Eläkkeellä oleva pohjoiskarjalainen monitaituri Lauri Karhapää ei ole jäänyt laakereillaan lepäämään eikä vaivojaan valittelemaan, vaan on kehittänyt taitojaan edelleen ja opetellut uusia tekniikoita. Karhapäällä on roppakaupalla hyviä ideoita, joita hän myös toteuttaa taitavasti.
– Isä on ahkera ja auttavainen, aina tekemässä jotakin, kuvailee Lauri Karhapäätä hänen tyttärensä Jenna.
Hän kertoo isänsä olevan myönteisesti ajatteleva ihminen, joka näkee asioissa aina niiden valoisatkin puolet, ja jolla on usein pieni pilke silmäkulmassaan.
Kädentaidot kulkevat suvussa
Työuransa Lauri Karhapää teki rakennustöiden parissa. Eräällä työmaalla oli esimies kerran tokaissut, että "Lassi se tekköö vaikka pellistä housut, kun vaan kokonumeron sannoo!"
Hänen uutteruudestaan ja rakennusalan kattavasta osaamisestaan on osoituksena hänen johtamiensa työmaiden määrä. Karhapää oli viimeisimmäksi 32 vuotta Timanttimiehet-rakennusurakoitsijan palveluksessa, ja sinä aikana hänellä oli vastuullaan tuhansia työmaita. Hän on pyörittänyt yhtä aikaa useampia työmaita ja itsekin osallistunut töihin.
Tuupovaaran Sonkajanrannalla syntynyt Karhapää kertoo olevansa seppäsukua jo neljännessä polvessa. Suvusta löytyy myös nikkarointitaitoa ja kivitöitten osaamista. Ne hommat sujuvat Lauriltakin.
Perhekeskeinen neljän lapsen isä ja seitsenkertainen ukki on asunut pitkään Kontiolahden Puntarikoskella, mutta yhteydet Sonkajanrannalle ovat säilyneet. Suvun perinteiden vaaliminen ja erityisesti Johannes Karhapäähän eli pyhään Johannes Sonkajanrantalaiseen liittyvät asiat ovat Laurille läheisiä ja tärkeitä. Hänellä on paljon sukunsa perimätietoa, jota hän on jakanut etenkin nuoremmille sukupolville. Lisäksi hän on muun muassa laittanut kuntoon Ilomantsissa Kokonniemen kalmistolla olevan Karhapään sukuhaudan muistomerkit.
Karhapään seppäsuvun kunniakkaita perinteitä jatkaa isänsä tapaan puukkoja ja kirveitä tekevä Laurin poika Juhani Karhapää. Hänen tekemänsä puukko oli yleisön suosikki Metsästys ja Kalastus -lehden Suuressa puukkokilpailussa vuonna 2021.
Kalikkatauluja omalla tekniikalla
Kaikissa Lauri Karhapään kädentöissä on ainutlaatuinen idea. Niissä on paljon symboliikkaa, joka ei välttämättä avaudu yhdellä vilkaisulla. Mielenkiintoa herättävät työt kestävät pidempääkin katselua.
Viime vuosina Karhapää on tehnyt itse kehittelemällään tekniikalla kalikkatauluja. Niitten materiaalina ovat esimerkiksi kelosta, haavasta ja koivusta omatekoisen koneen avulla pilkotut palikat, jotka on saatu lohkeamaan puunsyiden mukaisesti. Ne antavat tauluille elävän ja luonnollisen pinnan. Kalikoiden lisäksi teoksissa voi olla yksityiskohtana vaikkapa karhun kynsi tai villisian hammas.
– Näissä on pääosassa puun olemus. Kahta samanlaista kalikkataulua ei tule. Näitä on mennyt paljon lahjoiksi, ja niitä tehdessäni olen aina miettinyt saajaa, että mitkä asiat ja paikat ovat hänelle tärkeitä, selvittää Karhapää.
– Yli sata näitä on tullut tehtyä ja sellaiset 6 000 kalikkaa niihin on mennyt. Suurimmassa taulussa on 740 kalikkaa.
Karhapään abstraktit eli todellisuutta pelkistävät teokset vaativat katsojalta kykyä tehdä tauluista oma tulkintansa, jotta niiden aihe ja sisältö avautuvat. Hyvänä vihjeenä ovat kalikkateosten nimet, kuten Ikimetsä, Kiehiset ja Karhunpolku.
Metsään menevä mies
Kalikkatauluissa näkyy Lauri Karhapään vahva luontosuhde ja rakkain harrastus, metsästys. Hän kuuluu omintakeiseen metsästysseura Tolkeen Äijiin, jonka jäseniä yhdistää luonnon ja perinteiden kunnioittaminen. Metsästys Lari-pystykorvan kanssa Lieksan ja Ilomantsin saloilla on Karhapään sydäntä lähinnä, mutta tutuiksi hänelle ovat tulleet myös metsästysretket Viroon ja Venäjän Karjalaan.
– Metsä kirkkoni olla saa, siteeraa Karhapää Immi Hellénin tunnettua runoa puhuessaan metsän merkityksestä elämässään.
Pääkuva ylhäällä: Lauri Karhapää esittelee tekemiään Polku-sarjan kalikkatauluja, joihin kuuluu esimerkiksi Sianpolku. Kuva: Harri Tuunanen