Minisaarna

Minisaarnat 1.11.–10.11.2024: Tavoittele ikuista katoavan sijaan

Minisaarnat ajalle 1.–10. lokakuuta 2024 on laatinut isä Marko Mäkinen.
| Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: iStock
	Jumalanäidin ikonin edessä palavat tuohukset

Perjantai 1.11.2024

Luukkaan seitsemännen viikon perjantai

(Luuk. 12:2–12)

Evankeliumissa Jeesus sanoo oppilailleen, ettei mikään kätkö tai salaisuus jää paljastumatta. Pimeässä sanottu kuullaan päivänvalossa, ja neljän seinän sisällä kuiskattu kuulutetaan katoilta.

Jeesus kehottaa oppilaitaan, ystäviään, olemaan pelkäämättä niitä, jotka voivat tappaa vain ruumiin: enemmän tulee pelätä häntä, jolla valta sekä tappaa että syöstä helvettiin. Kolikolla saa viisi varpusta eikä Jumalaa unohda edes niitä. Jokainen heidän hiuskarvansakin on laskettu. Heidän ei pidä pelätä, koska he ovat varpusia arvokkaampia.

Se, joka tunnustautuu Jeesuksen omaksi ihmisten edessä, sen Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä, muut kielletään. Se, jolla on jotakin Jumalan Poikaa vastaan, saa anteeksi, mutta Pyhää Henkeä pilkkaava ei saa anteeksi. Pyhä Henki neuvoo, mitä heidän on sanottava, kun heitä viedään tuomittavaksi ihmisten edessä.

***

Jeesus rohkaisee omiaan rohkeuteen hänen seuraamisessaan. Sitä hänen opetuslapsensa myös pian tarvitsivat joutuessaan vainotuiksi.

Mitä elämässämme teemmekin, tärkeintä on terveellinen Jumalan pelko eli pyhä kunnioitus häntä kohtaan, ei se, mitä toiset ajattelevat.

Tällaista polkua ovat kulkeneet lukuisat pyhät marttyyrit. Heidän elämänsä ja kilvoituksensa rohkaisee tekemään hyviä ja oikeita arjen valintoja ‒ laupeutta unohtamatta ‒ myös silloin, kun siitä koituu harmia tai ikäviä puheita. Tällaista kristityn tietä kirkko kutsuu myös verettömäksi marttyyriudeksi.

Lauantai 2.11.2024

Luukkaan seitsemännen viikon lauantai

Karjalan valistajien juhla

Viikonpäivän teksti

(Luuk. 9:1–6)

Evankeliumissa Jeesus antaa kahdelletoista opetuslapselleen voiman ja vallan parantaa taudit ja ajaa pois pahoja henkiä. Hän lähettää heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita. Heidän ei pidä ottaa matkalleen matkasauvaa, laukkua, leipää tai rahaa, ei edes toista paitaa. Mihin taloon he majoittuvat, siellä heidän tulee asua ja sieltä lähteä. Jos heitä ei jossakin oteta vastaan, heidän on jätettävä kaupunki ja pudistettava sen tomu jaloistaan todisteeksi heitä vastaan.

Opetuslapset lähtevät matkaan, julistavat evankeliumia ja parantava sairaita.

***

Jeesuksen valitsemilla apostoleilla oli erityinen kutsumus, johon Vapahtaja valmisti heitä. He oppivat luopumaan omastaan ja luottamaan Herraan.

Jokaisella kristityllä on oma kutsumuksensa ja tehtävänsä kirkon yhteydessä. Jokaista myös tarvitaan.

Kuten apostolien, myös meidän tulee oppia luopumaan omastamme toisten hyväksi ja luottamaan elämän vaiheissamme Herraan. Näin kirkko kasvaa yhdeksi Kristuksen ruumiiksi, apostolisen uskon katkeamattomaksi ketjuksi, jossa jokaisella on oma tärkeä paikkansa.

