Turkulainen Loviisa Jalonen osallistuu monin tavoin kotiseurakuntansa toimintaan. Hän käy aktiivisesti kirkossa ja on työskennellyt kesätyöntekijänä ja kirkkovahtina. 21-vuotiaalla Jalosella on nyt painavaa sanottavaa Suomen ortodoksisen kirkon nuorisotyöstä:
– Ei ole tarpeeksi teologista sisältöä. Kristus puuttuu.
Jalonen liittyi ortodoksiseen kirkkoon Lasaruksen lauantaina vuonna 2024 pohdittuaan pitkään, mikä hengellinen yhteisö tuntuisi omimmalta. Hengellinen nälkä on yhä kova, mutta Jalosesta tuntuu, että ainakaan seurakunnan nuortenilloissa se ei tyydyty riittävästi.
– Pizzailtoja ja muuta kivaa kyllä järjestetään, mutta niissä on niukasti kristinuskoon liittyvää asiaa, paitsi ruokarukous.
Jalonen työskenteli marraskuussa kirkolliskokousstuerttina Valamossa ja tapasi siellä nuoria eri puolilta Suomea. Moni heistä jakoi Jalosen mielipiteet. Hänen mukaansa nuoret kokevat, että kirkko aliarvioi heitä.
– Vanhemmat sukupolvet eivät aina oikein usko, että teologia kiinnostaisi nuoria.
Loviisa Jalonen toivoo, että nuorille olisi samanlaista toimintaa kuin aikuisillakin on: kivoja raamattupiirejä ja ortodoksisia piirejä. Aikuisten vastaavat piirit tuntuvat hänestä kuitenkin etäisiltä. Niihin on korkea kynnys.
Ortodoksisten nuorten liiton (ONL) viime syksynä julkistaman kyselytutkimuksen mukaan Jalonen ei ole ajatustensa kanssa yksin. Sen mukaan nimenomaan 15-34 -vuotiaat nuoret ja nuoret aikuiset toivovat toimintaa, joka olisi suunnattu juuri heidän ikäisilleen.
Teemailtoja syvällisyyttä kaipaaville
– On hyvin ilahduttavaa, kun nuoret janoavat kirkon opetusta. Samoin iloitsen siitä, että nuoret puhuvat toiveistaan avoimesti – kaikki ovat yksilöitä, joilla on erilaiset tarpeet, ja meidän on löydettävä keinot vastata niihin, sanoo Turun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Ioannis Lampropoulos.
Hän kertoo myös, että Turussa alkaa syksyllä katekumeeniopetus, joka on suunnattu erityisesti 14–18-vuotiaille nuorille.
Samoilla linjoilla on myös isä Tuukka Rantanen Pohjois-Suomen ortodoksisesta seurakunnasta. Hän on tehnyt nuorisotyötä vuodesta 2014 Oulussa.
– Iloitsen kovasti, että nuorilla on hengellistä kaipuuta, isä Tuukka sanoo.
Viime aikoina media on uutisoinut etenkin nuorten miesten kasvaneesta kristillisyydestä. Vuonna 2024 Suomen ortodoksisessa kirkossa nuorten ja nuorten aikuisten osuus jäsenistöstä kasvoi etenkin Turun ja Tampereen seurakunnissa.
Tampereen seurakunnan jäsenistöstä 0–29-vuotiaita on noin 38,1 prosenttia, ja Turussa noin 35 prosenttia. Koko maan keskiarvo on 30,5 prosenttia.
Isä Tuukka on huomannut, että kirkkoon liittyjillä on hyvinkin erilaisia tarpeita. Jotkut haluavat perusnuorteniltoihin. Osa on niin orientoitunut kirkon opetuksiin, että ei kaipaa toisten seuraa.
Syvällisiä keskusteluja etsiville 15–22-vuotiaille nuorille Oulussa aiotaan lanseerata räätälöityjä nuorteniltoja. Niissä olisi jokin tietty teema. Takavuosina sellaisia olikin, mutta nyt on tarkoitus järjestää niitä säännöllisesti.
– On resurssikysymys, mihin pystymme. Ajattelen, että ensin liityttäisiin kirkkoon ja sitten tultaisiin teemailtoihin. Niitä olisi edes pari kertaa syksyssä.
Kun nuortenillassa perehdytään teologisiin aiheisiin, mukana täytyy aina olla koulutuksen saanut teologi – pappi tai kanttori. Isä Tuukka on puhunut esimerkiksi siitä, mitä kirkko opettaa lopun ajoista.
– Huomasin, että jotkut kuuntelivat kiinnostuneina. Toiset odottivat, milloin päästään pelaamaan.
Oulussa kanttori Leena Lomu on pitänyt esitelmän kirkkomusiikista ja sen teologiasta, ja nuorille on oma ikonipiiri. Piispakin on vieraillut nuortenillassa kuten myös nunna Ksenia Lintulasta.
