Teologian maisteri Maria Mountraki, 32, siirtyi Suomen evankelisluterilaisen kirkon kärkihankkeen kansainvälisten lähetyskumppanuusneuvotteluiden parista Suomen Lähetysseuraan #sovinto-ohjelman koordinaattoriksi vuoden 2025 maaliskuussa. Ohjelman tavoitteena on rauhan ja sovinnon edistäminen niin Suomessa kuin kansainvälisesti.
Kansainvälisyys, ekumeenisuus ja naisten, nuorten sekä maallikoiden osallisuuden lisäämisen puolesta puhuminen ovat Mountrakille tärkeitä teemoja. Pohjan tähän antaa monikulttuurinen perhe, jossa ortodoksisuus on aina ollut luonnollinen osa arkea.
Suomen ortodoksinen kirkko on hengellinen koti
Kreetalais-helsinkiläinen Maria Mountraki asui Kreetalla neljä ensimmäistä elinvuottaan ja on sen jälkeen käynyt Kreetalla lähes joka vuosi. Kirkkokäynnit olivat olennainen osa lapsuuden kesälomia:
– Me kävimme kirkossa aina Kreetalla ollessani. Yhdessä kylämme kirkoista on joka kesä praasniekka, jonne tätini vei minut ja pikkuveljeni. Siellä tapasimme myös muita läheisiämme. Koko katu pyhän Annan kirkolle oli täyttynyt katumyyjistä, ruokakojuista ja leluista. Se oli jännittävää. Isä vei meitä aina satunnaisesti kirkkoihin käymään. Saatoimme ajaa pitkänkin matkan jonnekin puolelle saarta vain käydäksemme sytyttämässä tuohuksen ja saamassa pyhitettyä leipää jostakin kirkosta, jossa kenties vietettiin praasniekkaa.
Suomessa ollessaan Mountraki kaipaa eniten kreetalaista ruokaa. Suomalaisilla tuotteilla tehtynä ruoka ei maistu samalta. Kirkollisesta elämästä hän kaipaa sitä, että kirkko on osa kulttuuria eikä sitä tarvitse selitellä.
– Nyt jo aikuisena ja kirkosta kiinnostuneena olen ymmärtänyt kirkon olevan läsnä arjessa eri tavoilla kreikkalaisessa kulttuurissa kuin suomalaisessa. Kirkko on ehkä arkisempi, mutta se on läsnä, ja kirkkovuoden kierto näkyy myös. Meidän kylällämme näkyivät hyvin paastovaihtoehdot pikaruokaloiden menussa aina paaston aikaan.
Suomessa ortodoksisuuteen liittyy paljon stereotypioita ja tietämättömyyttä, Mountraki pohtii. Kreetallakaan kaikki eivät ole aktiivisesti mukana kirkon elämässä, mutta kuitenkin ymmärtävät ja kunnioittavat perinteitä.
– Toisaalta Kreetalla ei oikein ymmärretä protestanttisia kirkkoja, ja niihin saattaa liittyä hyvinkin erikoisia oletuksia. Ekumeenikkona sekin tuntuu hassulta, Mountraki lisää.
Jutun julkaisun aikaan pääsiäisajan päätöspäivä on jo takana, mutta juhlien juhlan teema nousee silti esille. Käy ilmi, että Mountrakille Suomen ortodoksinen kirkko on hengellinen koti.
– Rakastan viettää pääsiäistä Suomessa! Yhteisöllisyys tulee aivan upealla tavalla esiin, ja pienen kirkkomme näkyvyys on jotenkin käsinkosketeltavaa. Olen kerran päässyt viettämään pääsiäistä Kreetalla. Koin yllätyksekseni ”fomoa” [paitsi jäämisen pelkoa] ollessani siellä! Päätin silloin, että mikäli pääsiäiset ovat samaan aikaan, pyrin viettämään ne Suomessa. Olen jotenkin kuitenkin oman kirkkoni ortodoksi. Kansallisuuksia en haluaisi kirkkoihin tuoda, mutta rakastan omaa kirkkoamme.
Mountrakille jäi kuitenkin hyviä muistoja pääsiäisestä Kreetalla. Siihen valmistauduttiin suurella viikolla leipomalla kolourakia-keksejä ja tsoureki-juhlaleipää. Pääsiäisyönä kylän pienen pieni pyhän Paraskevan kirkko oli niin täynnä, ettei sinne olisi mitenkään mahtunut sisälle. Koko tie kirkolle oli täynnä ihmisiä tuohukset kädessä odottamassa liekin leviämistä. Kirkolta Mountraki jatkoi isänsä luo syömään karitsan sisäelimistä tehtyä magiritsa-keittoa, jota isä oli rakkaudella valmistanut koko päivän. Magiritsan tarkoitus on valmistella vatsa pääsiäispäivän lihan syömistä varten.
– Pääsiäispäivää menimme viettämään serkkujeni luo, johon tuli koko laajennettu suku. Kokonainen lammas paistui ja ruokaa riitti! Ehkä vielä pääsen nauttimaan kahdesta pääsiäisestä Suomessa ja Kreetalla, vaikka toki haluaisin kaikkien kristittyjen viettävän pääsiäistä yhtä aikaa.
Ovet auki naisille kirkon eri tehtäviin
Maria Mountraki valittiin Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomiteaan 6.9.2022. Tässä tehtävässä hän on Suomen ortodoksisen kirkon ainoa edustaja maailmanneuvoston korkeinta päätösvaltaa käyttävässä elimessä. KMN:n keskuskomitean lisäksi Maria Mountraki edustaa Suomen ortodoksista kirkkoa Euroopan kirkkojen konferenssin hallituksessa ja Suomen Ekumeenisen Neuvoston yleiskokouksessa.
