata tien Jumalan luo myös itseriittoisille.
Torstai 25.7.2024. Matteuksen kymmenennen viikon torstai.
(Matt. 21:43–46)
Evankeliumissa Jeesus kertoo luokseen tulleille, miten Jumalan valtakunta otetaan heiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä: jokainen, joka kaatuu tähän kiveen, ruhjoutuu, ja jonka päälle se kaatuu, tämän kivi murskaa.
Oppineet ymmärsivät, että Jeesus puhui heistä. He haluavat ottaa hänet kiinni, mutta pelkäävät kansaa, joka piti Jeesusta profeettana.
***
Oppineet pitivät perinteestä kiinni, mutta eivät nähneet sen tarkoitusta. Jumalan lupaukset ja Hänen antamansa perinne johti Jeesuksen luo, mutta oppineet eivät tahtoneet elää tämän mukaan.
Jeesuksesta tuli Jumalan lupausten perinteen tuntijoille kivi, joka murskasi heidän hurskaat, mutta väärät pyrkimyksensä.
Vaikka kansanjoukot eivät täysin ymmärtäneet, kuka Jeesus oli, monet tavalliset ihmiset tahtoivat kantaa Jeesuksen seuraamisen hedelmiä. Yksinkertainen usko voittaa, vaikka opittavaa olisi vielä paljon.
Perjantai 26.7.2024. Matteuksen kymmenennen viikon perjantai.
(Matt. 22:23–33)
Evankeliumissa Jeesuksen luo tulee oppineita, jotka kielsivät ylösnousemuksen. He kysyvät lakiin viitaten, kenen vaimo on ylösnousemuksessa leskeksi jäänyt nainen, joka lain määräysten mukaan on naitettu kuolleen miehen veljelle, ja joka on näin avioitunut seitsemän kertaa edellisen puolison aina kuoltua.
Jeesus toteaa heidän olevan eksyksissä, koska he eivät tunne pyhiä kirjoituksia ja Jumalan voimaa: ylösnousemuksessa ei mennä enää naimisiin, vaan ihmiset ovat kuin enkelit taivaassa. Jeesus muistuttaa heitä siitä, että Jumala on sanonut olevansa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala: hän ei ole kuolleiden, vaan elävien Jumalaa.
***
Paluu eksyksistä Jumalan luo voi tapahtua tutustumalla Pyhän Raamatun ilmoitukseen, jonka kautta Jumalan voima tulee tunnetuksi.
Raamatun sivuilla meille kerrotaan tulevan ylösnousemuksen ihmeestä. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen toisessa muodossa.
Raamatun sivuilta opimme myös, ettei Jumalan ole kuolleiden vaan elävien Jumala. Usko Jeesukseen on ylösnousemustoivon sävyttämää ja täynnä toivoa tässä kuolevaisessa maailmassa.
Lauantai 27.7.2024. Matteuksen kymmenennen viikon lauantai.
(Matt. 17:24–18:4)
Evankeliumissa Pietarin luo tulee temppeliveronkantajia kysellen, maksaako heidän opettajansa veroa. Pietari vastaa myöntävästi.
Pian tämän jälkeen Jeesus kysyy Pietarilta, keiltä tämän maailman kuinkaan perivät tullia ja veroa, lapsiltaan vai vierailta. Pietari toteaa heidän keräävän veroa vierailta. Jeesus toteaa lasten olevan vapaita, mutta veronkerääjiä ei kannata silti suotta suututtaa. Hän käskee Pietaria menemään järvelle ja heittämään ongen veteen. Hän löytäisi ensimmäisen kalan suusta hopearahan, joka tulee antaa veronkantajille maksuna hänen itsensä ja Jeesuksen puolesta.
Opetuslapset tulevat Jeesuksen luo kysellen, kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Jeesus asettaa lapsen heidän keskelleen: elleivät he käänny ja tule lasten kaltaisiksi, he eivät pääse taivasten valtakuntaan. Joka nöyrtyy lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
***
Evankeliumissa Jeesus opettaa opetuslapsilleen velvollisuuksista tässä maailmassa. He ovat sisimmässään vapaita, mutta silti yhteisönsä jäseniä. Herra auttaa heitä velvollisuksiensa täyttämisessä.
Toiseksi Jeesus osoittaa heille, ettei heidän tule etsiä suurinta sijaa ja arvoa. Taivasten valtakunnan voittavat omakseen ne, jotka kääntyvät ja tulevan lasten kaltaisiksi, ja tällä tavoin todella suurimmiksi.
Molemmat Herran opetukset korostavat nöyryyttä ja toisten palvelemista.
Sunnuntai 28.7.2024. Matteuksen kymmenes sunnuntai.
Liturgiassa
(Matt. 17:14–23)
Evankeliumissa nuoren pojan isä anoo Jeesusta parantamaan lapsensa, jota opetuslapset eivät osaa auttaa. Jeesus tuskastuu opetuslasten epäuskoon, mutta parantaa pojan. Oppilailleen hän kertoo, etteivät he kyenneet auttamaan tätä uskonsa vähäisyyden vuoksi. Jos heillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, he voisivat käskeä jopa vuoria siirtymään. Auttaakseen poikaa heidän olisi ensin tullut rukoilla ja paastota.
Tämän jälkeen Jeesus kertoo, miten Ihmisen Poika surmataan, mutta hän nousee ylös kolmantena päivänä. Opetuslapset tulevat tästä surullisiksi.
***
Jeesuksen tekemät ajalliset tunnusteot, joita hän tekee tahtonsa mukaan, ovat Jumalan lahjoja, mutta eivät varsinainen päämäärä. Toisinaan tapahtuvien ihmeiden tarkoitus on vahvistaa luottamustamme Jumalaan.
