– Unelmoikaa, unelmat toteutuvat! Luottakaa siihen, että se, mitä toivotte, tapahtuu, kun on aika.
Näin kuuluu on Liisa Kuninkaan viesti seuraaville sukupolville.
Ja vaikka kaikki haaveet eivät toteutuisikaan, ne antavat elämälle suunnan, jota kohden kulkea.
Liisa Kuninkaan oman maailman suunta avautui, kun hän astui aikuisena ensimmäisen kerran ortodoksiseen kirkkoon.
– Järkytyin, sillä en aiemmin ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista ja koskettavaa. Ikonien rukouksellinen rauha pysäytti minut täysin. Päätin ottaa lisää selvää ortodoksisuudesta ja ikonimaalauksesta. Tunsin sisälläni, että se on elämäni tehtävä.
Siihen aikaan – 1970- luvulla – ei ollut helppo löytää ikonimaalausopettajaa. Ikonimaalausryhmiäkään ei ollut seurakunnissa niin kuin niitä nykyään on. Kuten niin monet aikalaisensa, Liisa löysi tiensä Myllyjärven yhteisöön, hollantilaisen isä Robert de Caluwén oppiin. Myöhemmin Liisa toimi vuosia opettajana muille ikonimaalareille muun muassa kotonaan Iitissä ja pitkillä, jopa kolmen kuukauden maalauskursseilla Valamon luostarissa.
– Opettaessa oppii samalla itse ja saa olla tekemisissä muiden maalareiden kanssa. Se oli hyödyllistä ja tärkeää. En missään tapauksessa antaisi koskaan pois niitä vuosia, jolloin opetin. Ne ovat olleet suuri rikkaus ja lahja elämässäni, Liisa Kuningas sanoo.
Hän pohtii sitä suurta iloa, jota opettaminen hänelle monien vuosien aikana antoi.
– Olen kiitollinen siitä, että omat ikonini antoivat innostusta ja rukoukseen laskeutumisen riemua myös muille. Oli hienoa saada huomata, kuinka muut oppivat ja kasvoivat ikonimaalauksessa eteenpäin.
Ortodoksisuuden valoa
Yhdestä kirkkovierailusta avautunut kokemus on kuljettanut kohti ortodoksisuutta, joka Liisan mukaan on muuttanut hänen elämänsä kokonaan. Hän vertaa kokemusta tiimalasiin, joka yhtäkkiä käännettiin ylösalaisin.
Ortodoksisen kirkon kokonaisvaltainen kauneus, sen tradition antamat opit, ikonimaalauksen rinnalla vuosia kulkenut kirkkolaulu ja monet kirkon kautta elämään tulleet kohtaamiset ovat olleet sanomattoman arvokkaita.
Ortodoksisuus ja ikonimaalaus ovat kuljettaneet tutustumaan traditioon myös maailman muilla laidoilla. Pyhiinvaellus Tihvinän luostariin Tihvinän Jumalanäidin ihmeitä tekevän ikonin luo on ollut mieltä mullistava kokemus. Liisa kertoo, kuinka kyseinen Jumalanäidin ikoni on 1300- luvulta saakka ollut pyhiinvaelluskohde, kansan auttaja, suojelija ja esirukoilija sotien ja rauhan aikana.
Ikonilla on monessa mielessä ollut myös maailmanhistoriallista merkitystä. Esimerkiksi 1613 alkaneen Inkerin sodan päättymistä Stålbovan rauhaan pitää paikallinen traditio tämän ikonin ihmetekona. Liisa Kuningas muistuttaa myös siitä, kuinka ikoni katosi luostarista toisen maailmansodan aikana.
– Suomalainen Aune Jääskinen jäljitti sitä vuosikausia, kunnes hän löysi sen vuonna 1973 Yhdysvalloista, Chicagosta. Vuonna 2004 ikoni lahjoitettiin takaisin Tihvinän luostariin, missä se tänä päivänä on tärkeä pyhiinvaelluskohde.
Liisa muistelee omaa pyhiinvaellusmatkaansa Tihvinään. Häntä kosketti siellä suuri rukoilijoiden joukko. Tihvinän Jumalanäidin ikoni sijaitsi luostarin korkeiden portaiden päässä, joita pitkin monet rukoilijat etenivät polvillaan – joka askelelmalla rukousta lausuen.
– Näin teki muun muassa yksi seuraamani nainen. Kun hän pääsi ikonin eteen, hän alkoi huutaa omaa tuskaansa, rukoili apua. Suomessa reagoidaan harvoin niin voimakkaasti.
– Itse kiipesin myös ikonin luo, vaikka en kyennyt joka portaalla kumartumaan. Menin niin lähelle ikonia kuin uskalsin ja rukoilin. Ymmärsin jo silloin, että se hetki oli ainutlaatuinen, ainutkertainen. Se oli suuri, koskettava elämys.
Tämän jälkeen Liisa maalasi itse Tihvinän Jumalanäidin ikonin, joka yhä on hänen huoneessaan Helena-kodissa. Ikonin maalaaminen oli merkittävä kokemus.
– Keskityin siihen syvästi. Pyrin samaan siitä täsmälleen samanlaisen kuin alkuperäinen on.
Liisa Kuningas kertoo myös matkastaan Moskovaan, jossa suureen urheiluhalliin oli tuotu esille vanhoja venäläisiä ikoneja, hänelle tuttuja monista ikonikirjoista.