Sunnuntai 3.11.2024

Luukkaan seitsemäs sunnuntai

Liturgiassa

(Luuk. 8:41–56)

Evankeliumissa synagogan esimies Jairos anoo Jeesusta parantamaan kuolemaisillaan olevan tyttärensä. Matkalla tytön luo kauan verenvuototaudista kärsinyt nainen koskettaa salaa Jeesuksen viittaa ja paranee. Jeesus sanoo naisen uskon parantaneen hänet. Sillä välin Jairoksen tytär kuolee. Jeesus sanoo Jairokselle, ettei hänen tule pelätä, vaan uskoa, niin tyttö pelastuu. Ihmiset nauravat, kun Jeesus sanoo tytön nukkuvan, mutta Herra herättää hänet kuoleman unesta.

***

Ihmeen kokeneet ihmiset olivat tavallisia kärsiviä ihmisiä. Hätä ja huoli sai heidät turvautumaan Jeesukseen. Elämän kivut synnyttivät Jeesuksen puoleen kurottautuvan uskon.

Koetukset väistyivät, mutta kaikki ihmeen kokeneet kuolivat aikanaan. Ihmeet osoittivat, että sairaudella ja kuolemalla ei ole ikuista valtaa. Niiden aika päättyy lopullisesti Jumalan luona.

Vapahtaja on koettelemusten, sairauden ja kuoleman hetkellä lähellä. Hänen luotaan löytyy lohdutus, uskon lahja ja ikuinen elämä.

Maanantai 4.11.2024

Luukkaan kahdeksannen viikon maanantai

(Luuk. 12:13–15, 22‒31)

Evankeliumissa eräs mies pyytää Jeesusta sanomaan veljelleen, että tämä suostuisi perinnönjakoon. Jeesus ihmettelee tätä ja kehottaa karttamaan kaikkea ahneutta, koska elämää ei voi rakentaa omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi paljon.

Jeesus sanoo, ettei kenenkään pidä huolehtia hengestään, ruuastaan tai ruumiistaan. Henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Korpitkaan eivät leikkaa tai varastoi, ja silti Jumala ruokkii ne. He ovat lintuja arvokkaampia. 

Murehtimalla ei voi kukaan lisätä ikäänsä. Siksi ei tule murehtia. Jumala vaatettaa kedon kukat suuremmalla loistolla kuin Salomon. Vielä enemmän hän huolehtii heistä, vähäuskoisista. Siksi ei pidä murehtia ruuasta tai juomasta. Tätä maailman ihmiset tavoittelevat. Isä kyllä tietää, että he tarvitsevat kaikkea tätä. Heidän tulee etsiä hänen valtakuntaansa, niin he saavat myös kaiken tämän.

***

Ahneuden sijaan ihmisen tulee tavoitella Jumalan valtakuntaa, ikuista katoavan sijaan.

Jeesus muistuttaa, ettei tule liiaksi myöskään murehtia toimeentulostaan, sillä Jumala kyllä tietää tarpeemme.

Ne, joilla on enemmän, on kutsuttu Jumalan palvelijoiksi niiden hyväksi, joilla on vähemmän. Tärkeimmän asettaminen etusijalle saa asiat oikealle tolalle.

Tiistai 5.11.2024

Luukkaan kahdeksannen viikon tiistai

(Luuk. 12:42–48)

Evankeliumissa Jeesus kertoo, että uskollinen ja viisas taloudenhoitaja asetetaan huolehtimaan isäntänsä palvelusväestä ja jakamaan vilja-annokset. Ikionnellinen on se palvelija, jonka isäntä tapaa näin tekemästä. Hän saa hoitoonsa isännän koko omaisuuden.

Palvelija saattaa alkaa kuitenkin kohdella kaltoin toisia palvelijoita, syödä ja juopotella luullessaan, ettei isäntä palaa pitkään aikaan. Tämä kuitenkin palaa ennalta arvaamatta, ja palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset. Jos palvelija ei isäntänsä tahdon tietäessään toimi sen mukaan, hän saa rangaistuksen. Jos hän on tietämätön, rangaistus on vähäisempi. Jolle on annettu paljon, vaaditaan enemmän kuin siltä, jolle on annettu vähemmän. Jolle on uskottu paljon, se joutuu vastaamaan paljosta.

***

Kirkossa kaikki tehtävät ovat palvelemista varten. Kenenkään ei tule hallita kelvottomasti.

Ikionnellinen on se, joka palvelee vilpittömällä mielellä. Onneton taas se, joka alkaa käyttämään asemaansa omien tarpeidensa tyydyttämiseksi.

