Tiistai 1.10.2024
Jumalanäidin suojelus (Pokrova)
Luukkaan kolmannen viikon tiistai
Viikonpäivän teksti
(Luuk. 6:37–45)
Evankeliumissa Jeesus kehottaa, ettei tule tuomita ketään, jotta ei itse joutuisi tuomittavaksi eikä julistaa ketään syylliseksi, ettei itse tulisi syylliseksi. Vapaaksi päästävät vapautetaan, antamalla saa itsekin runsain mitoin. Jokaiselle mitataan sen mukaan, miten hän on itse toisille mitannut.
Sokea ei voi taluttaa sokeaa putoamatta itsekin kuoppaan. Oppilas ei ole opettajaansa etevämpi, mutta voi kasvaa opettajansa veroiseksi. Tekopyhä on sellainen, joka näkee roskan toisen silmässä, mutta ei hirttä omassaan.
Ensin pitää puhdistaa oma silmä voidakseen auttaa toista. Hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää, eikä huono hyvää. Puu tunnetaan hedelmästään. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha pahuutensa varastosta pahaa. Suu puhuu sen mukaan, mitä sydän on täynnä.
***
Toisten tuomitsemisesta ja arvostelusta ei seuraa mitään hyvää, ja silti teemme usein niin. Tästä me saamme hyvää tai pahaa ansiomme mukaan.
Toisten tuomiseminen on tekopyhyyttä, sillä se osoittaa, ettemme kykene näkemään omia rikkomuksiamme. Tekopyhinä emme voi olla kenellekään avuksi.
Tekopyhyytemme paljastuu usein puheistamme. On hyvä etsiä sisimmän hyvyyden varastoista hyvää ja pyrkiä puhumaan sitä, mikä rakentaa eikä hajota.
Jumalansynnyttäjän suojeluksen juhla kertoo Konstantinopolin pelastumista saraseenien hyökkäykseltä 900-luvulla. Houkka Andreas näki näyssä, miten Neitsyt Maria suojeli kaupunkia hunnullaan. Vaikka kaupunki kukistui myöhemmin, juhla muistuttaa Jumalanäidin ja pyhien esirukousten voimasta etsiessämme Jumalan valtakuntaa ja hyvyyttä.
(Jumalanäidin suojelukseen liittyen tänä sunnuntaina luetaan myös Luuk. 10:38–42, 11:27–28, joka luetaan toistuvasti Neitsyt Marian juhliin liittyen)
Pääkuva ylhäällä: Pokrova-ikoni Ukrainasta, 1800-luku.