Lisäksi Mountraki toimii Helsingin ortodoksisen seurakunnan valtuustossa ja neuvostossa, nuorisojaoston jäsenenä uskontojen yhteistyöjärjestö USKOT-foorumissa ja hallituksen jäsenenä kansalaisjärjestö Fokus ry kulttuuri- ja uskontofoorumissa. Luottamustehtävät ovat vieneet Mountrakia ympäri maailmaa. Tapasipa hän paavinkin vuonna 2024 osana Suomen ekumeenista delegaatiota.
Mountraki kokee, että Suomen ortodoksinen kirkko on tukenut ja kannustanut häntä eteenpäin jo nuoresta pitäen.
– Seurakuntayhteisö on minulle tärkeä. Siksi on merkittävää, että olen löytänyt oman tapani olla kirkon toiminnassa mukana ja palvella sitä. Iloitsen kirkossamme siitä, että naisia näkyy eri tehtävissä, ja että kirkkomme on löytänyt tapoja osallistaa myös maallikoita kirkon työhön. Toivon, että kirkkomme katsoo eteenpäin ja ylläpitää sekä rakentaa kirkkoa, jossa moninaisuus, tässä ajassa eläminen sekä perinteet muodostavat toimivan kokonaisuuden.
Vuoden 2025 alusta lähtien hän on ollut mukana Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallituksen asettamassa työryhmässä, jonka tehtävänä on selvittää, mitä päätöksiä ja toimenpiteitä ortodoksisissa paikalliskirkoissa on tehty diakonissoja koskien ja miten Suomen ortodoksisessa kirkossa voitaisiin näiden pohjalta reagoida asiaan. Työryhmä on pohtinut myös naisten kirkollisista asemaa, etenkin toimituksissa (esim. toimiminen ponomarina ja pyhällä ehtoollisella suun pyyhkijänä). Työryhmän on määrä esitellä raporttinsa 6. kesäkuuta 2025.
Omaa katsantokantaansa Mountraki avaa seuraavasti:
– Olen avoin naisdiakonaatin elvyttämiselle, mutta haluaisin ennemmin katsoa, mitkä ovat nykyisen kirkkomme tarpeet ja kuinka ymmärrämme ihmisyyttä tässä ajassa. Toivon, että löytäisimme ne askeleet yhdessä. Naisille ja erityisesti nuorille ja lapsille on tärkeää nähdä myös omankaltaisia esimerkkejä kirkossa eikä toiseuttaa heitä. Uskon, että kun kirkossa palvelee moninaisesti erilaisia ihmisiä, se on silloin rikkaampi ja avoimempi myös uusille kävijöille.
Muissakin kirkoissa pyritään lisäämään naisten osallisuutta
Maria Mountraki kertoo, että hänet on otettu lämpimästi vastaan ekumeenisessa ja kansainvälisessä ympäristössä. Hänet on maallikkona ja naisena otettu usein mukaan tasavertaisena jäsenenä.
– Maallikkous on varmasti joskus ollut minulle pelastus, mutta myös ajoittain haaste, hän miettii. Ortodoksisessa kirkossa on totuttu niin kansainvälisesti kuin kansallisesti siihen, että edustajia ovat vain papit ja piispat. Asennemuutoksen kannalta olennaista on rakentaa luottamusta ortodoksien omissa kansainvälisissä kokouksissa.
Vuosien varrella Mountraki on nähnyt kirkkojen panostavan enemmän maallikkojen ja naisten osallisuuden parantamiseen, mutta myös vastustusta tälle. Mountrakin toinen kotimaa Kreikka on tästä hyvä esimerkki.
– Kreikan kirkko on monessa asiassa konservatiivisempi, mutta olen nähnyt tahtoa myös muutokselle ja ymmärrykselle ihmisten moninaisuudesta. Minut on jopa kutsuttu töihin Kreikan ortodoksisen kirkon hankkeeseen. Kävinkin Ateenassa vierailulla aiheesta, mutta lähteminen jäi lopulta. Kreikassa ortodoksinen kirkko on suuri ja sen sisälle mahtuu paljon ääripäitä. Kreikkalaiset ovat keskustelevaa ja väittelevää kansaa, joten luonnollista ja avointa keskustelua naisten asemasta on käyty jo pitkään. Siellä ei pelätä keskustelua tai sitä, että Kirkko jotenkin menisi rikki keskustelusta.
– Kreikan Thessalonikin yliopistossa on paljon naisia opiskelemassa teologiaa ja siellä on jo vuosikymmeniä ollut naisia opettamassa teologiaa. Tunnetuin näistä on aktiivi ekumeenikko ja Kirkkojen maailmanneuvoston toiminnassa mukana ollut professori Dimitra Koukoura. Kreikan ja Ekumeenisen patriarkaatin delegaatiossa kunnioitetaan myös ohjeistusta siitä, että Kirkkojen maailmanneuvostossa puolet edustajista olisi hyvä olla naisia.
Kaiken kaikkiaan Mountraki pitää suurena etuoikeutena sitä, että on päässyt seuraamaan eri kirkkojen kansainvälistä työtä.
– Olen päässyt näkemään, kuinka sukupuoleen katsomatta on tehty hienoa työtä maailmanlaajan kirkon eteen, Mountraki kiittelee. Oma ura jatkuu nyt Suomen Lähetysseuran leivissä yhdessä elämisen taitojen edistäjänä.
– On ihan huippua saada työskennellä rauhan ja sovinnon puolesta!
Pääkuva Maria Mountrakista: Lasse Simonen