Ammatillisesti hoidettujen museoiden työntekijät ovat sitoutuneet noudattamaan kansainvälisen museoneuvoston ICOMin vuonna 1986 määrittelemiä museotyön eettisiä sääntöjä. Suomeksi museotyön eettiset periaatteet ilmestyivät ensimmäisen kerran 1989. Uusin, päivitetty versio on vuodelta 2021 (https://icomfinland.fi/app/uploads/2022/05/ICOM-Museotyon-eettiset-saannot.pdf).
Suomen ortodoksinen kirkkomuseo RIISA on ammatillisesti hoidettu museo, jossa toimimme ICOMin eettisten sääntöjen mukaan. Itse asiassa asiakirja sisältää sarjan kansainvälistä museoalaa ohjaavia periaatteita, jotka heijastavat koko museoinstituution perusteita ja ammatillisen toiminnan käytänteitä. Lähtökohtana on tietysti näkemys siitä, että museo on voittoa tavoittelematon pysyvä instituutio, joka toimii yhteiskunnan ja sen kehityksen hyväksi. Sen toimintaan kuuluu aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön tutkimus, kerääminen, konservointi, tulkinta ja näytteille asettaminen.
Eettisten sääntöjen ensimmäisen periaatteen mukaan museon ”hallintoelimet sekä strategisesta johdosta ja valvonnasta vastaavat henkilöt ovat velvollisia suojelemaan ja edistämään tätä perintöä ja siihen kohdistettuja inhimillisiä, aineellisia ja taloudellisia voimavaroja”. Toiminnan keskiössä on siis kulttuuriperintö, ei mikään yksittäinen organisaatio – ei museokaan – saati yksittäiset ihmiset. Sama idea sisältyy myös vuonna 2022 laadittuun ehdotukseen Suomen ortodoksisen kirkon kulttuuriperintöstrategiasta. Siinäkin fokus on kulttuuriperinnön hoitamisessa ja suojelussa, ja toisarvoista on yhteisesti kulttuuriperintönä pidetyn omaisuuden omistajuus.
Museon tavoitteena ei siis ole haalia esineitä omistamisen ilosta, vaan kokoelmien kartunta perustuu museotyön periaatteisiin, jotka on kirjattu tarkemmin museon kokoelmapoliittiseen ohjelmaan. Se on toimintaohje, joka koskee kokoelmien hankkimista, hoitamista ja käyttöä. Kulttuuriperintöalan asiantuntijoina työmme ei niin ikään perustu oman tai museon edun tavoittelemiseen, vaan ammatilliseen vastuuseen ja velvollisuuksiin. Museoammattilaisten velvollisuutena on jakaa tietonsa ja kokemuksensa sekä edistää kulttuuriperintöön liittyvän tiedon tutkimusta. Velvollisuutena on myös huolehtia kulttuuriperinnön säilymisestä ja vastaavasti varjella sitä tuhoutumiselta esimerkiksi ehkäisevän konservoinnin keinoin. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että varmistetaan esineiden säilymiselle suotuisat olosuhteet ja pyritään estämään niiden vaurioituminen. Meidän pitää katsoa omaa nenäämme pidemmälle eli suojella myös tulevien sukupolvien kulttuuriperintöä.
Museoammattilaisen asiantuntijuus ei siis ole suhmurointia, vaan se perustuu tutkittuun tietoon, lainsäädäntöön ja ammattietiikkaan. Näiden lähtökohtien lisäksi työtämme ohjaa kunnioitus ortodoksista kirkkoa ja sen ainutlaatuista kulttuuria kohtaan. Museon ja kulttuuriperintöyhteisön välinen vuoropuhelu edistää sekä kirkon hallinnon toimivuutta että kirkon jäsenten hyvinvointia.