Piispainkokous antoi äskettäin lausunnon kirkon valmisteilla olevasta lakipaketista ja kirjasi siihen myös lyhyen kappaleen, jossa kommentoitiin kanttorien koulutusta:
”Erillisenä kysymyksenä kanttorien kohdalla on tarpeen arvioida, palveleeko heidän koulutuksensa kirkkoa nykyisessä muodossa. Kirkon on voitava välttää täydellinen kanttoripula lähitulevaisuudessa. Kanttorien tutkintoa kuormittaa tällä hetkellä liikaa kanttorin työhön ja toimenkuvaan kuulumattomat isot kurssit samalla kun itse liturgisia harjoituksia on pakollisina aivan liian vähän. Liian pitkä ja raskas koulutus ei myöskään houkuttele uusia opiskelijoita eikä musiikinkaan opiskelulle ole tarpeeksi tilaa.”
Ortodoksisen seminaarin kirkkomusiikin opettaja Petri Nykänen yllättyi ulostulosta.
– Olen itsekin huolissani teologian koulutukseen hakeutuvien määrästä ja voin allekirjoittaa myös sen, että tutkintovaatimuksiin on kirjattu niukanpuoleinen siivu liturgisia harjoituksia, mutta toisaalta kyse on myös siitä, ymmärretäänkö jumalanpalvelusosaaminen ylläpidettävänä, kehitettävänä taitona. Sen sijaan ajatus siitä, että kanttoripula johtuisi tutkinnon liiallisesta kuormittavuudesta, on mielestäni tuulesta temmattu.
Ajoitus kummastuttaa
Nykänen hämmästelee myös lausunnon ajoitusta.
– Haku ortodoksisen teologian opintoihin käynnistyy maaliskuun puolivälissä. Onko pohdittu lainkaan sitä, miltä tällainen ääneen ajattelu kuulostaa potentiaalisen hakijan korvissa? Entä tutkintoa nyt suorittavien korvissa? Olen jo nyt joutunut vastaamaan huolestuneiden opiskelijoiden kysymyksiin koulutuksen jatkuvuudesta ja maisterin tutkinnon merkityksestä tulevaisuudessa. Kyllä meidän kirkkona on kyettävä antamaan myös kirkkomusiikin opiskelijoille vahva signaali siitä, että koulutusta arvostetaan, ja että nykymuotoinen kouluttautuminen on myös jatkossa vakituisen työn saamisen edellytys, summaa Nykänen.
– Pidän tätä koulutuskritiikkiä erikoisena myös siksi, että samaan aikaan kirkossa suunnitellaan kaikille maisteritutkinnon tietyn vuosiluvun jälkeen suorittaneille hengellisen työn tekijöille pakollisia työelämäopintoja.
Opinnoissa paljon myös omaehtoista harjoittelua
Palataan lausunnossa esitettyyn kritiikkiin. Onko ortodoksisen kirkkomusiikin tutkinto liian pitkä tai raskas?
– Ensiksikin tässä asiassa ei ole kertaakaan viitattu tarkasti tutkinnon sisältöön tai oltu yhteydessä koulutuksen asiantuntijoihin. Lisäksi kuormittavuudesta tietävät eniten opiskelijat itse, mutta heiltäkään asiaa ei ole kysytty. Itse en ole kuullut opiskelijoiden syyttävän tutkintorakennetta siitä, että valmistuminen vie aikaa. Kyllä ne syyt löytyvät usein esimerkiksi elämäntilanteesta. Tutkinto on suunniteltu päätoimista opiskelua varten. Jos tähän ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta, niin on selvää, että opintoaika venyy. Tässä mielessä kanttorien tutkinto ei eroa millään tavalla muista yliopistotutkinnoista.
Tutkinnon suorittamiseen tarvittavaa työmäärää Nykänen ei kuitenkaan vähättele.
– Kirkkomuusikon opintopolku on kyllä melko intensiivinen, ja opiskelijan on osallistuttava sen varrella aktiivisesti myös yhteisen oppimisympäristön eli laulajayhteisön rakentamiseen. Osaamista ei hankita pelkkiä opintopisteitä keräämällä, vaan se kehittyy yhdessä musisoimalla. Harjoitustunteja kertyy.
Kaikki käytännön harjoittelu ei kuitenkaan näy suoraan tutkintorakenteessa. Tämä koskee myös liturgisia harjoituksia.
