(Joh. 6:14–27)
Evankeliumissa ihmiset tunnustavat Jeesuksen luvatuksi profeetaksi ja tahtovat tehdä hänestä kuninkaan. Jeesus vetäytyy sen takia yksinäisyyteen. Illalla opetuslapset lähtevät veneellä kohti Kapernaumia ja joutuvat myrskyn yllättämiksi. Yhtäkkiä he näkevät Jeesuksen kävelevän veden päällä.
Seuraavana päivänä ihmiset, jotka ovat kokeneet ruokkimisihmeen alkavat etsiä Jeesusta ja löytävät hänet järven toiselta puolelta ihmetellen, milloin hän oli tullut sinne. Jeesus sanoo heille, etteivät he etsi häntä tunnustekojen takia, vaan siksi, että he saivat leipää ja tulivat kylläisiksi.
Sitten hän sanoo, ettei heidän pidä tavoitella katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, joka antaa ikuisen elämän. Tällaista leipää he saavat Ihmisen Pojalta, sillä itse Isä Jumala on merkinnyt hänet sinetillään.
***
Monissa Jeesuksen ajan ihmisissä heräsi toive siitä, että kansa saisi jälleen kuninkaan ja valtakunnan, jossa kaikki ruokittaisiin. Jeesuksen päämääränä oli kuitenkin taivaallinen valtakunta, joka saisi alkunsa kirkosta ja jossa ihmiset ruokitaan katoamattomalla ruoalla.
Tullessamme kirkkoon emme saada jäädä ulkoisen kauneuden vangeiksi, sillä sen päämääränä on sisäinen elämä.
Kuolemattomuuden ruoasta tulemme osallisiksi uskon, kristillisen kilvoituksen ja kirkon mysteerien eli sakramenttien kautta. Tämä uusi elämä alkaa kasteesta ja mirhavoitelusta. Kirkossa meille tarjotaan myös kuolemattomuuden lääke, osallisuus ylösnousseen Kristuksen Ruumiiseen ja Vereen.
Kristus nousi kuolleista!