Runonlaulaja Larin Parasken (1833–1904) elämästä kertova ja Ritva Holmbergin dramatisoima sekä ohjaama esitys herää uudelleen eloon Annina-tyttären johdolla. Rautamuurahaisten sukua -esitys saapuu Kulttuurikeskus Sofiaan lauantaina 12. marraskuuta, jolloin lavalla nähdään alkuperäisteoksessakin mukana olleet Eeva Litmanen, Karoliina Franck ja Vilma Timonen. Esiintyjistä kaksi ensiksi mainittua – äiti ja tytär hekin – ovat Parasken sukulaisia suoraan alenevassa polvessa.
Esitys loihtii esiin tuokiokuvia 130 vuoden takaa, jolloin Parasken elämä oli vaikeuksien ja taloudellisen ahdingon sävyttämää. Kuitenkin itkun ohella vieläkin herkemmässä oli nauru.
Vaikka suuri yleisö yhdistänee Paraske Nikitantytär (Nikitina) Stepanovan ensisijaisesti kansanrunouteen ja runonlaulantaan, hän oli myös hurskas ortodoksiäiti, joka eli uskoaan todeksi arjessa.
Viimeksi Larin Parasken nimi nousi toden teolla noin vuosi sitten, kun Suomen ortodoksiseen kirkkoon pohdittiin henkilöitä, joita ehkä voitaisiin ehdottaa luettaviksi pyhien joukkoon. Larin Paraske oli tuolloin kolmen ehdokkaan joukossa ainoana naisena. Muita tuolloin esillä olleita henkilöitä olivat Valamon luostarin skeemaigumeni Hariton (1872–1947) ja Petsamon luostarin johtaja, isä Paisi (1881–1940).
Paraske syntyi ortodoksiseen perheeseen Inkerinmaan Lempaalan pitäjässä lähellä Suomen rajaa, ja oli siten syntyjään inkeroisia. Hän menetti molemmat vanhempansa jo nuorena, ja avioitui noin parikymppisenä itseään puolta vanhemman Kaurila Teppananpojan (Stepanovin) kanssa. Muutettuaan miehensä kotitaloon Sakkolan kylän Larilaan hän sai kutsumanimensä Larin Paraske.
Huolehti myös orpolapsista
Pariskunnalle syntyneestä yhdeksästä lapsesta vain kolme eli aikuiseksi saakka. Lisäksi aviomies oli varsin sairaalloinen, joten Paraske huolehti perheensä elatuksesta. Parasken jäätyä leskeksi 54-vuotiaana asuinmökin pakkohuutokauppa oli jatkuva uhka. Pienen maatilan hoitamisen lisäksi Paraske veti Taipaleenjoella jaaloja, eli kaksi- tai kolmimastoisia purjealuksia, ja kantoi niihin halkoja. Lisäksi Paraske huolehti omien lastensa ohella Pietarin lastenkodeista hakemistaan liki viidestäkymmenestä orpolapsesta.
Paikkakunnan kansanrunoutta tallentamaan ryhtynyt Sakkolan luterilaisen seurakunnan apulaispappi Adolf Neovius havaitsi Parasken runonlaulajan kyvyt vuonna 1887, ja alkoi kirjoittaa hänen runojaan muistiin. Tämä helpotti ainakin hetkellisesti myös Parasken taloudellista tilannetta: lauluista saamallaan ruplan tuntipalkalla hän sai pelastettua mökkinsä kahdesti pakkohuutokaupalta.
Neoviuksen Paraskelta muistiin merkitsemä säemäärä on laajin yhdeltä ihmiseltä talletettu kalevalainen runoaineisto: 32 000 säettä, joihin sisältyy 1 343 runotekstiä, ja lisäksi muun muassa kymmeniä itkuvirsiä ja tuhansia sananlaskuja. Näin ollen Paraskea pidetään yhtenä Suomen maineikkaimmista karjalaisista runonlaulajista.
Pääkuva ylhäällä: Hurskas äiti, kansannainen ja runonlaulaja Larin Paraske kuoli Kannaksen Metsäpirtin pitäjässä 3. tammikuuta 1904.
Rautamuurahaisten sukua -esitys lauantaina 12.11.2022 klo 14.00 alkaen. Huom. ennakkotiedot kellonajasta ovat vaihdelleet, mutta Sofiasta saadun tiedon mukaan oikea aika on klo 14:00.
Osoite: Kulttuurikeskus Sofia
Kallvikinniementie 35
00980 Helsinki
Esitykseen on vapaa pääsy. Esityksen aluksi dosentti Senni Timonen avaa kalevalaista naiskuvaa, minkä jälkeen seuraa avoin keskustelu Paraskesta taiteilijoiden kanssa. Ohjelman toteuttamista ovat tukeneet Koneen säätiö sekä Valamo-säätiö, ja se on osa Mirhantuojat-projektia.
Tarkemmat tiedot: https://ssl.eventilla.com/larin_paraske_seminaari