Aiemmin liturgisiin harjoituksiin eli jumalanpalveluksiin käytetty aika muunnettiin opintosuoritteiksi kertoimella 0,25: yksi palvelustunti edisti siis opintoja 15:llä minuutilla. Jumalanpalveluksissa vietetty kokonaistuntimäärä oli todella huomattava.
Vuonna 2004 toteutettuun eurooppalaisten yliopistotutkintojen yhtenäistämisprosessiin eli nk. Bologna-prosessiin kuului muun muassa opintojen kuormittavuuden kartoitus. Sen jälkeen edellämainitun kaltaisia kertoimia ei saanut enää käyttää.
– Uuteen tutkintorakenteeseen ei puolestaan saatu millään mahtumaan samaa tuntimäärää, jonka liturgiset harjoitukset olivat opiskelijoilta käytännössä vieneet, joten harjoituksiin varattu aika jouduttiin kirjaamaan pienemmäksi.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että liturgisen osaamisen varmistaminenn voi edellyttää opiskelijalta merkittävästikin suurempaa työmäärää kuin mistä suoritetut opintopisteet kertovat. Näin on ollut tosin ennenkin: käytännön kirkkomusiikkityössä kehittymisestä kiinnostuneet ovat aina viettäneet sekä kirkossa että kuorotyön parissa enemmän aikaa kuin mitä kurssisuoritukset vaatisivat.
– Tässä tullaan oikeastaan kirkkomuusikkona kasvamisen ytimeen. Opiskelijoita ohjataan ymmärtämään, että kirkkolaulu on taitolaji, jossa ei tulla koskaan valmiiksi. Jokainen jumalanpalvelus tarjoaa tilaisuuden oppia ja kehittyä. Vaikka jokaisesta palveluksesta ei saa opintopisteitä, niin tilaisuuksia osallistua opetukseen on yhtä paljon kuin aina ennenkin. Seminaarilla on vuosittain tarjolla ohjattua liturgista elämää noin 270 tuntia. Useimpien vuosikurssien kohdalla liturgisten harjoitusten määrästä ei olekaan tarvinnut kantaa huolta, sillä ahkera osallistuminen on ollut opiskelijoille sekä itsestäänselvyys että ilo.
Harjoitus tuottaa myös tulosta.
– Ainakaan tänne seminaarille ei ole kantautunut palautetta siitä, että nykymuotoinen tutkintorakenne olisi tuottanut seurakuntiimme liturgisesti osaamattomia kanttoreita.
Vetovoima ei parane rimaa alentamalla
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnissa on tällä hetkellä 38 seurakuntakanttorin tointa. Kanttoreista joka kolmas saavuttaa eläkeiän vuoteen 2030 mennessä. Uusia kanttoreita valmistuu vuosittain alle puolet siitä määrästä, joka tarvittaisiin korvaamaan eläkkeelle siirtyviä.
Tilanne on ollut ennakoitavissa jo pitkään. Viime vuosina on väläytelty eri yhteyksissä ratkaisua, jossa kanttorin pätevyysvaatimuksia alennettaisiin niin, että seurakunnat voisivat palkata vakituiseen toimeen myös kandidaatin tutkinnon suorittaneita – tosin eri palkkaluokkaan kuin maisterit.
– Tämä ei ole mielestäni oikea ratkaisu. Seuraukset olisivat tuhoisia sekä yliopistollisen kirkkomusiikkikoulutuksen että kanttorikunnan osaamisen kannalta. En usko matalamman palkankaan lisäävän työn vetovoimaisuutta, toteaa Nykänen.
– Opiskelijoiden kannalta tämä tarkoittaisi tietysti mahdollisuutta nopeampaan työllistymiseen, mutta seurakunnille tämä voisi olla houkutteleva tilaisuus karsia henkilöstömenoista. Lisäksi rekrytointeja ohjaisi tarpeen ja tehtävän vaativuuden sijaan entistä enemmän se, millaista työvoimaa kulloinkin olisi saatavilla.
Nykänen toivookin, että akuutin kanttoripulan yli jaksetaan kulkea asiallisesti hoidetuilla sijaisjärjestelyillä.
– On ihan eri asia, jos seurakunnassa on jumalanpalveluselämästä selviävä kanttorin tehtäviä hoitava sijainen tai kokonaisvaltaiseen kirkkomuusikon työhön pystyvä teologi. Meillä on nyt ”kypsymässä” kahdeksan opintojen eri vaiheissa olevaa kirkkomuusikkoa, joista kasvaa tulevaisuuden luottopakkeja seurakuntiin. En näe tarvetta minkäänlaisen pysyvän ohituskaistan avaamiselle.
