Hoivakoti Helena sijaitsee Helsingin Vallilassa, pääkaupungin suurten teiden liittymäkohdassa. Yli satavuotiaan talon edestä autojen virta kulkee valtoimeen Lahden moottoritielle ja toisaalle kohti Tuusulan väylää. Liikenne on jatkuvaa, kaupungin meno ja melske ei lopu koskaan. Samassa kiinteistössä sijaitsee myös hoivakodin kotikirkko.
Hoivakoti Helenassa on kuitenkin aina rauhallinen tunnelma. Sen neljässä ryhmäkodissa kuljetaan juuri nyt levollisesti kohti joulua. Tulevasta juhlasta muistuttaa jouluiseksi koristeltu ympäristö. Ulkona loistavat jouluvalot, kyntteliköt ikkunalla, joulukuusi ja koristeet kuljettavat kohti valon juhlaa.
– Joulu on erityisen lempeää aikaa. Sen tunnelmaa tuetaan yhteisellä tekemisellä, erilaisilla vierailuilla ja konserteilla. Niistä iloitsevat niin asukkaat, heidän omaisensa kuin me työntekijätkin, kertoo Hoivakoti Helenan laatu- ja kehitysjohtaja Anna Tchervinskij.
Muusikot Riku Salminen ja Jussi Miilunpalo ovat jo soittaneet hoivakodissa joululauluja. Maa on niin kaunis -laulu kaikui konsertin lopuksi yhdessä laulaen. Ennen joulua nautitaan vielä Uspenskin katedraalin mieskuoron ja Pyhän Kolminaisuuden kirkon (Troitsan) kuoron joulukonserteista.
Vaikka Helena-koti on ensikädessä venäjänkielisen ja ortodoksisen perinteen säilyttämiseen erikoistunut hoivakoti, tekee se yhteistyötä myös muun muassa läheisen luterilaisen Paavalin seurakunnan kanssa, joka ennen joulua toimittaa hoivakodissa hartaushetken. Ja välillä kajautetaan vielä haitari soimaan. Kodin asukkaiden rakastama hanuristi Lilja Melnikova laulattaa joululauluja suomeksi ja venäjäksi.
Joulu on kaikkien kristittyjen juhla, mutta Hoivakoti Helenassa asukkaille tärkeimpiä ovat ortodoksiset jumalanpalvelukset, jotka toimitetaan omassa talossa, Pyhien marttyyrien Veran, Nadezhdan, Ljubovin ja heidän äitinsä Sofian kunniaksi pyhitetyssä kotikirkossa.
– Jouluaattona kirkossa toimitetaan vigilia ja liturgia joulupäivänä, jolloin ortodoksit pääsevät jakamaan yhdessä myös Pyhän Ehtoollisen.
– Juhlava joululounas nautitaan aattona. Joulupaastoa ei hoivakodissa erityisesti huomioida. Monella iäkkäällä asukkaalla on aliravitsemuksen vaara, ja heidän kanssaan seurataan tarkasti viranomaisten ravinto-ohjeistuksia. Kuitenkin viikoittain keskiviikko ja perjantai ovat kala- ja kasvispäiviä.
Ennen joulua leivotaan yhdessä – vietetään oikein leivontaviikkoa! Silloin pyöritellään porukalla pipareita ja torttuja. Mukana on usein myös vapaaehtoisia työntekijöitä, jotka ovat tärkeä osa Hoivakoti Helenan yhteisöä.
– Vapaaehtoiset käyvät luonamme viikoittain. He ulkoilevat asukkaiden kanssa, juttelevat ja pitävät seuraa, saattavat vaikeasti liikkuvia asukkaita palveluksiin ja konsertteihin, Tchervinskij mainitsee kiitollisena.
Monella vapaaehtoisella on ollut aiemmin joku läheinen Hoivakoti Helenassa. Paikka ja sen kirkon jumalanpalvelukset ovat tulleet arvokkaaksi osaksi elämää.
– Hoivakoti on tunnelmaltaan niin kodinomainen, että monista tuntuu kuin tulisi oman perheen luo.
Joulupukki tai Pakkasukko ei tänä vuonna paikalle ehdi, mutta omaiset vierailevat vanhusten luona.
– Usein he ovat mukana konserteissa ja palveluksissa. Ystävät ja perheenjäsenet tuovat läheiselleen joulukukkia, suklaata, pieniä lahjoja ja luovat näin osaltaan joulun tunnelmaa.
Lisäksi vapaaehtoiset VHYS:n (Venäläinen hyväntekeväisyysyhdistys Suomessa ry) naistoimikunnan naiset ovat neuloneet jokaiselle asukkaalle lahjaksi villasukat.
