Olemme yllättyneitä, mutta vähän ylpeitä, kun Suomi julistetaan maailman onnellisimmaksi maaksi. Kesän alussa sen teki World Happiness Report, YK-järjestelmään kuuluva tutkimus. Pari viikkoa sen jälkeen Helsinki todettiin yhdeksi parhaista kaupungeista. Vaikka Pisa-tutkimuksen tulokset eivät enää liene ihan huippua, tiedämme koulumme kuuluvan kaikkein tuloksellisimpiin. Maamme menestyy monen mittarin mukaan yhteiskuntaelämän eri alueilla.
Arvostettu uutislehti The Economist julisti vuonna 2013 Pohjolan maailman malliksi – kansikuvassa komeili The Nordic Supermodel (suom. pohjoismainen huippumalli). Suomen tilastollinen onnellisuus perustuu tähän pohjoismaiseen menestystarinaan. Sen osia ovat tasavertainen koulutus päiväkodista yliopistoon, yleinen terveydenhuolto, hyvä turvallisuus ja vähäinen rikollisuus, alhainen korruptio, henkilökohtaiset vapaudet ja sukupuolten tasa-arvo. Selviytyminen korona-vitsauksesta korostaa näitä etuja, ja kasvattaa eroa yhteiskuntiin, joissa järjestys ei ole yhtä mallikas. Voimmeko nyrpistää nenää niille, jotka ”eivät osaa hoitaa asioitaan” yhtä hyvin?
Tiedämme epäkohtia kaikilla mitatun onnen alueilla. Kannamme huolta siitä, kuinka monen hyvän asian kehitys onkaan epävarma.
Ihmiskunnan enemmistöön verrattuna olemme kuitenkin hyvinvointivaltio. Onnellisuutemme osaset eivät ole tilastoharhaa. Voimmeko tuudittautua onneemme, kun nautimme eduista, jotka ovat kuin unta useimmille ihmisille? Onko onnellisuudellamme jotain tekemistä evankeliumin autuuden kanssa (Matteus 5:3-11), jonka runoilija-kirjailija Pentti Saarikoski suomensi ”tosi onnellisuudeksi”?
Vanhan testamentin maailmassa onnellisuus on hyvää järjestystä, laillisuutta, tervettä järkeä ja aineellista hyvinvointia. Se näkyy maallisessa menestyksessä, ”niinkuin öljypuun vesat ovat sinun lapsesi sinun pöytäsi ympärillä” (Ps.128:3).
Oikeasti onnellinen on se, joka kykenee astumaan sisälle Jumalan valtakuntaan. Se, jotka nyt näyttää onnettomalta, se, jota emme minään pitäneet, osoittautuukin autuaaksi (Jes. 53:3).
Tyhjät kädet ovat vapaat ottamaan vastaan. Tarvitseva avaa oven avulle. Jos ei luule tietävänsä kaikkea, voi löytää uutta valoa oman lokeron ulkopuolelta. Kristuksen tähden houkka huutaa julki hyvinvoinnin ulkokultaisuuden.
Tilastollinen onnellisuus on yhteiskunnan saavutus. Se antaa tasaveroisia lähtökohtia ihmisarvoiseen elämään. Se on uskomme mukaan Jumalan tahdon mukaista. Mutta se ei ole autuutta, tosi onnellisuutta. Onnellisuuden rakenteet ovat rakennustelineitä oikeaa edistystä varten. Kuinka käytämme pohjoismaista huippumallia – nostammeko nokkaamme ihmiskunnan mallinukkena, vai havahdummeko etsimään oikeaa onnea?