(Joh. 17:18–26)
Evankeliumissa Jeesus rukoilee Isää ja sanoo lähettävänsä opetuslapset, kuten Isä on lähettänyt hänet. Hän pyhittää itsensä uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. Jeesus rukoilee myös kaikkien niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat häneen.
Hän anoo, että he olisivat yhtä, kuten Isä ja Poika ovat yhtä, ja jotta maailma näin voisi uskoa Isän lähettäneen Pojan. He ovat saaneet kirkkauden, jonka Isä on antanut Pojalleen, jotta he olisivat yhtä.
Jeesus anoo, että he olisivat hänen kanssaan siellä, missä hän on ja näkevät hänen kirkkautensa, jonka Isä on hänelle antanut: Isä on rakastanut häntä jo ennen maailman luomista. Maailma ei tunne Isää, mutta Poika tuntee, ja opetuslapset ovat tulleet tietämään, että Isä on lähettänyt hänet. Jeesus on opettanut ja yhä opettaa heidät tuntemaan Isän, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, joka vallitsee Isän ja Pojan välillä, ja jotta hän pysyisi heissä.
***
Uusi elämä ja pyhitys saa alkunsa Jeesuksen uhrista. Jeesus rukoilee kaikkien häneen uskovien ja heidän ykseytensä puolesta.
Uskovien ykseys heijastaa Jumalan ykseyttä ja rakkautta. Kirkon ykseys ja sen vaaliminen ovat Jumalan rakkauden ilmentymää.
Keskinäinen rakkaus ja kirkon ykseys vetävät puoleensa Jumalan rakkauden ja laupeuden. Jumalan kirkkaus ilmestyy ihmisten keskelle rakkaudessa ja ykseydessä.