Erityisesti Tampereen, Turun ja Saimaan ortodoksisissa seurakunnissa on aihetta iloon, mikäli asiaa tarkastellaan Suomen ortodoksisen kirkon tuoreiden jäsentilastojen valossa. Tampereen seurakuntaan kirjattiin koko kirkon suurin jäsenmäärän nousu eli 117 jäsentä, joten vuodesta 2023 (4 500 jäsentä) kasvua on kertynyt +2.67 %. Myös Turku jatkoi kasvuaan 60 jäsenellä, ja Saimaan seurakunnassa jäsenmäärä kääntyi kasvuun 18:lla jäsenellä.
Isä Andrei Sõtšovin mukaan Vaasan kappeliseurakunnan jäsenmäärä on kasvanut noin 20 % vuodesta 2018 vuoteen 2024. Kasvua on nähty niin maahanmuuttotaustaisten kuin katekumeeniopetuksen myötä liittyneiden suomen- ja ruotsinkielisten jäsenten joukossa.
– Tämä kertoo siitä, että kirkkomme vetoaa erilaisista taustoista tuleviin ihmisiin, jotka etsivät hengellistä kotia, isä Andrei toteaa.
Työ ukrainalaispakolaisten parissa alkoi Vaasan kappeliseurakunnassa vuonna 2022 Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
– Aloimme kutsua ukrainalaisia mukaan jumalanpalveluksiin ja lisäsimme heidän tarpeisiinsa vastaavia liturgisia käytäntöjä, kuten ukrainankielisiä rukouksia ja kaksikielisiä jumalanpalvelusesitteitä.
Vuonna 2024 toimintaa laajennettiin entisestään.
– Olemme luoneet ukrainankielisen verkkosivuston vaasaort.fi/ua, järjestäneet viime kuussa yhteistyössä Filantropia ry:n kanssa pyhiinvaelluksen Valamoon ja syventäneet yhteistyötä maahanmuuttoviranomaisten kanssa. Lisäksi olemme kehittäneet ukrainalaisten lasten ja nuorten tukemista järjestämällä heille koululaisjumalanpalveluksia ja keskustelukerhoja, isä Andrei kertoo.
Merkittäväksi haasteeksi isä Andrei mainitsee resurssien ja henkilöstön rajallisuuden. Vaasan kappeliseurakunnan alue kattaa Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan, joiden kasvukeskuksia ovat Vaasa, Seinäjoki sekä Kokkola-Pietarsaari.
– Mahdollisuus toimittaa säännöllisiä palveluksia sekä osallistua esimerkiksi katekumeeniopetukseen niin lähi- kuin etäopetuksena merkitsee erityisen paljon maantieteellisesti laajoilla ja harvaan asutuilla alueilla, hän toteaa.
Kaikki alkaa tervehtimisestä
Saimaan ortodoksinen seurakunta kirkkoherra, isä Bogdan Grosu huomauttaa, että jäsenkehitys ei ole riippuvainen ainoastaan siitä, kuinka hyvää työtä seurakunnassa on tehty. Asiaan vaikuttaa esimerkiksi muuttoliike ja väestön ikääntyminen.
– Uskon, että kaikissa seurakunnissa tehdään hyvää ja arvokasta työtä, isä Bogdan sanoo.
Isä Bogdan korostaa erityisesti uusien seurakuntalaisten lämpimän vastaanoton ja katekumeeniopetuksen merkitystä.
– Kirkkoon tai muihin toimintoihin tulijoita tervehditään ja yritetään tutustua heihin. Seurakunta on avoinna aina, ja työntekijöihin on helppoa ottaa yhteyttä – puhelinsoittoihin reagoidaan nopeasti. Meidän työyhteisössämme kirkko on osa identiteettiä.
Isä Bogdanin mukaan on oleellista, että seurakuntalaisia ei eriytetä omiin palveluksiinsa esimerkiksi kielen mukaan.
– Meillä palvelukset toimitetaan yhdistelmällä suomi ja muu kieli, esimerkiksi kirkkoslaavi. Kun maahanmuuttajia ei eriytetä muista, he integroituvat nopeasti seurakuntaan.
Isä Bogdanin mukaan vahvuuksia on myös seurakunnan itsenäisyys ja pieni koko.
– Sen seurauksena päätöselimissä vallitsee hyvä ilmapiiri: neuvoston ja valtuuston jäsenet ovat toimineet sopusoinnussa, ja päättäjät pyrkivät keskittymään kirkon ydintoiminnan turvaamiseen ja kehittämiseen. Hallintouudistuksen mietintä jää vähemmälle.
