Vaikka tämä akatistoksista ensimmäinen sijoittuu kirkkovuodessa suureen paastoon omalle lauantailleen, sitä toimitetaan monesti muulloinkin ja erityisen hyvin se sopii veisattavaksi jouluhartautena kodeissakin vaikkapa Jumalanäidin päivänä 26. joulukuuta. Teksti alkaa Neitseen Marian ilmestyksen eli Kristuksen sikiämisen kuvauksella, mutta pian ollaan jo Vapahtajan syntymäluolassa:
”Paimenet kuulivat enkelten laulaen ylistävän Kristuksen syntymää, ja kiiruhtaessaan ikään kuin paimenen luo he kohtasivat hänet Maria-äidissä laiduntaneena viattomana Karitsana ja veisasivat hänelle:
’Iloitse, Karitsan ja Paimenen Äiti; iloitse, järjellisten lampaiden tarha... Iloitse, sillä kaikki taivaassa riemuitsee maan kanssa; iloitse, sillä kaikki maan päällä oleva karkeloi taivaan kanssa... ’”
Enkelten ja paimenten jälkeen saapuvat tietäjät:
”Nähdessään Jumalan ohjaaman tähden tietäjät seurasivat sen valoa, ja se lyhtynään he etsivät väkevää Ruhtinasta. Saavuttuaan Saavuttamattoman luo he iloitsivat veisaten hänelle: ’Halleluja!’
Kaldealaiset näkivät Neitseen käsivarrella hänet, joka kädellään on luonut ihmisen. Vaikka Hän olikin ottanut orjan muodon, he ymmärsivät hänet Valtiaaksi ja riensivät lahjoin häntä palvelemaan ja lausumaan Siunatulle:
’Iloitse, laskemattoman tähden Äiti; iloitse, salaisen päivän koitto... iloitse, sinä, joka näytät meille ihmisiä rakastavan Herran, Kristuksen...´
Toteuttaen ennustukset sinusta tietäjät palasivat Babyloniin ja Jumalan Hengessä saarnasivat sinusta, Kristuksesta, kaikille, mutta jättivät turhanpuhuja Herodeksen, joka ei ymmärtänyt veisata: ’Halleluja!’”
Akatistos seuraa pyhän perheen vaiheita pakolaisina Egyptiin, jonka epäjumalat eivät kestä Valkeutta, joka saapuu sen pimeyteen pienokaisena. Tämä viittaa profeetallisesti aikaan, jolloin Egyptistä tulee yksi varhaiskirkon keskuksista:
”Vapahtaja, loistaessasi Egyptissä totuuden valoa sinä karkotit valheen pimeyden, sillä voimaasi kestämättä sen epäjumalat kukistuivat ja niistä vapautuneet huusivat Jumalansynnyttäjälle:
’Iloitse, ihmisten oikeaan johdattaja; iloitse, pahojen henkien kukistaja... Iloitse, meri, joka hukutit henkisen faraon...’”
Vaikka levysoittimestani löytyy tänäkin vuonna Bob Dylanin Christmas in the Heart ja Jussi Björlingin O Helga Natt, pärjäisin nykyisin ilman niitäkin. Akatistos kiteyttää kaiken olennaisen ilman suurta paatosta, ja tekee Kristuksen ihmiseksitulon mysteerin osallistuttavaksi yhdessä kaikkien pyhien kanssa rukouksen kautta. Meidät syntiset ja epävireiset otetaan ilolla ja rakkaudella mukaan taivaalliseen kuoroon!
Jos syystä tai toisesta ei ole mahdollisuutta päästä joulukirkkoon, kannattaa kokeilla kotona Jumalansynnyttäjän akatistosta, vaikka vain säkeitä lukien, jos veisaaminen ei suju. Teksti löytyy paitsi ONL:n julkaisemasta rukousvihkosta, myös mobiilihartauskirjasta osoitteesta www.onl.fi.
Valoisaa Vapahtajan syntymäjuhlan aikaa tämän ikiaikaisen ”joululaulun” sanoin ja sävelin!
”Nähtyämme oudon synnytyksen karttakaamme maailmaa ja suunnatkaamme mielemme taivaaseen, sillä tämän tähden Jumala ilmestyi nöyränä ihmisenä maan päälle tahtoen saattaa korkeuteen ne, jotka hänelle veisaavat: ’Halleluja!’
Kuvaamaton Sana oli täydellisesti alhaalla olevien keskellä silti ylhäällä olevia jättämättä, sillä jumalallinen alaslaskeutuminen ei ollut paikallista siirtymistä vaan syntymistä Jumalan valitsemasta Neitseestä, joka kuuli:
’Iloitse, äärettömän Jumalan sija; iloitse, kunniakkaan salaisuuden ovi. Iloitse, uskottomien epäilemä sanoma; iloitse, uskovien varma kerskaus.
Iloitse, sinä, joka kannoit kerubi-istuimella olevaa; iloitse, sinä, serafien saattama loistava asumus. Iloitse, sinä, jossa vastakohdat yhtyvät; iloitse, sinä, jossa neitsyys ja äitiys kohtaavat.
Iloitse, sinä, jonka kautta lainrikkomus mitätöitiin; iloitse, sinä, jonka kautta paratiisi avattiin. Iloitse, Kristuksen valtakunnan avain; iloitse, iankaikkisten hyvyyksien toivo.
Iloitse, morsian, aviota tuntematon!’”