Tietokirjailija Timo Lehtosen muhkea teos Karjalan kadonneet kirkot ja tsasounat saa mielen sekä nöyräksi että hartaaksi: nöyräksi sen valtavan työmäärän edessä, joka tietojen etsimiseen ja niiden esille tuomiseen on tarvittu ja hartaaksi sen edessä, kuinka ihmiset jo vuosisatoja sitten ponnistelivat rakentaakseen asuinyhteisöönsä kirkon tai edes vaatimattoman tsasounan palvellakseen Herraansa.
Vaatimattomimmillaan tsasouna muistutti pientä hirsiaittaa ja toisaalta vauraan kylän tai lahjoittajan kustantama tsasouna oli kuin keskikokoinen kirkko kohti korkeuksia kohoavine liekkikupoleineen ja silmää hivelevine taidokkaine koristeleikkauksineen. Mukana kirjassa on yli kolmen sadan pyhäkön ohella myös yli sadan kalmiston vaiheet.
Teos johdattaa meidät matkalle vuosisatojen taakse Karjalan pyhien ortodoksisten rakennusten luo ja esittelee ne pitäjä pitäjältä ja kylä kylältä. Vaikka itselläni ei ole sukusiteitä Karjalaan, niin silti uppouduin kirjan vietäväksi kuin huomaamatta. Pääsin kulkemaan vuosisatojen takaiseen kadotettuun maahan omassa lukutuolissani istuen.
Joillekin kirja voi olla nostalgiamatka menetettyyn Karjalaan ja joillekin matka menneiden sukupolvien hartauselämään. Teosta voi tutkia myös kirkkoarkkitehtuurin näkökulmasta, koska sivuille on löydetty lukuisia rakennuspiirustuksia ja paljon vanhoja valokuvia pyhäköistä.
Karjalan pyhäköt ovat vuosisatojen ajan kärsineet sodista. Milloin niitä poltettiin kostoksi idän ja lännen sodissa ja milloin tykistötuli tai lentopommit moukaroivat niitä. Kirja näyttää talvi- ja jatkosodan tuhoja varsin konkreettisesti, koska sotien ajan SA-kuvien vertailupohjana on runsaasti kuvia sotia edeltävältä ajalta.
Jotkut pyhäköt ehdittiin korjata ja palauttaa mahdollisuuksien mukaan talvisotaa edeltävään asuunsa jatkosodan asemasotavaiheessa. Surullista on nähdä ihmisten pyrintöjen valuneen hiekkaan. Salmin komea Pyhän Nikolauksen kirkko vihittiin uudelleen käyttöön 18.6.1944, vain kahta päivää ennen uutta ja nyt lopullista lähtöä Karjalasta. Korjauksen jäljiltä uutuuttaan hohtava kirkko jäi vihollisen haltuun.
Ansaittua tunnustusta
Kirjailija ehti onneksemme saada riittävästi tietoja Venäjän arkistoista ennen niiden sulkeutumista Ukrainan sodan myötä. Painettujen lähteiden ohella kirjailija on hyödyntänyt harvinaisia aineistoja niin kotimaasta kuin Venäjältäkin. Kirjan lopussa olevat monipuoliset hakemistot kartuttavat teoksen tietomäärää entisestään.
Tietokirjailija Timo Lehtosella on lukuisia aiempiakin meriittejä. Esimerkiksi kirjassaan Vaienneet kellot hän käsitteli autonomian ajan sotilaskirkkoja. Kertomansa mukaan hän valmistelee parhaillaan kirjaa Aunuksen pyhäköistä ja niiden kohtaloista vuosina 1939–1944.
Uuttera työ ortodoksisen kirkkoperinteen tutkimisessa ja tallentamisessa näkö- ja kuulovamman lannistamatta on saanut myös ansaitsemaansa virallista tunnustusta. Arkkipiispa Leo myönsi Lehtoselle toukokuussa 2022 Pyhän Karitsan ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkin.
Timo Lehtonen: Karjalan kadonneet kirkot ja tsasounat, T:mi Timon Tieto 2022, 416 s.
Seppo Simola on historiaan erikoistunut vapaa kirjoittaja.