Perjantaina 6.kesäkuuta järjestetyssä Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokousseminaarissa selvisi, että naisdiakonaattia selvittävän työryhmän raportin on kirjoittanut vain neljä työryhmään nimetystä kuudesta jäsenestä.
Kirkollishallituksen tammikuussa 2025 asettaman työryhmän puheenjohtajana on toiminut Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Pekka Metso. Työryhmän muiksi jäseniksi kutsuttiin ylidiakoni Juha Lampinen, FT Elsi Takala, TM Maria Mountraki, kirkkoherra Bogdan Grosu ja TT Harri Huovinen.
Näistä kaksi viimeksi mainittua ei osallistunut varsinaisen raportin kirjoittamiseen, vaan he jättivät erillisen selvityksen, joka on naisdiakonaattityöryhmän raportin liitteenä 2.
Työryhmä oli koolla viimeistä kertaa maanantaina 26. toukokuuta 2025. Harri Huovisen ja Bogdan Grosun laatima 20-sivuinen selvitys saapui muiden jäsenten sähköposteihin edellisenä perjantai-iltana.
Metso kuvaili kokeneensa asian vuoksi turhautumista työryhmän puheenjohtajan ominaisuudessa, koska varsinainen raportti oli jo viimeistelyvaiheessa eikä näin ollen jäänyt enää aikaa työstää selvitystä luontevaksi osaksi raporttia. Lisäksi selvityksen sisältö oli Metson mukaan ”eriparinen” varsinaisen raporttitekstin kanssa.
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia ei tässä vaiheessa halua kommentoida raporttia. Hän tyytyy toteamaan ainoastaan, että saatuun materiaaliin täytyy perehtyä perin pohjin, ja että piispainkokous ottaa kantaa vasta konsultoituaan asiassa eri tahoja – muun muassa Ekumeenista patriarkaattia.
Mahdollisuuksien ja linjauksien selvittelyä
Työryhmän tehtävänä oli yhtäältä selvittää naisdiakonaatin mahdollisuutta paneutumalla muissa paikalliskirkoissa tehtyihin linjauksiin diakonissoja koskien ja toisaalta esittää, miten Suomen ortodoksisessa kirkossa voitaisiin reagoida asiaan saatujen tietojen pohjalta. Raportista ilmenee, että asian tiimoilta on lähestytty myös Ekumeenista patriarkka Bartolomeosta, jolta on tiedusteltu, millaisia käytännön askeleita Suomen ortodoksisessa kirkossa voitaisiin ottaa naisdiakonaatin palauttamiseksi. Lisäksi Aleksandrian patriarkaatista on kysytty käytännön askelista, jotka johtivat diakonissoiksi siunaamisiin ja naisen diakoniksi vihkimiseen.
Työryhmän oli määrä selvittää myös naisten kirkollista asemaa etenkin kirkollisissa toimituksissa.
– Jälkimmäiseen liittyen osa työryhmän jäsenistä katsoi, että sen sijaan, että kartoittaisimme eri paikalliskirkoissa jo vallitsevia, (naisille) mahdollisiksi koettujen tehtävien laajuutta ja moninaisuutta sekä vallitsevia käsityksiä naisia koskevien toimintamahdollisuuksien laajentamisesta, meidän tulisi ennemminkin tarkastella kriittisesti naisten nykyisten toimintamahdollisuuksien perusteita. Ymmärsin, että raportissamme tulisi ennemminkin tuoda esille perusteita naisten toimintamahdollisuuksien kaventamiselle kirkossa, totesi Metso.
– Osa työryhmämme jäsenistä kyseenalaisti kirkollishallitukselta saamamme tehtävänannon katsoen, että meidän ei tulisi raportissamme päätyä esittämään mitään. Syynä tähän olisi ortodoksisen kirkon hierarkkinen rakenne ja piispojen asema Pyhän Hengen valaisemina ylimpinä johtajina ja perinteen tulkitsijoina, jonka seurauksena on ongelmallista ja mahdollisesti kanonisen perinteen vastaista ajatella, että piispojen alapuolella olevien henkilöiden olisi mahdollista esittää heille mitään suuntaviivoja kirkon asioihin liittyvissä päätöksissä.
