Johannes Kastaja kastaa Kristuksen -ikoni
Ajassa

Teofania vahvistaa Kristuksen Jumalan Pojaksi, jonka edellä kulki Valon todistaja

Teofanian tapahtumat tuovat esiin paitsi Kristuksen aseman Jumalan poikana, myös Jeesuksen ja Johannes Kastajan ainutlaatuisen suhteen. Johdannossa Johanneksen evankeliumiin Sulhasen nöyrää ystävää kuvaillaan näin: ”Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli. Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” (Joh. 1:7-9). 
02.01.2024 - 16:13 | Teksti: Vladimir Sokratilin | Kuva: bpperry/iStock
Johannes Kastaja kastaa Kristuksen -ikoni

Tietoja Herran Edelläkävijästä ja Kastajasta Johanneksesta löytyy niin evankelistojen laatimista teksteistä kuin liturgisista teksteistä ja jopa ikoneista. Kirkko kunnioittaa pyhää Johannes Edelläkävijää juhlien hänen muistoaan hänen sikiämisensä, syntymänsä ja mestauksensa päivinä, mutta myös joka viikko tiistaisin.

Yhtä suurta kunniaa ortodoksisen kirkkovuoden kierrossa nauttii ainoastaan Jumalansynnyttäjä Neitsyt Maria, joka yhdessä Johannes Kastajan kanssa muodostaa niin sanotun esirukousryhmän Kristus Kaikkivaltiaan edessä kuuluisassa Deisis -triptyykki-ikonografiassa. Mikä oli siis pyhän Herran Edelläkävijän suhde Herraan Jeesukseen Kristukseen? Entä mikä oli hänen kilvoituksensa merkitys? Vastaus löytyy kristinuskon keskeisestä pyhästä kirjasta eli Evankeliumista. Jeesus todisti, että Johannes Kastaja on ”enemmänkin kuin profeetta” (Luuk.7:26). 

Herran Edelläkävijästä ja sanansaattajasta lähti liikkeelle ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta. Näin sai alkunsa Evankeliumin julistus: ”Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta” (Luuk. 16:16). Verrattoman suurena profeettana Johannes raivasi tien Herralle; Valolle, jonka todistaja hän itse oli.

Kuin profeetta Elia

Johannes oli ”Jumalan suuri mies”, joka oli täynnä Pyhää Henkeä (Luuk. 1:7,15). Johannes muistutti Vanhan liiton suurta profeettaa Eliaa niin ulkoisesti – hän pukeutui kamelinkarvavaatteeseen ja vyötti itsensä nahkavyöllä – kuin ankaran elämäntapansa puolesta: hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja (Matt.3:1-4). 

Nuoruudestaan asti Johannes kilvoitteli erämaassa. On todennäköistä, että hän varttui eräänlaisessa kilvoitusyhteisössä, joita oli siihen aikaan useitakin muun muassa Kuolleen meren seudulla.  

Kun koitti päivä, ”jolloin hänen oli määrä astua Israelin eteen”, Johannes esiintyi jo opetuslasten ympäröimänä maineikkaana opettajana ja oman kilvoitusyhteisönsä keulahahmona. Hänen äänensä kaikui ympäri Juudeaa. Hän kehotti mielenmuutokseen ja sisäiseen uudistumiseen, jonka ulkoisena merkkinä oli rituaalipuhdistautuminen ja syntien tunnustaminen (Mark. 1:4-). Johanneksen mukaan hän, joka ei elänyt totuudenmukaisesti, ei saanut kutsua itseään Aabrahamin lapseksi ja tulla siten osalliseksi Jumalan lupaamasta pelastuksesta. Johannes julisti totuutta ja opetti luoksensa tulleita, miten heidän tuli toimia elämän eri tilanteissa (Luuk.3). 

”Kirkkaalla liekillä palava lamppu”

Johanneksen julkisen kritiikin kohteeksi joutuneet fariseukset, lainoppineet, ylipapit ja kansan vanhimmat eivät uskoneet hänen sanaansa ja pitivät häntä jopa pahan hengen riivaamana. Johannes nuhteli myös neljännesruhtinas Herodesta ”tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja moitti häntä myös muista pahoista teoista” (Luuk. 3:19), mikä johti Johanneksen pidättämiseen ja surmaamiseen vankilassa. 

