Maanantai 11.11.2024
Luukkaan yhdeksännen viikon maanantai
(Luuk. 14:1, 12–15)
Evankeliumissa Jeesus menee oppineen luo aterialle. Hän kehottaa talon isäntää jättämään ystävät, veljet, sukulaiset ja rikkaat naapurit kutsumatta, jotta hän ei saisi palkkaansa vastavuoroisen kutsun ansiosta. Pitoja järjestäessään hänen tulee ennemmin kutsua köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Nämä eivät pysty palkitsemaan häntä. Ajan tultua, vanhurskaiden ylösnousemuksessa koittaa palkinnon aika. Tämän kuultuaan eräs pöytävieraista sanoo Jeesukselle: ”Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.”
***
Sanoillaan Jeesus muistuttaa, ettei meidän tule etsiä vain ystäviemme ja sukulaisten parasta, vaan pyrkiä auttamaan myös niitä, jotka elävät puutteessa.
Jumalan valtakunnassa köyhien ja sairastavien kiitos on uskovien kaunistus, jota jokaisen tulee tavoitella.
Laupiaasta elämäntavasta koituu suuri ilo. Toisten auttamiseksi nähty vaivannäkö vaihtuu lopulta juhla-ateriaan Jumalan valtakunnassa. Tälle aterialle kootaan köyhät, koetellut ja ahdistetut yhdessä niiden kanssa, jotka ovat ottaneet heidät seuraansa.
Tiistai 12.11.2024
Luukkaan yhdeksännen viikon tiistai
(Luuk. 14:25–35)
Evankeliumissa Jeesus sanoo luokseen tulleille ihmisille, ettei se, joka ei ole valmis luopumaan perhesiteistään tai omasta elämästään, voi olla hänen opetuslapsensa. Se, joka ei kanna ristiään ja kulje hänen jäljessään, ei voi olla opetuslapsi.
Jeesus kuvaa, miten tornia rakentava laskee ennen rakennustöiden aloittamista kustannukset. Muuten työ voi jäädä kesken ja hän joutuu pilkatuksi. Samoin kuningas ennen sotaan lähtöä harkitsee, pystyykö hän joukoillaan kukistamaan vihollisen. Ellei pysty, hän lähettää edeltä rauhaneuvottelijoita.
Siten kukaan ei voi olla hänen opetuslapsensa, Jeesus sanoo, ellei hän luovu kaikesta omastaan. Suola on tarpeellista, mutta makunsa menettänyttä suolaa ei saa taas suolaiseksi, ja se heitetään pois.
***
Jeesus puhuu siitä evankeliumin seuraamisen hinnasta, jonka maksoivat pyhät apostolit ja monet Kristuksen seuraajat jouduttuaan vainotuiksi ja kärsiessään marttyyrikuoleman.
Verettömäksi marttyyriudeksi, erotuksena Kristuksen veritodistajista, kirkko kutsuu sitä kilvoitusta, jossa luovumme omastamme Jumalan valtakunnan tähden.
Evankeliumi kutsuu luopumaan, jotta voittaisimme. Tähän varautuessamme ja suostuessamme toimimme viisaan rakentajan ja harkitsevan kuninkaan tavoin. Tämä ristin kantamisen tie johtaa laupiaan Jumalan luo ja tekee kirkon suolasta maukkaan ja hyödyllisen.
Keskiviikko 13.11.2024
Luukkaan yhdeksännen viikon keskiviikko
(Luuk. 15:1–10)
Evankeliumissa veronkerääjät ja syntiset tulevat Jeesuksen luo, mutta kansan oppineet paheksuvat Jeesusta, koska hän hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.
Jeesus esittää heille vertauksen miehestä joka sadan lampaan joukosta kadottaa yhden. Mies lähtee kadonneen perään. Löydettyään lampaan, hän nostaa sen iloiten harteilleen ja kutsuu ystävänsä ja naapurinsa riemuitsemaan. Samalla tavoin taivaissa iloitaan yhdestä kääntyvästä syntisestä enemmän kuin lukuisasta joukosta vanhurskaita, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
Samalla tavoin nainen, joka kadottaa yhden kymmenestä hopearahastaan etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Löydettyään hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa iloitsemaan kanssaan. Samoin Jumalan enkelit iloitsevat yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.
***
Kirkko on köyhien, rikkonaisten ja syntisten sairaala, jossa Vapahtaja huolehtii kaikista.
Suureen onnettomuuteen joutuvat ne, jotka halveksivat vasta tiensä alussa olevia ja tietämättömiä. He menettävät mahdollisuutensa kasvaa aidoiksi ihmisiksi.
Kirkko iloitsee kadonneiden löytymisestä ja eksyneiden paluusta yhdessä enkelien kanssa. Tässä syntisten sairaalassa ja hyvässä kodissa on keskeneräisyys aina läsnä yhdessä Jumalan valtakunnan täydellisyyden kanssa. Tämä johtuu siitä, että jokainen on eri kohdassa matkallaan kohti ikuista päämäärää.
Torstai 14.11.2024
Luukkaan yhdeksännen viikon torstai
(Luuk. 16:1–9)
Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen rikkaasta miehestä, joka kuulee taloudenhoitajan tuhlanneen hänen omaisuuttaan. Rangaistuksen uhatessa taloudenhoitaja kutsuu isännän velalliset vuorotellen luokseen ja muuttaa velkasopimuksia heidän voitokseen.
