Useita tietokirjoja ja romaaneja kirjoittanut metropoliitta Panteleimon piti dekkarin kirjoittamista ensin uhkarohkeana ajatuksena. Ensimmäinen jännitysromaani Murha kirkonkylässä julkaistiin vuonna 2011. Se käynnisti kiitellyn 11-osaisen Koskijärvi-sarjan, minkä päättyminen merkitsi samalla uuden sarjan alkua.
Metropoliitta Panteleimon kokee saaneensa dekkaristiuralleen alkusysäyksen lapsuudenkotoaan.
– Meillä oli vaatimaton mutta kulttuuria arvostava koti, jossa harrastettiin lukemista, elokuvia ja kirjoittamista. Minäkin aloin kirjoittaa. Heti kun mahdollista, otin mielikuvituksen mukaan. Halusin pohtia minua kiinnostavia aiheita, eli karjalaisuutta ja ortodoksisuutta. Kun tuntui, että kaikki sanottava oli sanottu niistä, halusin luoda dekkareita, joita olin alkanut lukea sisarteni esimerkkiä seuraten.
Vaikka jännityskirjojen kirjoittaminen tuntui ensin uskaliaalta, oli se loppujen lopuksi luontevaa jatkoa romaaneille. Työ ei ole aina ollut helppoa. Tästä huolimatta metropoliitta luonnehtii jo 13 vuotta kestänyttä dekkaristiuraansa mukavaksi ajaksi.
Perheessä koettiin poliisin arkea
Metropoliitta Panteleimon on voinut jännityskirjailijana ammentaa myös omista kokemuksistaan poliisin poikana. Myös molemmat isoisät olivat poliiseja.
Ristikanzan haastattelussa metropoliitta mainitsee, että hänen lapsuudenkotinsa toimi tavallaan poliisiasemana. Tästä kysyttäessä hän alkaa kertoa 50-luvun Vieremästä.
– Sodasta oli silloin noin 10 vuotta. Suomessa oli paljon juurettomia, onnettomia ja vammautuneita ihmisiä. Silloin ei ollut avioeroja, vaan vaimot oli sidottu perheisiin. Kotiväkivaltaa esiintyi, ja poliisit joutuivat selvittelemään sitä. Itsemurhia oli myös selviteltävänä. Se oli raadollista, mutta samaan aikaan elämä oli suojattua. Ei ollut huumeita eikä ammattirikollisuutta. Kyse oli tavallisista ihmisistä, joista kaikki tunsivat toisensa.
Metropoliitalle tuntui luonnolliselta sijoittaa Koskijärven tapahtumat itselle tuttuun miljööseen.
– Äitini toimi Koskijärvi-sarjan päähenkilön esikuvana. Isäni ei ole kirjoissani tunnistettavana. Heitä molempia kunnioitettiin. Isäni oli pastoraalinen hahmo. Pyrki ymmärtämään heikkoa ihmistä ja vaikeita lähtökohtia. Tarvittaessa hän sai ihmisen rauhoittumaan, koska oli isokokoinen ja kovaääninen.
Isä esipaimenesta itsestään ei tullut poliisia, sillä kirkon asiat muodostuivat tärkeimmiksi.
Aikaa on jäänyt kuitenkin myös kirjoittamiselle, lukemiselle sekä puutarhanhoidolle – etenkin hänen eläköidyttyään Oulun hiippakunnan piispan virasta vuonna 2013. Yhtenä mielikirjailijanaan Panteleimon pitää Georges Simenonia ja hänen Maigret-teoksiaan.
Toivorikkaiden loppujen rikosromaaneja
Metropoliitta Panteleimon kertoi Aamun Koitolle marraskuussa 2022, että Koskijärvi-sarjan jälkeen hän aikoo syventää kerrontaansa sekä käsitellä kirjoissaan myös ortodoksista kirkkoa ja uskoa. Eläkepiispa koki tämän velvollisuudekseen, jota häneltä myös odotettiin.
Uuden dekkarisarjan ensimmäinen osa Jussi Rannan tapaus julkaistiin elokuussa 2024 eli noin vuosi Koskijärvi-sarjan päätösosan jälkeen. Uuden sarjan nimi saattaa olla Tuomi-sarja, mutta tämä ei ole vielä varmaa.
Jussi Rannan tapauksen tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun Kuopioon – metropoliitan nuoruuden opiskelukaupunkiin. Ortodoksisen pappisseminaarin talo on kirjassa keskeisessä roolissa.
Koko metropoliitan dekkarituotanto sijoittuu cozy crime -genreen. Cozy crime (vaihtoehtoinen kirjoitusmuoto cosy crime) tarkoittaa kilttiä rikosviihdettä, jossa kerronta on leppoisaa eikä liian väkivaltaista. Niin sanottujen pehmodekkareiden äitinä pidetään Hercule Poirotista ja Neiti Marplesta kirjoittanutta Agatha Christietä.
Metropoliitta Panteleimonin jännityskirjoissa mysteerin ratkaisu voi yllättää, mutta hän pyrkii päättämään kaikki kirjat samaan tapaan.
– Elämään kuuluu hyvä ja paha sekä niiden välinen taistelu. Pahuutta on aina keskuudessamme ja sen joukossa rikoksia. Kuitenkin haluan kirjoittaa kirjani niin, että loppu on toivorikas. Elämä jatkuu. Rikosta seuraa sovitus. Sitten otetaan opiksi ja jatketaan elämää eteenpäin. Vaikka nyt on huonosti, huomenna on paremmin. Eteenpäin pitää mennä ja toivoa pitää olla!
Eteenpäin kulkee myös uusi dekkarisarja, jonka seuraava osa on jo työn alla.