Herran sanat ovat rakkaudellinen muistutus ja varoitus, ettemme eksyisi toisia palvellessamme oman edun tavoitteluun, vaan osaisimme punnita asenteitamme ja tekojamme ja etsiä hänen hyvää tahtoansa.

Keskiviikko 6.11.2024

Luukkaan kahdeksannen viikon keskiviikko

(Luuk. 12:48–59)

Evankeliumissa Jeesus sanoo, että sille, jolle on annettu enemmän, siltä vaaditaan enemmän ja hän joutuu vastaamaan paljosta. Jeesus sanoo tulleensa heittämään tulta maan päälle ja toivoo, että se olisi jo syttynyt. Hänet kastetaan kasteella, ja hän on jo ahdistuksessa ennen kuin se on läpi käyty.

Jeesus sanoo, ettei ole tullut tuomaan maan päälle rauhaa, vaan riitaa. Perheenjäsenet jakaantuvat toisiaan vastaan. Tekopyhät ihmiset osaavat tulkita sateen tai helteen tulon taivaalta, mutta eivät tätä aikaa.

Jokaisen on ratkaistava, mikä on oikein. Matkalla oikeuteen on tehtävä kaikkensa päästäkseen sovintoon, ettei joutuisi tuomarin eteen tuomittavaksi ja vankilaan, josta ei pääse pois ennen kuin on maksanut kaiken viimeistä lanttia myöten.

***

Niille, joille on annettu enemmän vastuuta Jumalan palvelijoina, heillä on enemmän vastattavaa.

Kaikki Jeesuksen ajan Jumalan palvelijat eivät tätä ymmärtäneet, ja Jeesuksen matka kävi kohti ahdistusta ja kuolemaa.

Jeesus myös kertoi, että jopa perheet jakaantuisivat evankeliumin tähden. Tästä todistavat kirkon lukuisat marttyyrit.

Jokainen on kutsuttu evankeliumin äärellä vedenjakajalle: on päätettävä, mihin uskoo ja mihin laittaa toivonsa. Paras tie on etsiä sovintoa Jumalan kanssa.

Torstai 7.11.2024

Luukkaan kahdeksannen viikon torstai

(Luuk. 13:1–9)

Evankeliumissa muutamat ihmiset kertovat Jeesukselle Pilatuksen surmauttaneen temppeliin uhraamaan tulleita galilealaisia. Jeesus kysyy, ajattelivatko he näiden olleen suurempia syntisiä kuin muut rangaistuksensa takia? Näin ei ollut, sillä myös he ovat tuhon omia, elleivät käänny. Samalla tavoin ne, joiden päälle kaatui torni, eivät olleet muita jerusalemilaisia syntisempiä.

Jeesus esittää vertauksen viikunapuusta, josta viinitarhan omistaja etsii hedelmää, ja joka ei ole kolmena vuotena kantanut satoa. Hän käskee puutarhuria kaatamaan puun, ettei se veisi voimaa maasta. Puutarhuri anoo isäntää odottamaan vielä vuoden. Hän muokkaisi ja lannoittaisi maan: ehkä puu tekisi hedelmää ensi vuonna. Ellei, sen voisi sitten kaataa.

***

Jeesus muistuttaa, ettei kenenkään tule ajatella toisille tapahtuvien ikävien ja traagisten asioiden johtuvan siitä, että he ovat heitä huonompia.

Vertauksessaan Jeesus kuvaa, että Jumalan viinitarhan Puutarhuri on kärsivällinen ja laupias odottaessaan hyvää hedelmää.

Kaikki mitä meille tapahtuu, koituu lopulta sielujemme pelastukseksi. Meille on annettu toivo ja lupaus siitä, että sydänten maaperä kantaa vielä hyvää satoa koetustenkin keskellä, jos vain tahdomme.

Perjantai 8.11.2024

Luukkaan kahdeksannen viikon perjantai

(Luuk. 13:31–35)

Evankeliumissa muutamat oppineet kehottavat Jeesusta lähtemään pois, koska Herodes aikoi tappaa hänet. Jeesus kehottaa sanomaan tälle, että hän ajaa tänään pois pahoja henkiä ja parantaa sairaita ja saa työnsä päätökseen kolmantena päivänä. Siihen asti hänen on jatkettava kulkuaan – eikä ole mahdollista, että profeetta tapetaan muualla kuin Jerusalemissa.