Herra iloitsee epärehellisen taloudenhoitajan viisauden vuoksi, koska tämän maailman lapset toimivat toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset ja kehottaa hankkimaan väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat heidät iäisiin asuntoihin, kun maallista rikkautta ei enää ole.
***
Jeesuksen vertaus ei ole opetusta taloudenhoidosta, vaan suhteesta iankaikkiseen elämään. Tämän maailman lapset toimivat kuten toimivat etsiäkseen sillä toisten suosiota. Valon lasten tulee toimia tämän esimerkin mukaan suhteessa iankaikkiseen elämään.
Jeesus kutsuu tekemään maallisella omaisuudella hyvää ja hankkimaan näin sijan ikuisista asunnoista, taivasten valtakunnasta. Kenenkään ei pidä kiintyä maalliseen omaisuuteensa liikaa.
Perjantai 15.11.2024
Luukkaan yhdeksännen viikon perjantai
Joulupaasto (15.11.–24.12.)
(Luuk. 16:15–18, 17:1‒4)
Evankeliumissa Jeesus sanoo hurskaille heidän teeskentelevän ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee heidän sydämensä. Ihmisille arvokas on Jumalan silmissä iljetys.
Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu ilosanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokainen on tunkeutunut sinne väkisin. Laista ei kuitenkaan katoa yksikään piirto. Siten jokainen, joka hylkää puolisonsa, tekee aviorikoksen. Samoin se, joka nai puolisonsa hylkäämän.
Opetuslapsilleen Jeesus sanoo, että viettelysten täytyy tulla, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat. Hänelle olisi parempi, jos hänet heitettäisiin myllynkivi kaulassa mereen, kuin että hän johdattaa lankeemukseen yhdenkään näistä vähäisistä. Heidän tulee pitää varansa.
Veljeä, joka tekee väärin, tulee nuhdella, ja jos hän katuu, hänelle tulee antaa anteeksi, vaikka sama toistuisi seitsemästi päivässä.
***
Evankeliumissa Jeesus varoittaa tekopyhästä elämänasenteesta. Jeesuksen tultua on koittanut uusi aika. Jumalan lain perustavat käskyt eivät silti katoa.
Jeesus muistuttaa opetuslapsiaan viettelysten tulemisesta ennen ristinkuolemaansa. Heidän tulee olla varuillaan, etteivät he lankeaisi ja joutuisi suureen vahinkoon.
Samalla tavoin meitä kutsutaan huolehtimaan perhesuhteista ja yhteydestä lähimmäiseen. Asioista tulee puhua avoimesti ja vilpittömästi ennen kuin ongelmat kasvavat ylipääsemättömiksi. Jeesus opettaa antamaan myös anteeksi.
Lauantai 16.11.2024
Luukkaan yhdeksännen viikon lauantai
(Luuk. 9:57–62)
Evankeliumissa eräs mies sanoo Jeesukselle seuraavansa häntä, minne ikinä tämä meneekin. Jeesus sanoo hänelle, että ketuilla on luolansa ja linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole sijaa, jonne hän voisi kallistaa päänsä.
Eräs toinen sanoo Jeesukselle seuraavansa häntä, kunhan saa ensin hyvästellä perheväkensä. Jeesus vastaa hänelle, ettei se, joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ole sopiva Jumalan valtakuntaan.
***
Sanoillaan Jeesus muistuttaa, että matka kohti Jumalan valtakuntaa merkitsee aina myös luopumista.
Ihmisellä saa olla omaisuutta tai perhe. Vastuut velvoittavat, ja perhettäkin tulee vaalia rakkaudella. Kysymys on siitä, että ihmisen tulee joka tapauksessa seurata Herraa, vaikka omaisuus tekisi sen vaikeaksi tai vaikka perhe vastustaisi.
Omaisuutta voi käyttää hyvän enentämiseksi ja perheen voi voittaa evankeliumille rakastamalla, kunhan vain pysyy Vapahtajan yhteydessä. Taakseen katsomalla eli matkan kesken jättämällä häviää kaiken.
Sunnuntai 17.11.2024
Luukkaan yhdeksäs sunnuntai
Liturgiassa
(Luuk. 12:16–21)
Jeesuksen vertauksessa rikas mies saa hyvän sadon, jota varten hän rakentaa entistä suuremman aitan voidakseen nauttia estottomasti elämän hyvyyksistä. Yöllä Jumala sanoo miehelle tämän olleen mieletön, koska hänen sielunsa vaadittaisiin nyt takaisin ja omaisuus annettaisiin toisille. Tällä tavoin käy sille, Jeesus sanoo, joka kerää rikkauksia itselleen, mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.
***
Yltäkylläisyydessä on helppo unohtaa Jumalan valtakunta. Mitä ratkaisuja elämässämme teemmekin, rikkaan miehen ajattelemattomuus muistuttaa pitämään mielessä tärkeimmät asiat.
Aikamme on rajallinen, emmekä tiedä sen mittaa. Elämä löytyy ohikiitävästä hetkestä silloin, kun päämääränä on ikuinen Jumalan valtakunta.
Kerätessämme arjen valinnoilla aarteita Jumalan luo, meille annettu aika saa merkityksen. Ihmisen mittaan kasvaessamme löydämme elämän tarkoituksen.