Omaisten luo ei moni asukas enää lähde.
– Asukkaiden kunto on heikko, he ovat kovin hauraita. Vastuu heidän liikkumisestaan kotona tuntuu pelottavalta. On helpompi viettää joulua Hoivakoti Helenan hoivaa tukevassa ympäristössä.
Kuitenkin perheiden kanssa tehdään mahdollisimman paljon yhteistyötä. Hoivakodissa toivotaan, että omaiset olisivat mahdollisuuksien mukaan mukana hoitosuunnitelmien laatimisessa ja kertoisivat omat toiveensa vanhusten hoidosta.
Hoitotahtoa noudatetaan tarkoin
Anna Tchervinskij haluaa pitää kiinni siitä, että hoivakoti Helenan asukkaat voivat vaalia omaa ortodoksista perintöään. Asukkaiden joukossa on paitsi venäjänkielisiä ja ortodokseja, myös suomenkielisiä ja luterilaisia.
– Kaikkien hoitotahtoa noudatetaan, vakuuttaa Tchervinskij.
Hoivakotia ylläpitää Pyhän Helenan säätiö. Hoivakodissa on neljä ryhmäkotia ja oma valmistuskeittiö. Kahden hengen huoneessa voi asua pariskuntakin.
– Luin taannoin artikkelin, jossa esiteltiin luksushoivakotia, ja ajattelin, että eihän tuo juurikaan eroa Hoivakoti Helenasta. Meillä on paitsi ortodoksinen kotikirkko ja juhlasali, myös viihtyisä saunaosasto – ehkä ei ihan spa-tasoa, mutta varsin viihtyisä kuitenkin, kehaisee säätiön puheenjohtaja Jefim Brodkin. Hänet tunnetaan myös Helsingin ortodoksisen seurakunnanvaltuuston puheenjohtajana.
Kun media puskee ulos päivästä toiseen masentavia uutisia vanhustenhoidon tilasta. Miten tällaiseen paikkaan sitten oikein pääsee? Brodkin huokaisee hiukan.
– Juuri tässä astutaan sote-viidakkoon. Lyhyesti sanottuna meille tullaan hyvinvointialueen kautta, ja tiettyjen kriteereiden pitää tällöin täyttyä, kuten että vanhus ei selviydy enää kotonaan edes kotihoidon turvin. Meille ei siis ole ohituskaistaa – mutta sitten taas omalla kustannuksella voi tietysti ostaa myös hoivakotipalvelua, Brodkin selittää.
Alkusysäyksenä toimii yhteydenotto oman hyvinvointialueen vanhusten hoidosta vastaavaan henkilöön. Toki vanhus voi itse toivoa pääsyä nimenomaan Hoivakoti Helenaan, ja toiveen voi kirjata myös hoitotahtoon.
– On varmastikin kaikille osapuolille hyvä ratkaisu, jos ja kun venäjänkielisiä vanhuksia ohjataan meille, koska täällä hoitajat osaavat venäjää. Monet asukkaat ovat tosin kaksikielisiä, mutta yleensä muistin heikentyessä jäljelle jää oma äidinkieli, sanoo Anna Tchervinskij.
Hoivakodin esitteessä mainitaan, että kullekin asukkaalle laaditaan yksilöllinen hoitosuunnitelma, ja että jokaisella vanhuksella on nimetty omahoitaja.
Suurin osa muistisairaita vanhuksia
Asiakaskunta koostuu noin 95-prosenttisesti muistisairaista. Pyörätuolissa istuen musiikkia kuuntelee tutun näköinen henkilö: ikonimaalari Liisa Kuningas, jota haastateltiin Aamun Koittoon 2023.
Kuningas sanoo viihtyvänsä hoivakodissa hyvin, ja sama pätee mitä ilmeisimmin myös Oksana-sairaanhoitajaan, joka on työskennellyt samassa paikassa 27 vuotta.
– Se kertoo varmasti jo aika paljon, etten ole vaihtanut työpaikkaa. Itse asiassa tämä ei ole niinkään työpaikka, vaan toinen koti, Oksana sanoo.
Sitten hän alkaa asetella Liisan hartiahuivia yhteiskuvaa varten.
Vaikka rauhallisen joulun odotuksen aikana asiaa on vaikea kuvitella, silti ortodoksisen maailman kahtiajako heijastuu omalla tavallaan myös tähän hetkeen. Moskovan patriarkaatin ja Ekumeenisen patriarkaatin välirikko on todellisuutta – samoin kuin Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, jota Moskovan patriarkaatti on asettunut tukemaan päämiehensä, patriarkka Kirillin johdolla.
Nykyään edellä mainittujen kirkkokuntien välillä ei ole ehtoollisyhteyttä.