Rohkeudessaan, asialleen omistautuneisuudessaan ja tinkimättömyydessään Johannes ei pettänyt niiden odotuksia, jotka näkivät hänessä suurenmoisen profeetta Elian työn jatkajan. Johanneksen suurin työ oli aikalaistensa valmistamisessa ottamaan vastaan ”häntä itseään suuremman” Messiaan, Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen. 

Vaikka Johanneksen sanoma ei tavoittanut laajaa yleisöä, hän sai toimia Jumalan sanansaattajana ja todistajana: ”Johannes oli kirkkaalla liekillä palava lamppu, mutta vain hetken aikaa te halusitte nauttia hänen valostaan” (Joh.5:33). Myös Johanneksen marttyyrikuolema uskottiin ennakoivan Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemaa.

Asema Sulhasen ystävänä

Johannes Kastaja todistus on, että hän kertoi olevansa vasta edelläkävijä, vaikka monet kansan keskuudessa uskoivat hänet olevan itse Messias (Luuk. 3:15). 

Ollessaan virallisesti kuulusteltavana Johannes vastasi: ”Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja” (Joh. 1:26-27). 

Johanneksen jälkeen ”tuleva” kastaa Pyhällä Hengellä (Mark. 1:8) ja tulella (Matt. 3:11). Hän on Jeesus, jonka päälle Pyhä Henki laskeutui kasteensa yhteydessä: ”Johannes todisti: ´Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ´Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.” (Joh. 1:32-34). 

Vaikka Johannes kutsui Jeesusta ”Jumalan karitsaksi, joka ottaa pois maailman synnit” (Joh. 1:29), hän ei kuitenkaan ollut tietoinen siitä, kuinka tämä tulee toteutumaan, eikä osannut arvata, miksi Jeesus halusi ottaa kasteen häneltä (Matt. 3:13). 

Ottaakseen pois maailman synnit Jeesuksen tuli käydä kärsimystensä kasteen läpi, jonka eräänlaisena esikuvana Johanneksen toimittama kaste oli. Näin Herran piti täyttää Jumalan vanhurskas tahto (Matt. 3:15) ja pelastaa syntiset antautumalla sovitusuhriksi heidän puolestaan, kuten profeetta Jesaja ennusti ”Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa” (Jes. 53:11).

Messiasta odotettiin hartaasti

Johannes Kastajan ja Jeesuksen maanpäällisen elämän aikaan monet odottivat Messiaan tulevan oikeudenmukaisena ja tinkimättömänä tuomarina. Siksi hämmentyivät ja jopa pettyivät, kun Jeesus muistutti heitä (Matt. 11:2-6) Jesajan vanhasta profetiasta Messiaasta, joka ilmoittaa köyhille ilosanoman, parantaa niitä, joiden mieli on murtunut, julistaa vapautusta vangituille, lohduttaa kaikkia murheellisia ”antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan” (Jes.61:3). 

Johannes Kastajan seuraajien keskuudessa ei juurikaan ollut ymmärrystä siitä, mikä on Jeesuksen työn tarkoitus, ja mitä tarkoittaa Hengen kaste (Ap.teot. 18:25, 19:2). Syntyi jopa polemiikkia, jossa Johanneksen opetuslasten yhteisö katsottiin erilliseksi Jeesuksen opetuslasten joukosta eli alkukirkosta (Mk.2:18). Todistukseksi siitä, että Jeesus on ennustettu ja odotettu Messias, riitti viittaus Johanneksen omiin sanoihin: ”Hän on se, josta sanoin: ´Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.´” (Joh. 1:15). 

Sulhasen aitona ystävänä, joka koko sydämestään iloitsi Hänen tulostaan, Johannes väistyi nöyrästi: ”Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi” (Joh. 3:28-30). Lisäksi Johannes itse kehotti omia opetuslapsiaan seuraamaan Jeesusta (Joh. 1:35). 

Jeesus Kristus puolestaan ylisti Johannesta totuuden todistajana ja sanoi hänet olleen ”kirkkaalla liekillä palava lamppu” (Joh. 5:35). Vaikka Jeesuksen todistuksen mukaan ”yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi ”, ”kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän” (Matt. 11:11). 

Näin vähentämättä Johannes Edelläkävijän ja Kastajan pyhyyttä Jeesus osoittaa valtakuntansa lasten kunnian olevan suurempi kuin kenenkään Jumalan profeetoista. 

Pääkuva ylhäällä: Kristuksen kaste. Kuva: bpperry/iStock