Eri näkemykset lisäraportin tarpeesta
Raportin esittelyn myötä esiin nousi kysymys, olivatko erillisen selvityksen tekijät saaneet sille piispallisen siunauksen.
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni toteaa, että kollegion päätöksien työmääräyksen välittää kirkollishallituksen toimihenkilö.
– Olen ollut tekemässä päätöstä ja myös sitoudun siihen. Minä en kuitenkaan välitä työmääräyksiä kenellekään, koska en ole töissä kirkollishallituksen kansliassa, metropoliitta Arseni sanoo.
– Erillinen selvitys saatettiin antaa yksinkertaisesti siitä syystä, ettei työn edistyessä puheenjohtaja ole kirjannut kaikkien työryhmään kuuluvien huomioita tarvittavalla tavalla tai jättänyt ne tyystin huomioimatta, metropoliitta Arseni sanoo.
Hän korostaa, että Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksen näkökulmasta raportti ja selvitys ovat toisiaan täydentäviä eivätkä poissulkevia.
Pekka Metso ei tunnista tilannetta, että joidenkin työryhmän jäsenten näkemyksiä ei olisi kuunneltu.
– Raporttia kirjoitettiin yhdessä avoimena dokumenttina, johon kaikilla työryhmän jäsenillä oli pääsy ja vapaus kirjoittaa. Puheenjohtajana en puuttunut yhdenkään työryhmän jäsenen kirjalliseen panokseen eikä raporttidokumentista ole häivytetty mitään sinne kirjoitettua. Keskusteluyhteys työryhmän jäsenten kesken oli mielestäni hyvä koko työskentelyn ajan. Metso luonnehtii.
Haminan piispa Sergei toteaa kuulleensa Harri Huovisen ja isä Bogdan Grosun erillisestä selvityksestä vasta sen jälkeen, kun he olivat jo jättäneet kyseisen selvityksen.
– On totta, että Harri Huovinen pyysi evästystä minulta tähän tehtävään sen jälkeen, kun kirkollishallitus hänet oli siihen valinnut. Silloin pyysin häntä diakonaatin tutkijana tuomaan työryhmässä esille ortodoksisen kirkon tradition, teologisen ja kanonisen näkemyksen naisdiakonaattikysymykseen. Nähtävästi näitä heidän huomioitaan ei työryhmän työskentelyssä otettu riittävästi huomioon, kun he päätyivät tekemään asiassa erillisen selvityksen, piispa Sergei arvelee.
Itä-Suomen yliopiston systemaattisen teologian yliopistonlehtori ja Suomen patristisen seuran puheenjohtaja Harri Huovinen kommentoi asiaa seuraavasti:
– Omasta puolestani sain siunauksen toimia yksittäisenä työryhmän jäsenenä laatiakseni piispainkokouksen päätöksenteon taustoittamiseksi selvitystä käsillä olevaan aiheeseen liittyvistä teologisista näkökohdista. Aiheen kanonisten ja dogmaattisten aspektien tarkasteluun liittyvä vastuualueeni tunnustettiin ryhmän sisäisessä keskustelussa työskentelyn alkuvaiheista asti, ja sen puitteissa pyrin myös toimimaan. Työni tuloksia on ryhmässä sovitulla tavalla kirjattu selvityksen liitteenä julkaistuun dokumenttiin.
Saimaan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, isä Bogdan Grosun luonnehtii selvitystä liitteeksi, jossa on tuotu esille kanonisia ja dogmaattisia näkökulmia.
