Helsingin Liisankadulla kulkija ei välttämättä tiedä, että erään kerrostalon neljännessä kerroksessa on kirkko, ellei huomaa katolla olevaa ristiä. Haastattelupäivän aamuna Kotikirkossa toimitetaan englanninkielinen liturgia. Kirkossa on paljon väkeä – myös arabian kielen opettaja Shadi Trad sekä hänen vaimonsa, kirjanpitäjä Rahaf Alhoush. Liturgiaan osallistuu myös perheen poika, vuoden 2021 elokuussa syntynyt Mikael sekä hänen kumminsa Johanna Toivonen.
Mikael on Kotikirkossa kuin kotonaan. Kumminsa kanssa hän huolehtii tottuneesti loppuunpalaneiden tuohusten sammuttamisesta. Ennen ehtoollista luetaan Isä meidän -rukous useilla kielillä, Shadin johdolla myös arameaksi. Liturgian päätteeksi vietetään vielä nyyttärihenkiset kirkkokahvit. Tarjolla on niin hedelmiä, pullaa kuin viininlehtikääryleitä.
Rahafilla on hetki aikaa ennen Pyhän Iisak Niniveläisen kansainvälinen ortodoksinen yhteisö ry:n hallituksen kokousta, joten haastattelu aloitetaan kirkon takaosaan katetussa kahvipöydässä. Haastattelun loppupuolella kirkossa alkaa jo siivous, johon Mikael osallistuu pyyhkimällä pölyjä rätillä ja pensselillä. Kummi käy välillä estämässä lampukkaöljyn läikkymisen pienen siivoajan päälle.
Kotikirkko sanan varsinaisessa merkityksessä
Rahaf Alhoush on kuulunut ortodoksiseen kirkkoon vauvasta saakka.
– Kävin pyhäkoulussa ja jumalanpalveluksissa. Kirkko oli kotimme lähellä. Joskus kävimme siellä joka päivä! Liturgian jälkeen ihmiset tapasivat toisiaan vapaamuotoisesti – varsinaisia kirkkokahveja ei ollut. Vartuttuani toimin ensin vapaaehtoisena lastenohjaajana 13 vuotta, ja sitten jatkoin nuorten parissa. Koko viikko saattoi kulua kirkossa. Isommat kirkolliset juhlat, kuten Jumalanäidin syntymä 8.9. sekä Ristin ylentämisen juhla ulottuivat kirkon ulkopuolelle: kaikki ottivat osaa juhlaan. Enemmistö kotikylässämme oli kristittyjä. Olimme vapaita tekemään mitä halusimme, kunnes ISIS toi muutoksen tilanteeseen. Meillä oli esimerkiksi useiden kilometrien ristisaattoja kylästä kylään.
Syyriassa on tapana, että jokaisella on mies- ja naispuolinen kummi. Rahafillakin on kaksi kummia, joista toinen on hänen isänsä sisko. Yhteys on säilynyt molempiin kummeihin välimatkasta huolimatta. Nykyään Rahaf on kummi miehensä veljen kahdelle lapselle.
Myös Shadi Trad on kahden lapsen kummi ja ortodoksiperheen lapsi. Shadi tuli Suomeen turvapaikanhakijana syyskuisena torstaina vuonna 2015 – ja oli jo sunnuntaina liturgiassa. Uspenskin katedraalin olemassaolosta hän kuuli vastaanottokeskuksen työntekijältä ja Kotikirkosta myöhemmin eräältä luterilaiselta papilta. Shadi ihmettelee sitä, että kaikki muut kirkot paitsi ortodoksinen kirkko tulivat esittelemään toimintaansa vastaanottokeskukseen.
– Minulle kirkko on äiti, Shadi toteaa jatkaen, että ortodoksisen kirkon edustajien puuttuminen vastaanottokeskuksesta tuntui samalta kuin jos äiti ei huomioisi lastaan.
Shadi ja vuonna 2017 perheen yhdistämisen kautta Suomeen tullut Rahaf “testasivat” useita paikallisia kirkkoja. Syyrialaisina ortodokseina heillä oli ehtoollisyhteys kaikkien kirkkokuntien kesken.