Saimaan ortodoksinen seurakunta tekee yhteistyötä muun muassa terveyspalvelujen tuottajien, muiden kristillisten yhteisöjen, kaupungin tai kunnan, Punaisen ristin, vastaanottokeskuksen ja koulujen kanssa.
Harkittu strategia kantaa hedelmää
Isä Vladimiros Rusanen Turun ortodoksisesta seurakunnasta kertoo, että jäsenmäärän kasvu on seurausta harkitusta strategiasta, jonka ytimessä ovat lapsiperheiden ja nuorten tarpeet sekä monikulttuurisuus. Turun Ortodoksisten Nuorten toiminta luo nuorille mahdollisuuden tutustua kirkon elämään ja löytää paikkansa yhteisössä.
– Painotamme myös lasten osallistamista kirkossa. Esimerkiksi jumalanpalvelusten yhteydessä järjestetään erikseen lapsille suunnattua ohjelmaa.
Isä Vladimiros painottaa myös vuorovaikutteisen katekumeeniopetuksen merkitystä.
– Katekumeeniopetus on entistä monipuolisempaa ja osallistavampaa, mikä edellyttää ymmärrystä siitä, millaisia ajankohtaisia kysymyksiä katekumeeneilla voi olla. Käytämme opetuksessa videoita, kuvia ja etäyhteysohjelmia.
Vahva vapaaehtoistoiminnan kulttuuri edistää yhteisöllisyyttä, jolloin pyritään huomioimaan yksilöiden erityistaidot ja mielenkiinnon kohteet.
– Olemme pyrkineet luomaan ympäristön, jossa eri kulttuuritaustoista tulevat jäsenet voivat löytää paikkansa yhteisössä. Erityisesti ukrainalaisten läsnäolo on ollut tärkeää, ja heidän osallistumisensa on myös tilaisuus rikastuttaa suomalaista ortodoksisuutta. Olemme pyrkineet edistämään arvostavaa ilmapiiriä, joka tukee kulttuurien välistä vuoropuhelua. Tämä on koko yhteisön kehittämistä, jolloin kaikkien ääni tulee kuulluksi, isä Vladimiros sanoo.
Kirkolla pitää olla ”veto- ja pitovoimaa”
Tampereen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Aleksej Sjöberg viittaa yllä mainittuihin ilmiöihin jäsenkehitykseen vaikuttavina tekijöinä. Myös isä Aleksej arvostaa alaistensa työtä hyvin paljon. Hän kehaisee isä Tuomas Kallosen ja Maria Hattusen erinomaista katekumeeniopetusta ja isä Andrei Sõtšovin aktiivista työtä ukrainalaisten keskuudessa – ja luettelee sitten nimeltä mainiten kaikki alaisensa erinomaisen työn tekijöinä.
Isä Tuomas Kallonen huomauttaa, että pelkkä positiivinen muuttoliike ei yksin riitä, vaan lisäksi kirkolta vaaditaan myös ”pitovoimaa” etenkin perheiden, lasten, nuorten ja nuorten aikuisten osalta – ja juuri tämä osa-alue on kehittynyt Tampereella eniten viimeisten vuosien aikana.
Kirkon ”hengellisen vetovoiman” myötä seuraa kirkkoon liittymisiä.
– Kasvanut kiinnostus ortodoksista kirkkoa kohtaan, ja erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa, on valtakunnallinen ja myös kansainvälinen ilmiö. Sen syitä ei voida tarkasti jäljittää, mutta arvelen jälkien johtavan Jumalaan. Olisiko niin, että Tuhlaajapojan uusi kotimaa kaukana Isän kodista (Luuk. 15:11-32) on joutunut hengellisen nälänhädän kouriin? Ja Tuhlaajapoika menee itseensä ja sanoo: "Ei, nyt minä lähden isäni luo." Tällaisia hengellisesti nälkiintyneitä tuhlaajapoikia ja -tyttöjä tulee jatkuvasti kirkon ovesta sisään tai ilmaisee kaipuunsa sähköpostin kautta.
Tampereen seurakunnan alueella onkin panostettu uusien jäsenten vastaanottamiseen.
– Eikä vain liittämiseen häthätää jäseniksi, vaan juurruttamiseen aktiivisiksi yhteisön jäseniksi. Tällaisina jäseninä he tarkoittavat myös papeille lisääntyvää työtä: he toivovat erilaisia toimituksia kuten kodinpyhityksiä, minkä lisäksi he osallistuvat säännöllisesti sakramentteihin.
Uusien tulokkaiden myötä erilaiset toimintapiirit ja vapaaehtoistyö elävät uutta kukoistuksen aikaa.