– Aihe on erittäin laaja, ja työn tekeminen on vaatinut runsaasti aikaa. Työryhmän välisissä keskusteluissa olen tuonut esiin, että työskentelemme nimenomaan näiden mainittujen asioiden tutkimiseksi. Liiteasiakirjassa ei oteta ollenkaan kantaa naisdiakonaatin puolesta tai vastaan. Ymmärrykseni mukaan päätöksen asiasta tekee piispainkokous, eikä meillä ole valtuuksia tai oikeutta ottaa kantaa kyseisiin asioihin.
Nainen kelpaa, kun miestä ei ole saatavilla
Raportista käy ilmi, että naiset kokevat kirkossamme yhä syrjintää, aliarvostusta ja jopa misogyniaa. Nainen saattaa kelvata johonkin tehtävään ”viimeisenä hätävarana”, jos miestä ei ole saatavilla, kuten esimerkiksi suun pyyhkijäksi ehtoollista jaettaessa. Lisäksi naiset ja nuoret tulisi osallistaa heitä koskevaan päätöksentekoon.
Kirkolliskokouksessa kuultiin paikan päällä myös kommentti, jonka mukaan nykyajan tytöt ja nuoret naiset tuskin tyytyvät tulevaisuudessa tilanteeseen, että naisten toimintamahdollisuuksia kirkossamme ei laajennettaisi nykyisestä. Tällöin vaarana on kirkosta eroaminen.
Myös nuoret toivovat naisille laajempaa roolia kirkollisissa toimituksissa.
Kirkolliskokousseminaarissa esitettiin keskusteluosuudessa myös huoli siitä, että naisdiakonaattikysymyksestä muodostuisi jakolinjoja synnyttävä tekijä. Samassa yhteydessä nousi esiin ”salaliittoteoria” siitä, että naisdiakonaattiasian selvittämistä käytettäisiin loppujen lopuksi naispappeuden ajamiseen.
Kuitenkin raportista käy ilmi, että kirkkomme seurakunnille, luostareille ja järjestöille suunnatuissa kyselyissä suurin osa vastauksista oli avoimen tai varovaisen myönteisiä naisdiakonaatin suhteen.
Aamun Koitto teki vertailun naisdiakonaattityöryhmän varsinaisen raportin ja lisäselvityksen välillä.
Raportti palvelee piispainkokousta
Työryhmän käsillä oleva raportti palvelee piispainkokousta, joka päättää mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Työryhmä esittää nyt piispainkokoukselle toimenpide-ehdotuksia. Ensinnäkin tulisi tehdä päätös siitä, torjutaanko diakonissainstituution elvyttämisen mahdollisuus vai edetäänkö asian selvittämisessä.
Jos elvyttämistä pidettäisiin mahdollisena, olisi tehtävä linjauksia muun muassa sen suhteen, millainen olisi diakonissan toimenkuva ja tehtävään asettaminen (siunaus, vihkiminen).
Lisäksi työryhmä esittää pohdittavaksi naisten kirkollista asemaa koskevia kysymyksiä, kuten tyttöjen ja naisten toimiminen avustajan tehtävissä jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa myös alttarissa. Raportissa nostetaan esiin muun muassa yhdenvertaisuuden edistäminen lukijan tehtävissä, ehtoollisella suun pyyhkimisessä, kolehdin keräämisessä sekä jälkiviinin ja -leivän tarjoilussa sekä muissa jumalanpalveluksissa avustamiseen liittyvissä tehtävissä, esimerkiksi saatoissa ja ristisaatoissa.
Esiin nousi muun muassa kysymys naisista kirkollisen opettamisen ja pastoraalisen palvelun tehtävissä seurakunnissa samoin kuin kysymys naisten viitan käytöstä ja kanttorien siunaamisesta laulajiksi – sekä eri tehtävissä kirkkoa palvelevien maallikoiden siunaamisesta tehtäväänsä. Lisäksi esiin nousi papiston kouluttaminen naisten kirkollista asemaa koskevissa kysymyksissä.