Jeesus huudahtaa Jerusalemin tappavan profeetat ja kivittävän ne, jotka on lähetetty sen luokse. Hän on halunnut koota sen lapset kuin kanaemo poikasensa siipiensä suojaan, mutta he eivät ole tahtoneet tulla. Siksi heidän temppelinsä tulee asumattomaksi eivätkä he näe häntä ennen kuin sanovat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”

***

Jeesus viittaa kolmantena päivänä loppuun saattamaansa työhön ihmisten edestä. Sitä ei kenenkään asettama uhka voisi estää: kaikki johtaisi kohti Jerusalemia ja ristiä.

Jeesus tahtoi koota Jerusalemin asukkaat suojiinsa, mutta monet eivät tahtoneet, vaan seurasivat esi-isiensä teitä kapinassaan Jumalaa vastaan.

Ihmisten paluu Luojansa yhteyteen, kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa, tapahtuu vain, jos he tunnustavat Jeesuksen Herrakseen ja ottavat vastaan hänet, joka on saapunut Herran nimessä.

Lauantai 9.11.2024

Luukkaan kahdeksannen viikon lauantai

(Luuk. 9:37–43)

Evankeliumissa eräs mies väkijoukon keskeltä huutaa Jeesusta katsomaan poikaansa, jota paha henki vaivaa. Hän kertoo opetuslasten yrittäneen auttaa poikaa siihen kykenemättä. Jeesus suree epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea ja ihmettelee, kuinka kauan hänen on oltava heidän luonaan.

Kun poika tuodaan Jeesuksen luo, hän kouristaa. Jeesus käskee ankarasti saastaista henkeä lähtemään pois, ja poika paranee. Ihmiset ovat hämmästyksen vallassa nähdessään Jumalan voiman ja suuruuden.

***

Opetuslapset olivat yrittäneet auttaa evankeliumissa mainitun miehen poikaa. Heistä ei kuitenkaan ollut kovinkaan suurta apua.

Jeesus osoittaa kaikille Jumalan voiman ja suuruuden, ja näin osoittaa alkuperänsä. Myöhemmin, Jeesuksen noustua taivaaseen, opetuslapset saivat Pyhän Hengen lahjan ja pystyivät auttamaan sairaita ja kärsiviä Herran nimeen.

Vaikka emme ole apostoleja, myös meille on esitetty kutsu kulkea epäuskosta kohti luottamusta. Tähän meitä rohkaisevat myös lukuisat pyhät ihmiset.

Sunnuntai 10.11.2024

Luukkaan kahdeksas sunnuntai

Liturgiassa

(Luuk. 10:25–37)

Lainopettaja koettelee Jeesusta ja kysyy, mitä hänen tulisi tehdä saavuttaakseen ikuisen elämän. Jeesus kysyy, mitä laki sanoo. Mies vastaa sen kehottavan rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Jeesus toteaa hänen vastanneen oikein ja kertoo vertauksen. Siinä eräs matkalainen joutuu ryöstetyksi ja pahoinpidellyksi. Hurskaat Jumalan palvelijat kulkevat ohi, mutta laupias samarialainen auttaa miehen majataloon ja huolehtii hänestä. Jeesus kehottaa lainopettajaa tekemään samoin.

***

Vertauksessa auttajaksi osoittautui samarialainen, jota halveksittiin vääränä pidetyn uskonnon harjoittamisen takia.

Todellinen hurskaus ei ole pelkästään ulkoista uskonnon harjoittamista, vaan ennen kaikkea sydämen oikeaa asennetta ja vaivannäköä suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiin. Siksi vähemmän pyhänä pidetty voi saavuttaa Jumalan valtakunnan ulkoisesti hurskaan jäädessä sen ulkopuolelle.

Jumalan tahdon seuraaminen kutsuu nöyryyteen Jumalan ja ihmisten edessä. Taivaan valtakunta asettuu sydämeen Jumalaa rakastaen ja lempeyden teoissa arjen keskellä.