Aurora Eronen on kirjoittanut runoja jo hyvin nuoresta. Ensimmäinen hengentuotos lienee ollut alle kouluikäisenä syntynyt runo, jossa todetaan: "Kun maassa riittää käpyjä, riittää koiralla leluja". Aikuisiällä runoudesta on kehkeytynyt keino käsitellä vaikeita elämänkokemuksia – ja niitä Erosella onkin riittänyt. Eronen oli vasta 32-vuotias, kun hän jäi yllättäen leskeksi vuonna 2010.
– Olen todellakin elänyt runoilijan vaiherikkaan elämän tähän mennessä. Mieheni oli ystäväporukalla kanssa lomamatkalla, kun hän sai anafylaktisen shokin. Tapahtuman jälkeen hän oli elossa sairaalassa vielä muutaman päivän, joskin tajuttomana. Mieheni poismeno tapahtui siis täysin yllättäen.
Akuutista järkytyksestä toivuttuaan Eronen alkoi käsitellä miehensä kuolemaa itselleen ominaisella tavalla. Tuolloin syntyneiden runojen sävy oli varsin synkkä. Materiaalia olisi riittänyt hyvinkin runokokoelmaksi asti, mutta Eronen epäröi tarjota runojaan julkaistaviksi. Etenkin some-aika saa pohtimaan, uskaltaako omia kipeitä kokemuksiaan tuoda muiden kommentoitaviksi.
– Minua mietitytti se, millaista palautetta runot herättäisivät sekä se, kestäisinkö ottaa sitä kaikkea vastaan.
Sittemmin Eronen on rohkaissut mielensä ja julkaissut runojaan Nuoret lesket ry:n jäsenlehdessä sekä Etsijän kertomuksia -sivuillaan Facebookissa. Niihin siivilöityi tuntoja myös omasta vakavasta sairastumisesta 2019, jolloin Erosella diagnosoitiin rintasyöpä.
– Vaikka tilanne näyttääkin nyt hyvältä eikä kontrollikäynneillä ole tullut ilmi mitään syöpään viittaavaa, en silti ihan uskalla puhua ns. terveen papereista. Kesti pitkään ennen kuin aloin luottaa siihen, että elämä kantaa. Toivon, että lukijat löytävät runoistani vertaistukea, iloa ja hyötyä. Kasvu voittaa kivun, lopulta.
Ei liene sattumaa, että Erosen lempiruno on nimeltään Pimeän jälkeen. Myös Ovella-runo tuntuu henkilökohtaisesti erityisen merkitsevältä. Molemmat runot on lisätty edellä mainituille Facebook-sivuille 19. huhtikuuta tänä vuonna.
Vastaus sisäiseen kaipaukseen
Toinen vahva tuki elämässä on ortodoksinen usko. Eronen liitettiin ortodoksiseen kirkkoon helatorstaina Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkossa Mikkelissä. Kuten monet kirkkoon liittyneet, Eronen kuvailee ratkaisevaan päätöksen hetkeä sanoilla ”tuntui, kuin olisin tullut kotiin”.
– Ortodoksisuus vastaa syvään sisäiseen kaipaukseen. Minulle leskeksi jääminen oli alkusysäys uskonnolliselle etsinnälleni.
Kuitenkaan hengellinen suunta ei ollut ”perusluterilaisena” varttuneelle Eroselle alusta saakka päivänselvä. Hengellinen samoilu tapahtui yhtä aikaa muunkinlaisen etsimisen ja kokeilemisen kautta.
– En ole menneisyydessäni aina elänyt esimerkillistä elämää, vaan olen tehnyt paljonkin virheitä. Nyt jälkikäteen näen johdatuksen kaikkien vastoinkäymisten keskellä. Koen, että aiemmin pakenin kirkkautta ja omia virheitäni.
Syksyllä 2020 Eronen otti kirjaimellisesti ratkaisevan askeleen – ortodoksikirkkoon.
– Ensimmäinen käynti kirkossa oli todella hieno kokemus, ja osallistuin katekumeeniopetukseenkin, mutta se jäi tuolloin kesken. Lopullinen sysäys kirkkoon liittymiselle tuli helmikuussa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Pahuuden läsnäolo maailmassa tuli niin selkeästi aistittavaksi. Muita syitä ortodoksiseen kirkkoon liittymiselleni ovat kirkon alkuperäisyys, syvyys, elävyys ja kauneus. Päätöstä ei silti voi tehdä, eikä oikein perustellakaan järjen tasolla, vaan se tapahtuu syvemmällä. Valintaa ei tehdä seurakuntakatalogia selaamalla ja pohtimalla, mikä olisi paras ja mukavin vaihtoehto. Asiaa ei voi oikein muuten kuvailla kuin että jollain tapaa tunnen Kristuksen kutsuvan minua nimenomaan ortodoksisen kirkon kautta – ja näin ollen minulle henkilökohtaisesti ortodoksiseen kirkkoon liittyminen on ainoa oikea ratkaisu. Tieni on ollut pitkä ja mutkainen, mutta se päättyi hengellisen etsinnän osalta helatorstaina.
Pimeän jälkeen
Aamulla
lintujen laulu
kuuluu kirkkaana
tuuli tuo tuoksun
järveltä
ja valo täyttää maiseman.
Kahvi höyryää kupissa
ja syvä ilo täyttää mielen.
Tämän aamun
kirkas rauha,
autuas ilo
kutsuu kiittämään,
sillä
Selittämätön
on salaa kasvattanut
sadon,
siunatun,
joka kukkii
vehreänä
niin sydämessä
kuin luonnossakin.
-Aurora Eronen-
Ovella
Kolhiintuneena.
langenneena, viallisena
monen mutkan kautta saapuvana
epäröiden kolkutan
kirkon ovea,
ja katso!
Se avataan!
Tervetullut on
maailmassa ryvettynyt.
Silti
kynnyksen ylitys
ei perillepääsy
vaan matkallelähtö.
-Aurora Eronen-
(Toim. huom. Aurora-etunimi on Erosen taiteilijanimi.)
Pääkuva ylhäällä: Aurora Eronen on esittänyt runojaan myös yleisön edessä, vaikka se aluksi jännittikin. Viimeisimpiin runoihin heijastuu vahvasti ortodoksisuus, joka kiehtoi Erosta jo pitkään ennen uskonratkaisun tekemistä. Kuva: Pasi Parkkinen