Ensimmäinen kosketukseni ristisaattoon oli Tito Collianderin Ristisaatto -romaani, jonka luin koululaisena 1970–80-luvun taitteessa. Se raotti oven kiehtovaan, ennen tuntemattomaan maailmaan. Muutamien vuosien kuluttua kuulin, että ristisaattoja järjestettiin Suomessakin. Uusi ortodoksiystäväni kutsui mukaan itärajan tuntumassa kiertävään saattoon, ja tartuin tilaisuuteen hetkeäkään epäröimättä. Seuraavat pari viikkoa vierähtivät ikoneja kantaen Ilomantsin seurakunnan pölyisillä kyläteillä.
Tuona vuonna mukana oli myös kuvausryhmä, ja dokumentti ristisaatosta esitettiin TV:ssä seuraavana keväänä pääsiäisen aikoihin. ”Olen Teille kateellinen”, kommentoi arvostettu venäjän kielen ja kirjallisuuden professorini ohjelman nähtyään. Nuo sanat painuivat mieleeni. Minä toisen vuosikurssin opiskelija, olin löytänyt jotain, mitä professorini kadehti.
Perinteisessä heinäkuun Jumalansynnyttäjän Konevitsalaisen ikonin ristisaatossa Lintulan sisarten ja talkooväen osa ei ole vaeltaa saaton mukana ristiä seuraten, ikoneja kantaen, vaan valmistaa tie – saniais- ja kukkamatto – Jumalanäidille ja häntä kunnioittavalle saattoväelle. Se on rakkaudenosoitus Jumalanäidille ja vieraanvaraisuuden osoitus saattoväelle.
Ristisaatto ilmentää jotain olennaista kristittynä elämisestä. ”Minä olen tie”, sanoo Kristus. Oma henkilökohtainen ristisaattomme, elämämme kristittynä, alkaa kastealtaan ääreltä, kun kasteristi pujotetaan kaulaamme. Kuljemme Kristuksen johdattamina, Häntä etsien, Hänen luokseen pyrkien, välillä Hänen kantaminaan, joskus eksyenkin.
Matka käy elämän mutkittelevaa ja pölyistä tietä. Alamäkeen on petollisen helppo kulkea, kun taas kauneimmat näkymät ja kokemukset avautuvat raskaimpien ylämäkien jälkeen.
Kesän ristisaatot tarjoavat oivan tilaisuuden toteuttaa konkreettisesti kristityn kutsumusta tiellä kulkemiseen, ristin kantamiseen. Yksikin päivä irrallaan omasta arjesta ja sen huolista, irrallaan älylaitteista ja jatkuvasta somettamisesta, antaa myös mielelle tilaa vaeltaa, levätä ja rukoilla, kurkottaa askelen verran lähemmäs Jumalaa.
Meille kristittyinä tuo askel voi olla elintärkeä. Pysähtyminen merkitsee taantumista, kuolemaa. Kutsumuksemme on pysyä liikkeellä ja vaalia sisimmässämme psalminkirjoittajan asennetta: ”Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.”
Toim. huom.
Ristisaatto Valamosta Lintulaan toteutuu tänäkin vuonna, mutta tällä kertaa Jumalanäidin Kazanilaisen ikonin löytämisen juhlapäivänä, eli torstaina 8. heinäkuuta. Ikonista ja juhlasta voit lukea lisää päivän synaksarionista: https://ort.fi/kirkkokalenteri/20210708
Ristisaattopäivä alkaa aamupalveluksella ja liturgialla Valamon luostarin pääkirkossa kello 06:00 ja kävelijät lähtevät kohti Lintulaa kello 07.30. Laivalla kulkevien lähtö tapahtuu luostarin laiturista kello 10:00. Huomaathan, että laivapaikat on varattava etukäteen Valamon myyntipalvelusta.
Perillä Lintulassa ollaan noin kello 13:00. Ensin toimitetaan rukoushetki, jonka jälkeen halukkailla on mahdollisuus ruokailuun. Kello 14.30 toimitetaan aktistos Jumalanäidille. Laivalla kulkevat palaavat Valamoon kello 17.30, kävelijät noin kello 19:00 mennessä. Laivassa toimitetaan paluumatkalla ehtoopalvelus.
Toinen kesäinen ristisaatto toimitetaan Lintulassa maanantaina 26. heinäkuuta. Pyhittäjämarttyyri Paraskevan tsasounalle lähdetään kello 12:00. Kyseinen ristisaatto sopii hyvin esimerkiksi lapsiperheille, sillä kävelymatka on lyhyt. Reitti ei ole kuitenkaan esteetön, sillä se kulkee metsäpolkuja pitkin.
Uspenie-kvartetti konsertoi Lintulan kirkossa heti pyhittäjämarttyyri Paraskevan ristisaaton jälkeen eli 26.7. kello 14:00. Konserttiliput tulee varata ennakkoon: lintula.konsertti@gmail.com tai Maria Matsilta numerosta 040 5554702 (klo 16:00 jälkeen).