Kirkolle ilmaisen koulutusjärjestelmän rapauttamisen sijaan Nykänen toivoo laajaa yhteistyötä kevään yhteishaun markkinoinnissa. Sen lisäksi tarvitaan rehellistä itsetutkiskelua.
Itä-Suomen (ent. Joensuun) yliopistosta on valmistunut vuosien saatossa yhteensä 46 akateemisesti koulutettua kirkkomuusikkoa. Eläköityneitä on kaksi ja muutama suorittaa parhaillaan jatko-opintoja. Pari on vasta hakeutumassa kirkon työhön ja loput, peräti 20 valmistuneista tekee jotain muuta kuin kanttorin työtä.
– Tämä työvoiman vuoto muille aloille ei koske pelkästään kanttoreita – myös toimiin hakukelpoista papistoa on siirtynyt muihin tehtäviin. Mielestäni tämä antaa aihetta pohdiskeluun. Olemmeko ymmärtäneet, kuinka tärkeästä resurssista on kyse? Haluammeko reagoida?
Kirkolla on nyt sen historian osaavin kanttorikunta
Vuoteen 1988 saakka pappien ja kanttorien koulutuksesta vastasi pappisseminaari. Nyt takana on yli kolme vuosikymmentä akateemista koulutusta. Mikä on muuttunut?
– Muutos on ollut niin suuri, että sitä on jo vaikea hahmottaa. Yliopisto-opinnot ohjaavat luovaan ja kriittiseen ajatteluun ja antavat samalla huomattavasti edellisiä sukupolvia paremmat edellytykset perehtyä kirkon rikkaaseen traditioon. Toisin kuin ennen, tutkinto tarjoaa myös valmiuksia akateemisiin jatko-opintoihin Suomessa tai ulkomailla.
– Jos asiaa katsotaan käytännön työn kannalta, niin kyllä liturginen osaaminen on myös kehittynyt valtavasti. Olen itsekin opiskellut aikoinani pappisseminaarin tekstimateriaaleilla ja kyllä täytyy sanoa, että nyt käytettävissä oleva materiaali antaa aivan toisenlaiset lähtökohdat kirkon liturgisen perinteen ymmärtämiseen. Koko liturginen vuosi näyttäytyy nyt paljon rikkaampana.
Koulutus on tuonut mukanaan myös mahdollisuuden tutkimuslähtöiseen perehtymiseen.
– Kirkkomusiikin maailma on avautunut meille myös kansainvälisesti aivan eri tavalla kuin pappisseminaarin aikoina. Opiskelijoilla on kykyä perehtyä heitä kiinnostaviin säveltaiteellisiin, liturgisiin tai teologisiin teemoihin ja tuoda kirkkomusiikin kentälle myös tuoreita elementtejä. Esimerkiksi vanhojen lauluperinteiden tuntemuksessa on menty näiden vuosikymmenten aikana valtavasti eteenpäin.
– En unohtaisi sitäkään, että pieni kanttorikuntamme on antanut melko huomattavan panoksen kansainväliseen ortodoksisen kirkkomusiikin tutkimukseen. Nytkin on tekeillä neljä kiinnostavaa väitöskirjaa. Tämä on kaikki kirkkomme pääomaa.
Kaikkea tätä Nykänen toivoo arvostettavan – nyt ja myös jatkossa.
– Meillä on nyt kirkkomme historian parhaiten koulutettu pappis- ja kanttorikunta. Toivon, että tämä nyt puolivahingossa käynnistynyt keskustelu johtaa lopulta aitoon dialogiin ja yhteisymmärrykseen siitä, että kirkollamme ei ole jatkossakaan varaa tinkiä sen paremmin pappien kuin kanttoreidenkaan pätevyysvaatimuksista.
– Yhtään liikaa koulutusta ei ole itsellänikään, napauttaa Nykänen.
Aamun Koitto on aiemmin julkaissut jutun ortodoksisen teologian, opetusalan ja kirkkomusiikin opintoihin liittyen.
Pääkuva ylhäällä: Kirkkomusiikin opettaja, dir.cant. Petri Nykänen on työskennellyt kirkkomusiikin opetuksen parissa yli 20 vuotta: ensin Itä-Suomen yliopistossa ja nykyisin Ortodoksisella seminaarilla.
Kevään yhteishaku 15.–30.3.2023. Lue lisää: https://teologiaaopiskelemaan.fi/
Muokattu klo 17.56: korjattu tekeillä olevien väitöskirjojen määrä kolmesta neljään.