– Innostus ruokkii innostusta, ja vastaavasti apatia ruokkii apatiaa. Nykyään ihan "tavallisena" sunnuntaina on kirkko melkein täysi ja kirkkokahveilla ja tunnelma katossa. Tällaiset kokemukset vetävät ihmisiä mukaan yhä uudelleen.
Julkisuuskuvalla on merkitystä
Kirkon julkisuuskuvan merkitystä ei sitäkään ole syytä vähätellä.
– Ihmiset kaipaavat sitä, että ortodoksinen kirkko ammentaa omasta traditiostaan menemättä mukaan ajan muoteihin – mutta kirkko ei saa olla kaavoihin kangistunut, vaan kirkon elämän ytimessä on elävä Pyhän Hengen liekki, isä Tuomas Kallonen sanoo.
Monille kaunis kirkkomusiikki toimii johdattajana ortodoksiseen kirkkoon.
Yksi triviaali seikka saattaa liittyä jopa pyhäkön sijaintiin: merkitystä voi olla myös sillä, sijaitseeko kirkko vilkkaassa keskustassa vai laitakaupungilla. Moni satunnainen kulkija on astunut uteliaisuuttaan kauniiseen ortodoksiseen pyhäkköön – ja lopulta tullut jäädäkseen.
Isä Tuomas uskoo, että hengellisen etsinnän aalto on lyönyt nyt ensimmäisenä isoihin kaupunkeihin, mutta se käy vielä läpi koko Suomen.
– Ortodoksisen kirkon tarvitsee vain olla oma itsensä, olla tavoitettavissa, ovet auki ihmisten tulla, kännykät auki ihmisten saada yhteyttä, korvat auki kuulla ihmisten vaikeatkin kysymykset ja murheet, sydämet auki ottaa vastaan uusia yhteisön jäseniä ja hyväksyä yhteisön muutos jokaisen uuden jäsenen myötä, ja tärkeimpänä kirkon hengellinen aarrearkku auki ammentaa uutta elämää.
Tampereen alueelle on muuttanut satoja ukrainalaisia, joita palvellaan erilaisin sakramentin ja toimituksin – ja samalla heistä saadaan uusia seurakunnan jäseniä.
– Meillä Tampereella työ ukrainalaisten parissa ei ole ollut henkilöstöresurssisyistä niin laajamittaista ja etsivää kuin esimerkiksi Vaasassa. Toivomme mukaan seurakuntaan näinä päivinä avautuva kolmannen papin toimi ja sen menestyksekäs täyttäminen helpottaa tätäkin haastetta.
Vakautta, turvaa ja kauneutta
Kauhavalainen Essi Vallbacka, liittyi ortodoksiseen kirkkoon maaliskuussa 2024. Luterilaistaustaisen Vallbackan kiinnostus heräsi alun perin teologisten kysymysten kautta.
– Minua vetivät puoleensa myös kirkon vakaus, turva ja kauneus.
Omassa seurakunnassa Vallbackaa viehättävät aktiivinen seurakuntaelämä ja lämmin ilmapiiri. Kehittämistoiveitakin toki löytyy.
– Kaipaan lisää palveluksia sekä muita tilaisuuksia, joissa saisin tutustua paremmin seurakuntalaisiin. Kirkon kasvun kannalta näkisin hyvänä, että meillä olisi nykyistä enemmän pappeja, kanttoreita ja muita työntekijöitä.
Seinäjoella asuva Henna Turkki, 37, liittyi ortodoksiseen kirkkoon vuonna 2023. Ratkaisuun johti koko aikuisiän kestänyt ”totuuden etsintä”, ja jo ensimmäinen vigilia Vaasassa 2022 sinetöi päätöksen.
– Seurakuntalaiset ovat sydämellisiä ja ottavat uudet kirkon jäsenet avosylin vastaan. On suuri siunaus, että meillä Seinäjoella on oma rukoushuone, jossa toimitetaan kerran kuussa liturgioita sekä maallikkopalveluksia kahdesti kuussa. Toki toivoisin meidän saavan myös toisen liturgian kuussa.
Lisäksi Turkki on huomannut Seinäjoen Jumalanäidin suojeluksen rukoushuoneen alkaneen käydä ahtaaksi kappeliseurakunnan jäsenmäärän kasvaessa ja ortodoksisuudesta kiinnostuneiden määrän lisääntyessä.
– Toivoisin, että rukoushuoneemme saisi isommat ja toimivammat tilat.
Pääkuva ylhäällä: Turun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, isä Ioannis Lampropoulos toimittamassa teofanian aikaan. Kuva: N.L.