Vuonna 70 Tituksen johtama Rooman armeija valtasi Jerusalemin lähes viiden kuukauden piirityksen jälkeen. Vallattu kaupunki ryöstettiin, ja roomalaiset polttivat Jerusalemin toisen temppelin, jonka mukana tuhoutuivat juutalaisten arvokkaat sukuluettelot. Lähes koko kaupunki hävitettiin, ja ainoastaan Herodeksen palatsin tornit ja osa länsimuuria säästyivät. Hävityksessä katosi myös Herran risti. Keisari Hadrianuksen määräyksesta Jerusalem sai uuden nimen Aelia Capitolina, paikalliset karkotettiin kauemmas kaupungista ja kaupunkiin tuotiin uudisasukkaita. Monet pelastushistorian tärkeimmät paikat jäivät unholaan.
Kolme eri kertomusta
Pyhä keisari Konstaninos Suuri asettui 300-luvun alussa tukemaan kristinuskoa ja halusi löytää aineellisia todisteita evankeliumikertomusten tapahtumille. Hän käynnisti Pyhällä maalla laajamittaisen projektin tarkoituksenaan kartoittaa kaikki evankeliumiteksteissä mainittuihin henkilöihin ja tapahtumiin liittyvä ja suullisen perimätiedon varassa oleva tieto.
Projektin kunniapäälliköksi tuli keisarin äiti, leskikeisarinna Helena. Keisarin erityisen kiinnostuksen kohteena oli Herran risti, joka liittyi hänen valtakauttaan edeltävään ihmeeseen vuonna 312. Pyhällä maalla tehtyjen kyselyjen ja tutkimusten perusteella oli löydetty ja dokumentoitu muun muassa Herran syntymäpaikka Betlehemissä sekä Jerusalemissa Herran hauta, Golgata, Kristuksen taivaaseen astumisen paikka Öljymäellä, salaisen ehtoollisen huone ja Neitsyt Marian hauta.
Myös oletettu Herran risti löytyi kaivausten yhteydessä Golgatan kukkulalta. Sen löytymisestä on kolme eri kertomusta. Kaikki ne ovat yhteneväisiä siinä, että Herran ristin tunnistamiseen liittyi jokin ihme.
Vanhimmasta kertomuksesta on useita versioita, mutta kaikkien niiden alkulähteenä pidetään 300-luvulla Gelasius Kesarealaisen kirjoittamaa Kirkon historiaa. Päivän synaksarionin mukaan Herran risti löytyi puretun roomalaisten rakennelmien ja irtomaan alta – samoin kuin Herran kanssa Golgatalla teloitettujen ryöväreiden ristit. Tunnistaakseen aidon Kristuksen ristin Jerusalemin patriarkka Makarios († 333) ehdotti, että vakavasti sairas nainen koskee niihin kaikkiin vuorotellen. Kosketettuaan yhtä kolmesta rististä nainen parani, ja ihmeen kautta tunnistettu Herran risti tuotiin kansan kunnioittavaksi.
Toinen kertomus ajoittuu 300-400 -lukujen vaihteeseen. Sen mukaan kuollut mies heräsi henkiin, kun Herran risti kosketti vainajaa. Tarinan kolmas versio syntyi Syyriassa 400-luvun alkupuoliskolla. Sen mukaan Herran risti olisi löytynyt jo 100-luvulla, ja löytäjä olisi ollut keisari Claudiuksen vaimo. Kertomuksen mukaan risti olisi pysynyt piilotettuna aina 300-luvulle saakka.
Lukuisat kirkolliset lähteet mainitsevat Pyhältä maalta löydetyt Herran ristin palaset ja niiden kunnioittamisen reliikkeinä aina 300-luvun puolivälistä alkaen. Mainintoja löytyy eri puolilta silloista kristikuntaa.
