Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherroista pisimpään linnoituksen pappilatalossa asui rovasti Arseni Razumov. Hän muutti Tuusulasta pappilaan 22.10.1921 ja asui siellä vuonna 1948 tapahtuneeseen eläköitymiseensä saakka.
Arseni Vladimirovič Razumov syntyi 28.5.1872 papin poikana Aunuksen kuvernementissa Pudožin kaupungissa. Hän opiskeli Aunuksen hengellisessä seminaarissa, jonka kurssin hän suoritti erinomaisin arvosanoin. Opintojen päätyttyä vuonna 1893 hänet nimitettiin lukkariksi Petroskoin katedraalikirkkoon.
Hän toimi myös laulunopettajana Aunuksen hiippakunnan naisopistossa sekä laulunopettajana Aunuksen hengellisessä seminaarissa. Arseni Razumovin voidaan siis päätellä olleen musikaalisesti lahjakas. Avioliiton tuleva Lappeenrannan kirkkoherra solmi Lodejnoe Polen (Lotinanpellon) kaupungissa syntyneen papintyttären Anastasia Stefanovnan kanssa. Heidän ainokaisensa Nina Arseneva syntyi 8.1.1898.
Papiksi Arseni Razumov vihittiin 8.12.1896 Petroskoin katedraalikirkkoon. Joulukuun 12. päivänä 1896 hänet määrättiin papiksi Suomen suuriruhtinaskuntaan, Tuusulan Hyrylässä olevan venäläisen varuskunnan kirkkoon, jossa hän aloitti työnsä tammikuussa 1897. Itse kirkkorakennus oli väliaikainen ja väistyi muutaman vuoden jälkeen uuden sotilaskirkon tieltä. Uusi kirkko vihittiin käyttöönsä 1.10.1900 kenraaliadjutantti Nikolai Bobrikovin läsnä ollessa. Sotilaspappi Razumov osallistui Pyhän Nikolaoksen muistolle omistetun pyhäkön vihkimiseen muun runsaslukuisen papiston kanssa.
Vuodet kuluivat, ja vuonna 1916 isä Arseni sai rovastin arvon. Perheen ja seurakunnan rauhallinen elämä muuttui kuitenkin totaalisesti Venäjän vallankumouksen myötä. Hyrylän varuskunta oli siirtynyt ensimmäisen maailmansodan puhjettua rintamalle ja kolmantena toukokuuta 1918 paikalle saapunut valkoisen armeijan edustajat sulkivat kirkon aseilla uhaten ja veivät avaimet mukanaan.
Rovasti Razumov jäi Tuusulaan ja huolehti suljetusta kirkosta, joka annettiin jälleen kirkolliseen käyttöön vuonna 1921. Pian tämän jälkeen oli edessä muutto Lappeenrantaan.
Lappeenrannan seurakunta oli rovasti Razumovin tullessa kirkkoherraksi pääosin venäjänkielinen, väkiluvultaan vähäinen ja taloudelliselta asemaltaan heikko. Vuoden 1920 tilastojen mukaan seurakuntaan kuului kaikkiaan 534 henkeä, läsnä oli vain 143 henkeä, poissaolevia 141, Neuvosto-Venäjällä noin 130 henkeä ja ulkomaan kansalaisia 120 henkeä. Seurakunnan alue oli laaja: Lappeenrannan kaupungin lisäksi siihen kuuluivat Ruokolahti, Rautjärvi, Lappee, Lemi, Luumäki, Suomenniemi, Savitaipale ja Taipalsaari. Seurakunnan elämä keskittyi käytännössä Lappeenrannassa sijaitsevan kirkon ympärille.
Tässä vaikeassa tilanteessa tuore kirkkoherra kiinnitti huomionsa kaupungin keskustassa sijainneeseen Lappeenrannan venäläisen kansakoulun kiinteistöön ”miljoonaomaisuuteen”, kuten rovasti kiinteistöä luonnehti. Koulu oli oppilaitoksena menettänyt merkityksensä: oppilaita oli 5-7 henkeä ja vuodeksi 1927 odotettiin vain kolmea venäläisten pakolaisten lasta.
Rovasti Razumovin ideana oli muuttaa koulun tiloja vuokrattaviksi liiketiloiksi ja näin saada tuloja seurakunnalle, jota uhkasi lakkauttaminen ja liittäminen osaksi Viipurin ortodoksista seurakuntaa. Tämä olisi merkinnyt säännöllisten jumalanpalvelusten muuttumista kerran kuukaudessa toimitettaviksi, kirkollisveron huomattavaa nousemista ja kaikkien käytännön toimien vaikeutumista.
Koulun johtohahmot Maria Wolkoff ja opettajatar Aleksandra Abramovskaja vastustivat kuitenkin kiivaasti kirkkoherran yrityksiä saada seurakunnan talous kuntoon ja kiistivät seurakunnan omistusoikeuden kiinteistöön. Tilanne johti voimakkaisiin ristiriitoihin seurakunnassa. Kärjistyneessä tilanteessa Maria Wolkoff kannattajineen yritti saada rovasti Razumovin oikeudessa syytteeseen ja vähintään siirtymään toiseen seurakuntaan.