– Tärkeintä on tavata Jeesus, he toteavat yhdessä, ja Jeesus on kaikissa kirkoissa. Ortodoksinen liturginen järjestys tuntui kuitenkin loppujen lopuksi omimmalta. He liittyivät Suomen ortodoksiseen kirkkoon, ja Kotikirkosta muodostui perheelle todellinen kotikirkko. Kirkossa käy Shadin mukaan edelleen samoja ihmisiä kuin silloin 10 vuotta sitten, mutta myös uusia.
– Syyriassa ollessani näin unta, jossa Jeesus kertoi minulle, että menet kauas ja käyt siellä kaikissa kirkoissa ennen kuin löydät omasi. Unohdin unen. Nyt kun muistan sen, huomaan juuri niin käyneen. Kävin täällä ortodoksisissa, katolisessa ja luterilaisissa kirkoissa sekä adventistien ja vapaakirkon tapahtumissa, One Way -seurakunnassa, melkein kaikkialla. Sitten löysin Kotikirkon, Shadi muistelee.
Kotikirkossa ei käy muita lapsiperheitä, jotka osallistuisivat aktiivisesti erikielisiin liturgioihin, joten Mikaelista on tullut tuttu kaikille Kotikirkossa kävijöille – Johannan sanoin “kaikkien lemmikki”. Kotikirkossa pidetään liturgioita esimerkiksi ruotsiksi, kreikaksi ja romaniaksi. Arabiankielisten liturgioiden toimittaminen alkoi Kotikirkossa jo 2010-luvulla. Liturgioita ovat käyneet toimittamassa ruotsalaiset papit, kuten isä Antonios El. Bitar.
Helsinkiläinen isä Pär Silén on opiskellut arabiaa vuodesta 2016 lähtien niin Shadin oppilaana kuin itsenäisesti muun muassa Duolingon avulla. Hän kertoo kohdanneensa arabiankielisiä turvapaikanhakijoita ja tunteneensa, että seurakunta tarvitsee jonkun, joka pystyy toimittamaan jumalanpalveluksia heidän kielellään.
Arabian opiskeleminen hidastui pappisvihkimyksen jälkeen, mutta isä Pär pystyy jo pitämään arabiankielisiä liturgioita kerran kuukaudessa:
– Paneudun huolellisesti ennen kuukausittaisia arabiankielisiä palveluksia päivän evankeliumitekstiin, jonka translitteroin, eli kirjoitan latinalaisin aakkosin, jotta voisin lukea sitä riittävän nopeasti ja ilman vokaalivirheitä. Saarnojen osalta yhteistyö Shadin kanssa on jatkunut, hän kääntää kirjoittamani tekstit arabian kielelle ja kun ehtii tekee myös translitteroidun version, niin että pystyn lukemaan saarnanikin arabiaksi normaalilla puhenopeudella. Unelmani on löytää aikaa opiskella niin paljon, että voisin keskustella arabiaksi seurakuntalaisten kanssa ja jopa vastaanottaa synnintunnustuksia sillä kielellä, mutta matka siihen on kyllä valitettavan pitkä!
Säännölliset arabiankieliset liturgiat ovat tärkeitä monille maahanmuuttajille. Helsingissä on pidetty myös arabiankielinen katekumeenikurssi. Shadi on pitänyt jo yhden kirkollisen arabian kurssin, jolla oli monia osanottajia – myös luterilaisen kirkon piiristä. Äidinkielenään arameaa puhuvan Shadin toiveissa on myös kirkollisen aramean kurssin järjestäminen.
Kummi ja koko perheen ystävä
Mikaelin kummitäti on Johanna Toivonen, johon Shadi tutustui Kotikirkossa. Johanna muistaa, kuinka jo ensitapaamisella Shadi otti Johannan pienen tyttären syliin. Rahaf oli vielä tuolloin Syyriassa huolissaan sekä sodasta että siitä, pääseekö lainkaan miehensä luo Suomeen, koska matka Suomen suurlähetystöön Turkkiin oli mahdoton. Maahanmuuttovirasto päätti kuitenkin järjestää hakijoiden haastattelut poikkeuksellisesti Libanonissa. Shadi pitää tätä ihmeenä. Rahaf oli ensimmäinen haastatelluista, ja hän sai myönteisen päätöksen. Asiat alkoivat sujua Suomessa, ja Johannasta tuli rakas ystävä myös Rahafille. Sitten Mikael ilmoitti tulostaan.
