”Minäkin haluan! Miksen saanut samanlaista? Tuo toinen on hienompi!” huudahtaa lapsi osoittaen sisarensa uutta paitaa ja omaansa, joka sekin on upouusi.
Jumala ei ole kateellinen, itserakas eikä kunnianhimoinen. Hän etsii jokaista ihmistä tämän kaikilla teillä. Näin opetti pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen, yksi 1900-luvun rakastetuista pyhistä.
Pyhän Siluanin oppilas, pyhä Sofroni, kirjoittaa kirjassaan Hengestä ja elämästä:
”Meidän ei koskaan tule verrata itseämme kehenkään toiseen. Jokainen meistä, aivan vähäinenkin, on Ikuisen edessä suuri. Jumala luo rakastavan ja ainutkertaisen suhteen jokaiseen ihmispersoonaan.”
Kaikkia elämän paloja ei voi valita itse, vaikka moneen asiaan voimmekin vaikuttaa. Pystymme myös valitsemaan – tahtomaan Jumalan tahtoa, etsiytymään Hänen suuntaansa. Pyhä Sofroni sanoo, että jos nöyrästi ja yksinkertaisesti etsimme Jumalan tahtoa, Hän ilmaisee sen meille. Tässä luottavaisessa tavassa lähestyä Jumalaa on ehkä jotakin lapsenomaista.
Jumala jakaa lahjojaan kaikille. Kun eletään kirkon yhteydessä, kaikkien ja aivan kaikkialla on mahdollista oppia tuntemaan Jumala. Tämä ei riipu olosuhteista ja elämänpaloista, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. Kaikilla ei ole samanlaista paitaa, eikä elämä istu samanlaiseen kuosiin. Silti Jumala rakastaa kaikkia ikuisella, ainutkertaisella rakkaudella, ja Jumalan käskyt ovat kaikille samat. Jokainen voi rakastaa Jumalaa ja pyrkiä toteuttamaan Hänen käskyjään.
Valkeuden vaate kuuluu kaikille
Lasteni kasteista on jäänyt mieleen vastakastetun vauvan pukeminen kastepukuun samalla kun kirkossa lauletaan ”Anna minulle säteilevä vaate”. Tämä valkeuden vaate on kaikille sama. Ihmisten elämänpolut muotoutuvat erilaisiksi. Yhdenkään ihmisen elämästä ei todeta tai ajatella välinpitämättömästi ”ihan sama” – rakkaudessaan Jumala aina etsii ihmistä, luotuaan. Kirkossa, Kristuksen ruumiissa, on monia erilaisia jäseniä. Jokainen on arvokas, ”Ikuisen edessä suuri”.
Apostolien paasto päättyy, ja 29. kesäkuuta juhlimme pyhiä apostoleita Pietaria ja Paavalia, sitä seuraavana päivänä kaikkia muitakin apostoleja, kirkon pilareita.
”Heidän äänensä käy yli kaiken maan, heidän sanansa maailman ääriin”, kuuluu pyhien Pietarin ja Paavalin juhlan prokimeni. Juhlan kontakissa Jumalasta puhutaan ainoana sydänten tuntijana. Jumala etsii ihmistä kaikkialla, jokaiseen Hän luo rakastavan ja ainutkertaisen suhteen.
Kristus, joka rakkauden siteillä liitit yhteen apostolisi,
sido niillä myös meidät, uskolliset palvelijasi, lujasti yhteen sinun kanssasi
ja Jumalansynnyttäjän esirukouksien tähden anna meidän täyttää sinun käskysi
sekä vilpittömästi rakastaa toisiamme,
oi ainoa ihmisiä rakastava.
(Rukous rakkauden enentämiseksi, Orologion ja rukouskirja)
Jämförelser lägger hinder i vägen för kärleken
”Jag vill också ha! Varför fick jag inte en likadan? Den där är finare!” ropar ett barn och pekar på sin systers nya skjorta och på sin egen, splitterny även den.
Gud är inte avundsjuk, inte själviskt egenkär eller äregirig. Han söker varje människa på alla hennes vägar. Så undervisade helige Silouan av Athosberget, en av de mest älskade heliga personerna på 1900-talet.
Helige Sofronij som var elev till helige Silouan skriver i sin bok Hengestä ja elämästä (De Vie et d’Esprit i finsk översättning) att vi inte någonsin skall jämföra oss själva med någon annan. Var och en av oss, även den alldeles lilla, är stor inför den Evige. Gud skapar en kärleksfull och unik relation till varje person, säger helige Sofronij.
Det går inte att välja fritt alla livsbitar, även om vi kan påverka i mångt och mycket. Vi har även förmågan att välja – att vilja det som Gud vill, att söka oss i riktning mot Gud. Helige Sofronij säger att om vi ödmjukt och enkelt söker Guds vilja, visar Han den för oss.
Gud delar sina gåvor åt alla. I livet i kyrkans gemenskap är det möjligt för alla överallt att lära känna Gud. Det beror inte på omständigheter eller livsbitar, för Gud tar inte hänsyn till person. Alla har inte likadana skjortor – livet sitter inte i samma storlek och form för alla – men Gud älskar var och en av oss med en evig, enastående kärlek. Guds bud är också desamma för alla. Varje människa kan älska Gud och sträva till att följa Hans bud.
Från mina barns dop minns jag särskilt stunden då det nydöpta lilla barnet kläddes i dopklänning medan det sjöngs ”Giv mig en ljusets klädnad” i kyrkan. Denna ljusets dräkt är densamma för alla. Människornas livsvägar blir olika. En människas liv blir inte i någons fall förbigånget med ett likgiltigt ”det och detsamma” – i sin kärlek söker Gud alltid människan, sin skapelse. I kyrkan, Kristi kropp, finns det många olika lemmar. Varje människa är värdefull – ”stor inför den Evige”.
Apostlarnas fasta tar slut och den 29 juni firar vi de heliga apostlarnas Petrus och Paulus fest. Följande dag firas alla de övriga apostlarna, kyrkans pelare.
”Över hela jorden nådde deras röst och till världens ändar deras ord”, sjungs prokimenon för festen för apostlarna Petrus och Paulus. I festens kontakion omtalas Gud som den ende som känner människohjärtan. Gud söker människan överallt, till var och en skapar Han en kärleksfull och unik relation.
Du, Kristus, förenade dina apostlar med varandra med kärlekens band. Förena även oss, dina trogna tjänare, med dig, och lär oss på Gudsmoderns förbön att lyda dina bud och uppriktigt älska varandra, du ende människoälskande.
(Bön om kärlek, Ortodoxa böner 2019, 32–33)