– Menin lähemmäs erästä isoa Jumalanäidin ikonia, mutta ikonin vieressä ikään kuin näkymätön seinä esti eteenpäin menoni. En päässyt enää askeltakaan edemmäs. Ikonin pyhyyden edessä oli nöyrryttävä pysähtymään.
Opettaja oppilaana
Ukrainalainen, Ranskassa asunut ikonimaalauksen opettaja Georgij Drobot on ollut Liisa Kuninkaalle tärkeä opettaja.
– Menin hänen luennolleen Valamon kansanopistoon. Se oli uskomaton kokemus. En ole koskaan nähnyt ja kuullut mitään niin syvää. Hän oli kuin yksi kirkon erämaaisistä. Silmät olivat hyvin tarkat näkemään ja huomioimaan asioita. Kun hän katsoi sinua, katse kulki syvälle sieluun saakka.
Liisa toivoi pääsevänsä Drobotin oppilaaksi. Vastaus kosketti.
– Kristuksen sanoja mukaillen hän sanoi: Joka minun tyköni tulee, sitä minä en heitä ulos.
Liisa hankki Pariisista asunnon ja kävi opettajansa kotona maalaamassa päivittäin. Kuningas muistaa rakkaudella Drobotin tavan opettaa. Tätä metodia Kuningas on kuljettanut mukanaan myös omien ryhmiensä maalaajille.
– Hän ei koskaan maalannut ikoniani, ei edes paljon sanonnut maalaamisestani mitään. Keskustelujen avulla hän kantoi minun omaa ymmärrystäni eteenpäin.
Kuninkaan mukaan Drobot jaksoi odottaa, että oppilaan oma rauha ja sen kautta nouseva ymmärrys kasvoivat kohti ikonin rukouksellisuutta.
– Joskus hän kannusti kertomalla, että minulla on kyky nähdä se, mitä ikoni tarvitsee. Se oli parasta mitä hän sanoi.
Liisa Kuningas kertoo, kuinka isä Robert de Caluwen opettamassa tekniikassa ikoni maalattiin valkoisen puupinnan päälle, joka maalatessa pääosin peitetään maaväreillä.
– Ranskalaisen opettajani mukaan valkoista, valoa, jota kohti haluamme kulkea, ei pidä kokonaan peittää. Se oli hänen tärkeä opetuksensa.
– Drobotin mukaan ikonia tulee maalata niin varovasti ja ohuelti, että valkoinen jää vielä muiden värien takaa aistittavaksi. Juuri valkoisen kuvastama valo kuljettaa meitä rukoukseen.
Pääsiäisen ilossa
Keväässä Liisa Kuningas odottaa pääsiäistä, joka on vuoden suurin juhla. Oma huone on Helena-kodissa aivan kirkon vieressä. Liisa kannustaa kaikkia osallistumaan pääsiäisyön palvelukseen.
– Mitään sen kauniimpaa ei maailmassa ole. Suuren paaston aikana käydään koko Kristuksen matka läpi, ja kaikki kirkastuu pääsiäisyönpalveluksessa.
Siitä Liisa Kuningasta muistuttaa itse maalattu, oman huoneen seinällä oleva ikoni Pyhät Mirhantuojanaiset Kristuksen haudalla.
Vuosien tuomalla varmuudella, pyhien ikonien ja kirkkolaulun matkassa kulkeneen Liisan ääni alkaa toistaa omin sanoin pääsiäisen juhlaan kuljettavia sanoja:
”Mirhaatuovat naiset ikäänkuin etsien päivää
kiiruhtivat muinoin varhain aamulla hautaan laskeneen Auringon luo,
joka on ennen aurinkoa ollut, | ja sanoivat toisillensa:
Oi ystävät! Tulkaamme, voidelkaamme hyväntuoksuisilla voiteilla
elämänantavaa, mutta haudattua ruumista.
joka on langenneen ja haudassa makaavan Aadamin herättänyt.
Lähtekäämme kiireesti, niinkuin tietäjät,
ja kumartakaamme Häntä, sekä tuokaamme Hänelle,
ei kapaloihin, vaan kuolinliinaan kääritylle lahjaksi yrttejä.
Itkekäämme ja huutakaamme:
Oi Herra, joka langenneille ylösnousemisen annat, herää ylös kuolleista!"
Pääsiäinen on Liisa Kuninkaalle hienoin juhla kaikista. Sen on osoittanut pitkä ikonimaalaukselle lahjoitettu elämä rakkaan ortodoksisen kirkon huomassa. Sen osoittaa myös suuri panostus, joka juhlan järjestämiseen laitetaan kaikissa ortodoksisissa kirkoissa ja kodeissa. Perinteet kulkevat mukana vuodesta toiseen.
Siinä riemussa Liisa Kuningas on 87-vuotiaana kiitollinen omasta elämästään, sen suomista syvistä kokemuksista ja lahjoista ikonimaalarina ja opettajana.
Tihvinän Jumalanäidin kunniaksi:
”Auringonkaltaisena ihmeellisesti kuvaasi kunnioittaen taivaan lahjana
me sinusta syntynyttä Kristusta, Jumalaamme, kiitämme ja sinua ylistämme
rukoile, oi Valtiatar varjelusta ja pelastusta kaikille, jotka rukoilevat
jumalallista Poikaasi kunniallisen ikonisi edessä, oi puhtain Neitsyt.”