Kirkko todistaa marttyyrien, tunnustajien, pyhittäjien ja muiden pyhien ihmisten tekemistä tunnusteoista. Pyhät ihmiset kasvoivat Jumalan palvelemisessa opetellen rukoilemaan ja paastoamaan.
Kutsumuksemme, tehtävämme ja lahjamme ovat erilaisia. Kasvun tekee mahdolliseksi yhteys Kristukseen ja kirkon elämään sekä tämän uuden elämäntavan opetteleminen.
Maanantai 29.7.2024. Matteuksen yhdennentoista viikon maanantai.
(Matt. 23:13–22)
Evankeliumissa Jeesus kutsuu kansan oppineita ja opettajia teeskentelijöiksi, jotka sulkevat taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä; eivät mene itse sisälle ja estävät myös toisia menemästä. Hän sanoo heidän vievän leskiltä talon ja latelevan pitkiä rukouksia näön vuoksi: heidän tuomionsa tulee olemaan sitä ankarampi.
Jeesus sanoo heidän kiertävän maat ja meret hankkiakseen yhden käännynnäisen, ja siinä onnistuessaan he tekevät hänestä helvetin oman, kahta vertaa itseään pahemman. Jeesus kutsuu heitä sokeiksi, koska he hurskailla ja tekopyhillä neuvoillaan vääristelevät lain käskyjä.
***
Evankeliumissa kuvatut oppineet ja opettajat olivat alkaneet kiinnittää huomionsa ainoastaan ulkoisiin seikkoihin. Kiivaudessaan he tekivät ihmisistä kadotuksen lapsia.
Evankeliumin opetus on vakava varoitus siitä, ettemme perusta uskoamme ja kirkon elämää näön vuoksi tapahtuvaan hurskauteen ja siitä kiivailemiseen.
Todellinen hengellinen elämä ja taistelu käydään sisimmässä. Perinne ja sen ulkoiset muodot saavat merkityksenä vasta silloin, kun ne avaavat ovia Jumalan luo. Tässä tarvitaan ymmärrystä.
Tiistai 30.7.2024. Matteuksen yhdennentoista viikon tiistai.
(Matt. 23:23–28)
Evankeliumissa Jeesus kutsuu kansan opettajia teeskentelijöiksi, koska he maksavat kymmenykset mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyövät sen, mikä on laissa tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Heidän tulisi noudattaa näitä – muitakaan unohtamatta.
Jeesuksen mukaan he ovat sokeita oppaita, jotka siivilöivät hyttysen, mutta nielaisevat kamelin. He myös puhdistavat maljat ja vadit ulkopuolelta, mutta niiden sillä on riistoa ja hillittömyyttä. Heidän tulisi ensin puhdistaa malja sisältä, sillä muuten sitä ei saada puhtaaksi ulkopuoleltakaan.
He ovat kuin valkoisiksi kalkittuja hautoja, ulkoa kauniita, mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. He ovat ulkonaisesti, ihmisten silmissä hurskaita, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä.
***
Teeskentelevä ja vääryyttä täynnä oleva hurskautemme on kaiken hyvän vihollinen. Se saa voimansa toisten vahtimisesta ja orjuuttamisesta kykenemättä synnyttämään uutta elämää.
Todellinen hurskautemme saa voimansa siitä, että se kiinnittää huomionsa oman sisimmän puhdistamiseen.
Teeskentelevästä hurskaudestamme puuttuu oikeudenmukaisuus, laupeus ja uskollisuus. Aito hurskautemme on ulkoisesti ja sisäisesti tasapainoista.
Keskiviikko 31.7.2024. Matteuksen yhdennentoista viikon keskiviikko.
(Matt. 23:29–39)
Evankeliumissa Jeesus kutsuu oppineita ja opettajia teeskentelijöiksi. He rakentavat profeettojen haudoille muistomerkkejä, koristelevat vanhurskaiden hautakiviä ja sanovat, etteivät itse olisi tahranneet käsiään profeettojen vereen. Näin he tunnustavat olevansa profeettojen murhaajien jälkeläisiä.
Mitta tulisi pian täyteen. He eivät voi välttää kadotustuomiota. Heidän luokseen lähetetään profeettoja ja opettajia. Toisia he tappavat ja ristiinnaulitsevat, toisia he ruoskittavat ja ajavat takaa kaupungista toiseen. Teoillaan he tulevat syypäiksi viattomaan vereen maailman perustamisesta saakka. Tämä sukupolvi joutuu tästä kaikesta vastuuseen.
Jeesus valittaa Jerusalemia, joka tappaa profeetat ja kivittää luokseen lähetetyt. Jeesus sanoo usein halunneensa koota heidät kuin kanaemo siipiensä suojaan, mutta he eivät ole tahtoneet. Siksi temppeli jää asujaansa vaille eivätkä he näe Jeesusta ennen kuin sanovat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”
***
Aikansa oppineet rakensivat muistomerkkejä menneille pyhille, mutta eivät kuunnelleet, mitä he olivat edeltä kertoneet luvatusta Vapahtajasta. Tämä asenne johti Herran ristiinnaulitsemiseen ja pyhän kaupungin tuhoon.
Tätä varoitusta ei tallennettu, jota voisimme tuomita menneitä sukupolvia. Myös kirkolle on annettu pyhät lupaukset ja kutsu seurata pyhien ihmisten esimerkkiä.
Pääsemme perille ja näemme Jeesuksen, kun pyydämme Herraa muuttamaan asenteemme. Jeesus haluaa koota meidät yhteyteensä.