Uskonnosta kiva asia
Kirkkoon liittyvien nuorten hengellinen kaipuu on huomattu myös muualla kuin Oulussa.
– Jos on nuorten aikuisten ilta, kahvitarjoilu ja keilaus eivät vedä yleisöä, mutta alustus kirkkoisistä vetää, kertoo Tampereen ortodoksisen seurakunnan kasvatustyöntekijä Lidija Cederström-Hänninen.
Loviisa Jalonen haluaa keskusteluja Raamatun sisällöstä, mutta ei niin, että se olisi pakko lukea kannesta kanteen. Hän ehdottaa, että nuoret voisivat vaikka värittää yhdessä ikonimaalauskirjaa. Silloin Kristus olisi askartelun kautta rennosti mukana.
– Tehtäisiin uskonnosta kiva asia, koska sitä se on.
Mukavaa voisi olla myös jonkin kristinuskosta kertovan Hollywood-elokuvan katsominen nuortenillassa. Lopuksi elokuvasta voitaisiin keskustella yhdessä.
Oulussa elokuvat ovat jo pitkään kuuluneet nuorteniltoihin. Viimeksi siellä on katsottu Jeesuksen syntymästä kertova Matkalla Betlehemiin (The Nativity Story). Muuta ohjelmistoa ovat olleet Gran Torino ja Kreikkalainen naimakauppa. Elokuvat herättävät muun muassa eettisiä kysymyksiä, joita pohditaan yhdessä.
"Seurustelun sakramentti" on myös tärkeä
– Myöskään pizzailtoja ei pidä missään tapauksessa väheksyä, isä Tuukka tähdentää.
Hän ymmärtää hyvin, että nuori, jolla on hengellisyyden jano, kaipaa kirkkoon ja kirkon aarteistoa, mutta sellainen nuori ei aina hoksaa sitä, että myös toisiin tutustumisella ja yhdessä olemisella on arvonsa.
– Pizzalla, peleillä ja elokuvilla on suuri merkitys, kun kaverit ovat mukana. Kutsun sellaista seurustelun sakramentiksi. Kokoontuminen yhteisen pöydän ääreen on seurakuntatyön ydintä.
Isä Tuukka näkee suhtautumistavoissa eroja: jotkut ovat olleet lapsesta asti mukana esimerkiksi koulun uskonnonopetuksessa ja osa käy kirkossa. He eivät välttämättä kaipaa nuorteniltoihin samanlaista uskonnollista panosta kuin vasta kirkkoon liittyneet, vaan tulevat tapaamaan kavereita.
Rennon juttelun lomassa voi silti tulla ilmi vakaviakin asioita. Jonkun läheinen on ehkä kuollut tai maailmalla on tapahtunut jotakin järkyttävää. Silloin asioista puhutaan yhdessä.
Kaikilla on mahdollisuus keskustella papin kanssa myös henkilökohtaisesti. Silloin tällöin isä Tuukka tarjoaa nuorille autokyydin kotiin.
– Autossa saattaa syntyä hyviä keskusteluja, samoin leirien yhteydessä.
Oulussa kuten monessa muussakin paikassa nuortenillat järjestetään lauantaisin vigilian jälkeen. Isä Tuukka hieman mainostaa vigiliaa:
– Sanon, että tulkaa, jos haluatte kuulla kirkon hienoimmat tekstit.
Monesti 5–10 nuorta tulee. Jotkut ovat paikalla koko palveluksen ajan, jotkut osan siitä. Nuortenillassakin lauletaan kirkkovuoden veisuja sekä luetaan iltarukoukset ja ruokarukoukset.
Seurakunta hyvin rakas
Isä Tuukka Rantasen tavoitteena on, että nuoret löytäisivät kirkon nuortenilloista turvallisen matalan kynnyksen paikan. Silloin he tietäisivät, kenen puoleen kääntyä tarvittaessa.
– Olen nähnyt, että nuori on käynyt pari vuotta aktiivisesti nuortenilloissa ja sitten kadonnut. Muutaman vuoden päästä hän on kuitenkin ottanut yhteyttä.
Lidija Cederström-Hänninen on samoilla linjoilla.
– Pitää ottaa mukaan myös kirkkoon liittyvät, että olisi paikka, johon tulla. Että he tuntevat itsensä tervetulleiksi.
Loviisa Jalonen on jo kirkossa kuin kotonaan.
– Olen kriittinen ihminen, mutta rakastan seurakuntaa. Ei ole mitään parempaa yhteisöä, ja on ihanaa olla osa sitä.
Pääkuva ylhäällä: Turkulainen Loviisa Jalonen liittyi kirkkoon keväällä 2024. Hän toivoo, että nuorisotyössä olisi nykyistä enemmän hengellistä sisältöä. Kuva: Pinja Suomalainen
Juttua on muokattu 5.5.2025 klo 14:19 poistamalla ilmaisu "syntymäortodoksi", koska se voidaan kokea loukkaavana tai arvottavana.