Blogi

Maailman onnellisin maa – voiko tähän uskoon tuudittautua, ja jopa nyrpistellä meitä "huonommille"?

Suomen tilastollinen onnellisuus perustuu pohjoismaiseen menestystarinaan.
10.09.2021 - 01:02
Isä_Heikki_Huttunen_blogikuva
Isä Heikki Huttunen

Olemme yllättyneitä, mutta vähän ylpeitä, kun Suomi julistetaan maailman onnellisimmaksi maaksi. Kesän alussa sen teki World Happiness Report, YK-järjestelmään kuuluva tutkimus. Pari viikkoa sen jälkeen Helsinki todettiin yhdeksi parhaista kaupungeista. Vaikka Pisa-tutkimuksen tulokset eivät enää liene ihan huippua, tiedämme koulumme kuuluvan kaikkein tuloksellisimpiin. Maamme menestyy monen mittarin mukaan yhteiskuntaelämän eri alueilla.

Arvostettu uutislehti The Economist julisti vuonna 2013 Pohjolan maailman malliksi – kansikuvassa komeili The Nordic Supermodel (suom. pohjoismainen huippumalli). Suomen tilastollinen onnellisuus perustuu tähän pohjoismaiseen menestystarinaan. Sen osia ovat tasavertainen koulutus päiväkodista yliopistoon, yleinen terveydenhuolto, hyvä turvallisuus ja vähäinen rikollisuus, alhainen korruptio, henkilökohtaiset vapaudet ja sukupuolten tasa-arvo. Selviytyminen korona-vitsauksesta korostaa näitä etuja, ja kasvattaa eroa yhteiskuntiin, joissa järjestys ei ole yhtä mallikas. Voimmeko nyrpistää nenää niille, jotka ”eivät osaa hoitaa asioitaan” yhtä hyvin?

Jokaisen mieleen tulee tosiasioita, jotka heti kyseenalaistavat kiiltokuvan. Näemme ympärillämme törkeän paljon kylmyyttä, välinpitämättömyyttä, osattomuutta ja epätoivoa. Onnellisen systeemin sisällä piileksii onnettomuus.

Tiedämme epäkohtia kaikilla mitatun onnen alueilla. Kannamme huolta siitä, kuinka monen hyvän asian kehitys onkaan epävarma.

Ihmiskunnan enemmistöön verrattuna olemme kuitenkin hyvinvointivaltio. Onnellisuutemme osaset eivät ole tilastoharhaa. Voimmeko tuudittautua onneemme, kun nautimme eduista, jotka ovat kuin unta useimmille ihmisille? Onko onnellisuudellamme jotain tekemistä evankeliumin autuuden kanssa (Matteus 5:3-11), jonka runoilija-kirjailija Pentti Saarikoski suomensi ”tosi onnellisuudeksi”?

Vanhan testamentin maailmassa onnellisuus on hyvää järjestystä, laillisuutta, tervettä järkeä ja aineellista hyvinvointia. Se näkyy maallisessa menestyksessä, ”niinkuin öljypuun vesat ovat sinun lapsesi sinun pöytäsi ympärillä” (Ps.128:3).

Evankeliumi haastaa vanhan sovinnaisuuden. Jeesus julistaa, että onni ei synny maallisen järjestyksen mukaisesti, vaan sen tuolla puolen, jopa sitä vastaan. Onni ja menestys tässä maailmassa kääntyvätkin päälaelleen. Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi. (Matt. 19:30)

Oikeasti onnellinen on se, joka kykenee astumaan sisälle Jumalan valtakuntaan. Se, jotka nyt näyttää onnettomalta, se, jota emme minään pitäneet, osoittautuukin autuaaksi (Jes. 53:3).

Tyhjät kädet ovat vapaat ottamaan vastaan. Tarvitseva avaa oven avulle. Jos ei luule tietävänsä kaikkea, voi löytää uutta valoa oman lokeron ulkopuolelta. Kristuksen tähden houkka huutaa julki hyvinvoinnin ulkokultaisuuden.

Tilastollinen onnellisuus on yhteiskunnan saavutus. Se antaa tasaveroisia lähtökohtia ihmisarvoiseen elämään. Se on uskomme mukaan Jumalan tahdon mukaista. Mutta se ei ole autuutta, tosi onnellisuutta. Onnellisuuden rakenteet ovat rakennustelineitä oikeaa edistystä varten. Kuinka käytämme pohjoismaista huippumallia – nostammeko nokkaamme ihmiskunnan mallinukkena, vai havahdummeko etsimään oikeaa onnea?

Isä_Heikki_Huttunen_blogikuva
Isä Heikki Huttunen

Palvelen Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa venäjänkielisen työn pappina. Minut löytää usein Pyhän Kolminaisuuden kirkosta Helsingin empirekeskustasta. Olen toiminut seurakuntapappina ja ekumeenisissa tehtävissä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Katselen kirkkoamme espoolaisesta ja ilomantsilaisesta näkökulmasta. Perheeseeni kuuluvat uskonnonopettajapuolisoni Leena, kaksi aikuista lasta puolisoineen sekä pian kouluikäinen lapsenlapsi.