– Se on surullista, niin surullista. Ja se koskee meitä kaikkia (ortodokseja), Anna Tchervinskij sanoo.
Sen sijaan Tchervinskij vakuuttaa, että kaikki halukkaat hoivakodin asukkaat saavat mahdollisuuden osallistua kotikirkon jumalanpalveluksiin ja ehtoolliseen niin halutessaan. Jumalanpalveluksia ja sakramentteja toimittaa isä Markus Kinkki.
– Jos hoitaja sanoo, että asukkaan pukeutuminen on huonona päivänä vaivalloista, niin vastaan, että asukas voi osallistua kotikirkon palvelukseen vaikka pyjamassa. Asu ei ole tärkeä, vaan se, että heidän hoitotahtoaan kunnioitetaan – ja monet ovat kirjanneet siihen nimenomaan halunsa osallistua ortodoksisen uskon harjoittamiseen.
Jefim Brodkin kertoo, että vaikka Hoivakoti Helenan kirkko ei ole Helsingin seurakunnan kirkko, se on osa Suomen ortodoksista kirkkoa ja toimii kanonisesti arkkipiispa Elian alaisuudessa. Hoivakodissa on käytössä Suomen ortodoksisen kirkon noudattama kalenteri, ja jumalanpalvelukset toimitetaan kuten missä tahansa seurakuntakirkossa. Jumalanpalveluksissa käytetään suomea ja kirkkoslaavia, koska asukkaissa on sekä suomen- että venäjänkielisiä.
Asukkaita ei jaotella sen mukaan, ovatko he kenties Helsingin ortodoksisen seurakunnan, Moskovan patriarkaatin alaisen Pyhän Nikolaoksen seurakunnan tai minkään Suomen seurakunnan jäseniä.
– Kaikki ovat meille tervetulleita niin asukkaiksi tai vierailemaan – riippumatta siitä, mihin kirkkoon tai seurakuntaan kuuluu tai on kuulumatta, Brodkin sanoo.
Työvoimaa on tarjolla
Annan mukaan Hoivakoti Helenassa ei kärsitä työvoimapulasta.
– Meille tarjoutuu töihin sekä venäläistaustaisia että ukrainalaisia hoitajia. Usein heille tulee yllätyksenä, että venäjän kieltä osaavina ja lähtömaansa ammatin perusteella he eivät voikaan sujahtaa tänne hoitotyöhön noin vain, vaan niin koulutuksen kuin kielitaidonkin täytyy olla kunnossa ja täyttää esimerkiksi Valviran kriteerit. Meillä työkieli on suomi, ja esimerkiksi kaikki potilaskirjaukset tehdään suomeksi.
Ortodoksisuus näkyy myös keittiön ruokalistalla: sen suunnittelussa huomioidaan paitsi vuoden kierto satokausineen, myös ortodoksisen kirkon juhlat ja paastoajat – toki asukkaille sopivalla tavalla. Ruokalistalta löytyy usein vanhuksille tuttuja, perinteisiä ruokia niin suomalaisesta kuin venäläisestäkin makumaailmasta.
Jotain kertonee sekin, että Hoivakoti Helena sijoittui Helsingin jaetulle ensimmäiselle sijalle THL:n valtakunnallisessa Kerro palvelustasi -asiakastyytyväisyyskyselyssä. Hoivakoti kertoo kuulumisistaan aktiivisesti myös sosiaalisessa mediassa.
Lucia vierailee tammikuussa
Uusi vuosi vaihtuu asukkaille vähän kuin huomaamatta. Nukkumaan mennään aikaisin ja toivotaan, ettei kotia ympäröivä kaupungin humu ja hälinä häiritse unta. Monen muistisairaan ajatukset kulkevat enemmän menneen kuin tulevan luo.
Tammikuun alussa 3.1. Suomen Lucia vierailee hoivakodissa ja teofanian juhlana toimitetaan kirkossa jälleen vigilia ja liturgia. Juuri jumalanpalveluksia ja hengellisiä keskusteluja asukkaat toivovat kaikkein eniten. Oma ortodoksinen kirkko ja sen traditiot ovat tärkeitä.
Toiveet toteutuvatkin tulevana vuonna: 14.1. 2025 lähtien alkavat seurakunnan toimittamat viikoittaiset jumalanpalvelukset Hoivakoti Helenan kirkossa tiistaisin klo 09.30, mikä on suuri ilo. Kaikki ovat tervetulleita mukaan.
Kristus syntyy – kiittäkää!
Pääkuva ylhäällä: 90-vuotias Pirkko Leukkunen eläytyy joulutunnelmiin ahkerien apulaisten kanssa.