– Tapaamisemme oli hyvin valoisa, jopa hauska – kaikesta kärsimyksestä huolimatta, kuvailee Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo yhteisiä hetkiään ukrainalaispakolaisten kanssa.
Hän kutsui Ukrainasta paenneita lapsia, naisia ja perheitä kirkon keskustaloon yhteiseen rukoushetkeen, minkä jälkeen oli vuorossa vapaamuotoinen kahvitilaisuus. Palveluksen keskustalon Kotikirkossa toimitti seurakunnan venäjänkielisestä työstä vastaava pappi, isä Pavel Pugovkin yhdessä kanttori Sofia Laukkasen kanssa.
– Olosuhteet huomioon ottaen paikalle saapui ilahduttavan paljon väkeä. Kulkeminen tuottaa monille ongelmia, joten se on ehkä muodostunut joillekin esteeksi, kertoo arkkipiispa Leo.
Kuopion seudulla ukrainalaispakolaiset ovat majoittuneet moniin eri paikkoihin ja osa tutuille marjatiloille, missä he ovat olleet töissä ennen sodan puhkeamista.
Arkkipiispa Leo iloitsee myös siitä, että paikalle saapui pakolaisia auttavia henkilöitä. Niin lääkärin, kieltenopettajan kuin psykiatrinkin ammattitaito tulee tarpeeseen. Kuopiossa pakolaisten virta on ollut odotettua suurempi, ja heidän auttamisessaan paikallinen seurakunta ja vapaaehtoiset ovat ottaneet hyvin merkittävän roolin. Aamun Koitto kertoi Kuopion ortodoksisen seurakunnan ja vapaaehtoisten ponnisteluista ukrainalaispakolaisten hyväksi aiemmin tällä viikolla.
– Arvostan kaikkien auttajien työtä suuresti, arkkipiispa Leo painottaa.
Isä esipaimen iloitsi aivan erityisesti lasten kohtaamisesta. Hänelle tuotti vaikeuksia pitää tarkkaa lukua pikkuvieraistaan, sillä nämä olivat varsin liukasliikkeisiä.
– Lapsia vilisti siellä täällä, joten heidän lukumääräänsä on vaikea arvioida, kun ei ehtinyt laskemaan, arkkipiispa naurahtaa.
Lapset saivat arkkipiispalta muistoksi kukin oman triptyykin ja palmusunnuntain ikonin.
Ukrainalaisvieraat kertoivat isä esipaimenelle, mistä päin Ukrainaa he pakenivat ja millaisissa olosuhteissa.
Arkkipiispa Leolle pakolaisuus on hyvin läheinen asia henkilökohtaisestikin, sillä hänen sukujuurensa ovat pakkoluovutetussa Karjalassa. Hänen vanhempansa olivat evakkoja Salmista ja puhuivat karjalaa.
Isä esipaimen johdatti vieraansa lopuksi Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn näyttelytiloihin. Siellä hän esitteli vierailleen erityisesti Salmin Pyhän Nikolaoksen kirkosta peräisin olevaa Apostolien ikonia, jota sotilaat käyttivät sodan aikana korsun ovena. Ikonissa on vieläkin saranat.
– Esittelin vierailleni myös ehtoollismaljaa, jota oli käytetty tuhkakuppina. He olivat hyvin vaikuttuneita kaikesta, mitä kerroin heille. Samankaltaisuudet maidemme historiassa ja nykypäivässä lisäävät keskinäistä ymmärrystä. Meidän suomalaisten on helppo tuntea syvää ja vilpitöntä myötätuntoa Ukrainan kansan kärsimyksiä kohtaan.
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnat tarjoavat sekä hengellistä että materiaalista apua Ukrainasta Suomeen saapuneille pakolaisille.
Pääkuva ylhäällä: Rodion, Anna, Bogdan, Tatjana, Misha, Ruslam ja arkkipiispa Leo löysivät heti yhteisen sävelen.
