Niin sanottu kakkamyrsky osui kohdalleni. Itse aiheutettuna. Ja tarpeettomasti, huomautti puoliso. Puutuin nimittäin erääseen some-keskusteluun ja totesin, että kauhisteltuun aiheeseen liittyy enemmän kuin yksi näkökulma, kuten politiikka. Ei siihen sen enempää tarvittu.
Varmaan meissä kaikissa piilee pieni lahkolainen. Tarve olla oikeassa ja pelko, että epäilys kaataa koko totuuden. Siksi kakkamyrskyn kohteeksi joutuminen on hengellisesti hyödyllistä. Se auttaa entistä paremmin tajuamaan, että näkemyksiä ja kokemuksia on useita, ja vaikka niitä kaikkia ei osaisi arvostaa, ihmisiä pitää kunnioittaa. Maalittaminen on väärin ja jopa rikollista. Mutta myrsky voi toimia vastalääkkeenä oikeassa olemiseni refleksille ja ylemmyydentunteelleni. Ainakin papille hyödyllistä.
En yllättynyt äärireaktioista. Mutta en aikaisemmin tullut ajatelleeksi niiden kaikupohjaa. Tässä tapauksessa asia-argumentit olivat kovin ohuita. Suomalaista tapahtumasarjaa kommentoitiin muissa maissa laadittujen yliampuvien ja virheellisten väitteiden perusteella. Vaihtoehtoisten faktojen. Raamattua käytettiin tuntematta, mitä pyhät kirjoitukset ovat ja mitä ne sisältävät. Tajusin, että tosiasiat ja uskon asiat olivat tässä tapauksessa vain pintasilaus: hyvä syy suuttua ja pistää hyrrä pyörimään.
Mistä myrsky sitten kumpuaa? Ulkopuolisuus uudesta kotimaasta, sen kielistä ja julkisesta sanasta kertovat kodittomuudesta – ja ehkä eksymisestä isossa maailmassa. Monimutkaisuus huutaa selitystä. Uudet ja oudot ilmiöt ja erilaiset ajattelutavat saavat selityksensä, kun niitä katsoo mustavalkoisten lasien läpi. Ortodoksinen usko monoliittina, jonka sisälle ei pääse, mutta jota voi käyttää lyömäaseena, antanee sekin turvaa vääryyttä vastaan.
Kirkossa emme voi vain kohauttaa olkapäitämme näille ilmiöille. On toki huolehdittava siitä, ettei hörhötys valtaa temppeliä, kuten eräällä capitoliumilla vuosi sitten. Mutta tuomitseminen ja ylenkatse eivät auta ketään. Kuinka avata kirkon uskoa ja pyhää Raamattua meille kaikille enemmän kuin ulkokuoren verran? Liturgian alussa, alttariin astuttuaan pappi kääntyy kansaa kohti ja sanoo Vapahtajan sanoin: ”Rauha olkoon teille kaikille”. Siitä olisi hyvä jatkaa.