Vähitellen tilanne helpottui. Rovasti Razumovin sinnikkäiden ponnistelujen ansiosta seurakunta sai omaisuutensa hallintaansa. Luokkatiloja muutettiin vuokrattaviksi liikehuoneistoiksi ja seurakunta alkoi saada tarvitsemiaan tuloja. Vuonna 1925 näitä tuloja oli koulukiinteistöstä jo 41 464 markkaa 50 penniä vuodeessa. Kirkkoherran laskelmien mukaan tuottojen odotettiin kasvavan vuoteen 1928 mennessä 100 000 markkaan asti.
Tuotot tulivat todella tarpeeseen, sillä seurakunnan työntekijät olivat aiemmin saaneet palkan valtion varoista, mutta vuonna 1923 palkanmaksu päättyi ja seurakunta velvoitettiin maksamaan palkat itse. Lisäksi kirkko ja pappilatalokin vaativat peruskorjausta huonon kuntonsa takia.
Tarmokkaalla toiminnallaan rovasti Arseni Razumov pelasti Lappeenrannan seurakunnan itsenäisyyden ja sai sen talouden kuntoon. Hänen aikanaan seurakunta eli suhteellisen hiljaista ja osin sisäänpäin kääntyneen venäläisen yhteisön elämää. Jumalanpalvelusten toimituskieli oli edelleen kirkkoslaavi, joskin palveluksia toimitettiin harvakseltaan myös suomeksi.
Osittain rovasti Razumovin aikana elettiin vielä menneessä maailmassa, esimerkiksi vuoden 1928 kesällä saarnassaan liturgian yhteydessä kirkkoherra Razumov käsitteli keisarillisen perheen murhan kymmenvuotismuistoa. Jumalanpalveluksissa hän esirukouksissa muisti Aleksanteri III:tta, Nikolai II:ta sekä muita keisarillisen perheen edesmenneitä jäseniä, mutta yhtälailla pappilatalon seurakunnalle lahjoittanutta Varvara Šešunovaa tämän testamenttimääräyksen mukaisesti.
Kokeneena vanhana sotilaspappina kirkkoherra Arseni Razumov toimitti jumalanpalveluksia läpi sotavuosien, ja kirkko sekä pappila välttyivät pommitusvaurioilta. Vuoden 1940 pääsiäinen jäi kuitenkin kirkossa viettämättä, koska kirkkoherra Razumov oli evakuoitu Suomenniemelle, jossa hän evakkotalossa toimitti vain pääsiäisen aamupalveluksen. Sotavuosien aikana hän kirjasi jumalanpalveluskirjaan erään vigilian kohdalle ”rukoilijoita vähän pommituksen takia”.
Ortodoksisella papistolla ei ollut vielä tuolloin eläkeikää ja papisto jatkoi ikääntyneenäkin viroissaan terveyden ja voimiensa mukaan. Rovasti Razumov oli ehdottanut jo vuonna 1925 Suomen ortodoksisen papiston kokouksessa ikääntyneen papiston ja pappien leskien lepokotien perustamista Valamon ja Konevitsan luostareihin. Hanke ei koskaan edennyt. Hän itse jatkoi kirkkoherran virassa 76-vuotiaaksi.
Syyskuun 13. päivänä vuonna 1948 pappilatalon pihasta lähti muuttokuorma kohti Helsinkiä, missä rovasti Razumov kuoli 26.1.1951. Hänet siunattiin Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkossa ja tuotiin haudattavaksi Lappeenrantaan ortodoksiseen hautausmaahan. Tammikuun 30. päivänä 1951 vanhat seurakuntalaiset saattoivat pitkäaikaisen paimenensa linnoituksen kirkosta tammikuisessa lumipyryssä läpi kaupungin, Lappeenrannan ortodoksiselle hautausmaalle. Lappeenrannan kirkkoon lukuisia tekstiilejä erilaisilla kirjontamenetelmillä valmistanut ruustinna Anastasia haudattiin miehensä viereen neljä vuotta myöhemmin.
Pääkuva 1 ylhäällä: Rovasti Arseni Razumov linnoituksen kirkon edessä saattamassa hautaan lappeenrantalaisen kauppiaan poikaa Vasilij Skalovia (taiteilija Vilho Siime) 7.8.1934. Kuva: Muusa Savijärven kokoelmat
Pääkuva 2 ylhäällä: Pääsiäisvastaanotto Razumovien luona linnoituksen pappilassa 1930-luvulla. Seurakuntalaisten lisäksi kuvassa ovat kaikki pappilan asukkaat: pöydän ääressä ruustinna Razumovan vasemmalla puolella on tytär Nina ja rovastin oikealla puolella lukkari (kanttori) Nikolaj Sergeevič Kamenskij, joka oli myös pappilan pitkäaikainen asukas kanttorin huoneistossa vuosina 1903-1939. Takarivissä toinen oikealta on pappilan ja kirkon vahtimestari Semjon Vahromeev. Kuva: Muusa Savijärven kokoelmat