Risti nostettiin esille kaikkien nähtäville
Herran ristin löytymisen vuosiluvusta ei ole tarkkaa tietoa, mutta sen oletetaan ajoittuvan vuoteen 325 tai viimeistään seuraavaan. Olettamus perustuu tietoihin, että pian kyseisen ajankohdan jälkeen rakennettiin useita Herran ristille omistettuja pyhäkköjä, joissa Ristin ylentämisen päivänä toimitettavat jumalanpalvelukset noudattivat jerusalemilaista kaavaa.
Herran pyhän ja eläväksi tekevän ristin ylentämisen juhlan vietto liittyi alun perin toiseen merkittävään tapahtumaan, jota vietettiin Jerusalemissa vuosittain: 13. syyskuuta vuonna 334 vihittiin käyttöön Golgatan ja Herran haudan välittömään läheisyyteen rakennettu valtava basilikakirkko.
Jerusalemin patriarkka Makarios kantoi vihkimyksen jälkijuhlan päivänä eli 14. syyskuuta Herran ristin pyhäkköön uskovien kunnioitettavaksi. Kookkaan ristin pystyyn nostaminen kaikkien nähtäväksi tallentui kyseisen juhlan ikonografiaan.
Juhlan suosio leviää kristikunnassa
600-luvulta peräisin olevan pääsiäiskronikan mukaan ristin ylentäminen olisi toimitettu ensimmäistä kertaa syyskuussa vuonna 334. Vuosisadan lopussa ristin ylentämisen juhla oli Jerusalemissa jopa yhtä suosittu kuin pääsiäinen ja Jumalanäidin ilmestyksen juhla. Säilyneiden kertomusten mukaan sitä vietettiin osana pyhille paikoille nousseiden pyhäkköjen vihkimisjuhlia.
Jo 500-luvulla ristin ylentämisen juhla sai yleiskristillisen luonteen, ja se ohitti suosiossaan jerusalemilaisten pyhäkköjen vihkimisjuhlat. Kun Jerusalem hävitettiin vuonna 614, Herran risti jäi pitkäksi aikaa persialaisten haltuun. Ristin ylentämisen juhla levisi ympäri kristikuntaa myös ilman yhteyttä Jerusalemin pyhäköihin.
Entistä tunnetummaksi juhla tuli, kun Bysantin keisari Herakleios sai voiton persialaisista ja toi Herran ristin Konstantinopoliin maaliskuussa vuonna 631. Tapahtuman muistoa vietetään vuosittain 6. maaliskuuta sekä ristinkumartamisen sunnuntaina.
Kuriositeettina voidaan pitää juhlan ristiriitaista ikonografiaa, joka nojautuu silti todellisiin tapahtumiin. Reliikkinä Herran risti on yksi ja ainoa. Sen kokoa voidaan arvioida vaikkapa evankeliumin kertomusten valossa: kidutettu, kärsinyt ja uupunut Herra ei jaksanut kantaa sitä koko matkaa Golgatalle asti.
Juuri tämä risti löytyi, ja se nostettiin kansan kunnioitettavaksi Jerusalemissa joka vuosi. Ensimmäinen ristin ylentämisen juhla kuvataan joissakin ikoneissa siten kuin sitä vietettiin Jerusalemin patriarkka Makarioksen aikana.
Kuitenkin muualla kuin Jerusalemissa kyseisenä päivänä kirkoissa ylennettiin esimerkiksi alkuperäistä Herran ristiä sisältäviä ristinmuotoisia reliikkilippaita tai tavallisia papin käsiristejä. Tämä käytäntö on puolestaan vaikuttanut esimerkiksi venäläisen (novgorodilaisen) juhlan ikonografiaan: Jerusalemin tapahtumat esitettiin sen mukaan, miltä ne näyttivät sikäläisissä jumalanpalveluksissa, joissa luonnollisen kokoisen Herran ristin sijaan pappi ylensi käsiristin – ja siksi historiallista tapahtumaa esittävissä ikoneissa patriarkka Makarios onkin saanut käsiinsä Herran ristin sijaan pienehkön papin käsiristin.