– Tiesimme heti, että pyydämme Johannaa kummiksi. Olemme onnellisia siitä, että hän suostui tehtävään, ja että hän opettaa Mikaelille asioita Suomen ortodoksisesta kirkosta. Mikael tykkää kovasti käydä kirkossa – myös Tikkurilan ortodoksisessa kirkossa, jossa vietetään koptilaisia liturgioita, Shadi summaa.
Kysymykseen siitä, kummasta kirkosta hän pitää enemmän, Mikaelilla on selvä vastaus:
– Kotikirkosta, koska Johanna on täällä!
Johanna pitää kummiuttaan kunniatehtävänä.
– Oli suuri kunnia tulla pyydetyksi Mikaelin kummiksi. Minulla oli jo ennestään monta kummilasta, mutta sain vielä yhden pienen!
Johannalla itsellään on kolme kummia, joista kaksi on pappia: toinen luterilainen ja toinen ortodoksinen. Myös Johannan isä on pappi, joten lisäopetusta kirkollisista asioista ei tarvittu. Kummeista tuli Johannalle muilla tavoin tärkeitä, Rauno-kummin kanssa yhteys on säilynyt vielä aikuisenakin. Yhtenä varhaisimmista muistoina Johanna muistaa hetken, jolloin kuunteli yhdessä Rauno-kummin kanssa simpukankuoresta meren kohinaa.
Jokainen kummisuhde on ainutlaatuinen
Kaikki kummisuhteet ovat erilaisia. Joskus kummius rajoittuu kirkkoon liittämistilanteeseen, joskus se jatkuu kirkkokaveruutena tai läheisenä ystävyyssuhteena. Johannan ja Mikaelin välit ovat ilmeisen läheiset. Koska Johannan omat lapset ovat jo isompia, hänellä on aikaa Mikaelille. Johanna tapaa Mikaelin perhettä muulloinkin kuin melkein joka sunnuntai Kotikirkossa. Johanna esimerkiksi käy Rahafin kanssa Flamingossa sekä HopLopissa – näille reissuille Mikaelkin pääsee mukaan.
Tietenkin Johanna oli mukana myös Mikaelin kasteessa. Isä Teemu Toivonen kastoi Mikaelin Kotikirkossa. Mikael oli puettu egyptiläisiltä ystäviltä lahjaksi saatuun, koptilaisen perinteen mukaiseen valkoiseen asuun. Juhla osui pahimpaan korona-aikaan, joten osallistujamäärä oli pieni. Videoyhteyden avulla saatiin mukaan myös pariskunnan äidit Syyriasta. Lähiomaisista vain Shadin Saksassa asuva veli – Mikaelin toinen kummi – pääsi mukaan kasteeseen. Kirkosta juhlaseurue jatkoi ravintolaan. Johanna näyttää puhelimestaan kuvia juhlista ilmapalloineen ja kolmikerroksisine täytekakkuineen.
– Ihmeellisen hienot juhlat oli, Johanna muistelee hymysuin ja seuraa katsellaan kirkkoa siivoavaa Mikaelia.
Mikael on autellut kirkossa muun muassa kantamalla loppuun palaneita tuohuksia laatikkoon siitä asti kun oppi kävelemään, mikä tapahtui 10 kuukauden iässä.
– Silloin lapsi painoi 12 kiloa, mutta muutaman kuukauden päästä vain 9 kiloa: niin aktiivinen hänestä tuli, Johanna-kummi ja Shadi nauravat.
Rahafin kokous päättyy, ja Mikaelin siivousurakka alkaa olla tältä sunnuntailta ohi, kuten myös haastatteluhetki. Mikael jää Kotikirkon ovelle vilkuttamaan.
Pääkuva ylhäällä: Mikaelin kastetilaisuus. Kuva: Shadi Tradin ja Rahaf Alhoushin perhealbumi
